No niin, tiiättekö mitä, täällä ollaan, pitkän pitkän paussin jälkeen. Vihdoinkin tuntu nyt siltä, että nyt on aika lopettaa tää hiljaiselo täällä blogis. On vaan ollu kadoksis tää into, kaikkeen oman tekemiseen tänne nettiin. Viimmesestä videostakin on aikaa ihan hirveesti, enkä tiiä koska sellasen saan tehtyä. Kyllä senkin aika vielä tulee, siitä oon varma.
Niin, pääosan esittäjä on täs nyt viimme viikot ollu Väinö. Ei oo helppo tehä noin vilkkaasta pennusta aikuista. Valehtelisin jos sanoisin, että on ollu ihanaa ja mukavaa koko ajan. Ei, kyllä tää välillä on tosi raskasta, se on kyllä totuus. Toi asioitten ulos päästäminen tuntuu olevan kovan työn takana, ja kun välillä maistuu melkein kaikki, mitä vaan voi nakertaa.Ois saanu olla vähä rauhallisempi tapaus, mutta mistä noita tietää. Tämä on kyllä viimmenen pentu, joka tähän asuntoon otetaan, on tää niin tukkunen pentua kasvattaa. Sit jos joskus saadaan isompi asunto, on asia toinen. Mut sitten on tää toinen Väinö, niin ihana rapsuteltava, rauhallinen karvapallo. Että, kyllähän se tosi rakas on meille, vaikka välillä vähä häjyileekin, ja niinhän se tietysti pennun kuuluukin. Nyt on jo päästy vähä tuonne tielle lenkillekkin, että kyllä se tästä. Pitää vaan olla kärsivällinen, niin kyllä me siitä ihan hyvä koira kasvatetaan. Ja kun aattelee, niin onhan niitä iloisia onnen hetkiä kuitenkin enempi, kun niitä raskaita. Se siitä Väinö vauvastamme.
Tänään kun oltiin tuolla lenkillä, tuntu jo niinkun kevät ois tullu. Ei ollu pakkasta, ja niin leuto ilma. Kyllä niin oottaakin jo kevättä innolla, kun oli noita pakkasiakin taas aika pitkään. Kevät vaan on tosi ihanaa aikaa, aivan kun elämä alkais taas uudelleen. On tulossa uusi kesä, jolloin kaikki herää taas uuteen kukoistukseen. Ens kesä tulee oleen parempi kesä, mitä viimme kesä oli, sen on pakko olla.
Nyt alkaa sit loppuviikosta olympialaisetkin, joita oon oottanu kans innolla. Niitä nyt sit jännätään runsas pari viikkoa. Varmaan aluksi tulee innostuksis katottua melkein kaikki mitä näytetään, mut varmaan into laskee eka päivien jälkeen jonkun verran. Tietenkin Suomalaisten esitykset siinä tarkimmin tulee seurattua läpi kisojen. Odotukset ei nyt kovin korkealla oo, mut jos nyt kuitenkin muutama mitsku, se nähdään nyt sit.
Tää tuntu tosi ihanalta kirjottaa taas tänne. Jotenkin vapauttavalta sisäisesti, kun sai ulos asioita, joista ei nyt muuten tuu niin ehkä puhuttua. Jotenkin sellanen olo, että ois tarve kirjottaa jokun oikein tosi syvällinen postaus, jonka aihekkin on kyllä jo pitempään ollu mielessä. Kenties sellasen täs vielä teen jossain vaihees. Nyt kun alkaa nää kisat, joka tietää varhaisempaa herätystä mulle, eli yöllä pitäs nukkua, eikä olla koneella, niin on tää postauskin vähä hankalampaa. Mut tää tuntu nyt niin hienolta hommalta taas, että yritän kyllä pitää välin nyt pienempänä.
Mut nyt täytyy tän ihanuuden ilmeisesti lopettaa, vaikka tuntuu että, ei malttas millään. No, nyt on jo helmikuu saatu käyntiin, päivät pitenee, valo lisääntyy. Näillä eväillä eteenpäin.
