Lähtemisen vaikeus

Täällä taasen, yön pimeydessä kirjottelen. Nyt tuntuu tosi hyvälle, kun jälleen huvittaa kirjotella tänne. Ehkä tää on nyt mun yksi keino, tehä tästä syksystä helpompi, kun viimme syksy. Monestihan tää mun into aina tyssää siihen, kun tulee huonompi aika, mieli mustenee. Mut jos nyt yrittäs, vaikka mieliala vähä oiskin maassa, niin koittas vaan kertoa, ja jakaa sitä pahaakin oloa teidän kanssa. Ehkä yhdessä yritämme tehdä tästä pitkästä pimeästä ajasta, hiukan valoisamman.

Mulla oli tänään psykologin tapaaminen. Ne tapaamisethan alko ensin täällä kotona. Sit mä uskalsin mennä jo tos kesän alussa tonne toimistolle tapaamiseen. Nyt me sit oltiin taas muutama kerta tavattu täällä kotona, mut tänään oli sovittu, et yritän taas tonne toimistolle. Voi että, kuinka se taas olikaan vaikeaa, raahata itsensä pois täältä turvallisesta kodista, ja tavata muualla. Mut mä tein sen. Mä istuin siellä tunnin verran, juteltiin, lähdin pois. Ette usko miten onnellinen oonkaan taas, et voitin pelon, pystyin käymään siellä, ja vielä selvisin siitä kunnialla. Tälläsistä kokemuksista pitäs vaan ammentaa sitä voimaa, uskoa et mä pystyn mihin vaan, kun tarpeeksi uskon itseeni. Siinäpä se onkin niin hassua, kun sitä tavallaan unohtaa niin äkkiä, et mä pystyin siihen sillon, niin miksi en pysty siihen myös nyt. Eli, mulla on liian vähän ja harvoin tälläsiä kokemuksia. Pitäs vaan uskaltaa, niin sanotusti, pistää itseä likoon, useammin. Ehkä sitä kautta sais tolle päänupille meneen perille, mä selviin, mä uskallan, mä haluun elää täysillä.
Joopa joo. Pitkä, kivinen, mutkainen, kuoppainen, mitä liekään, on mun tie, mut kenties se vielä joskus on vähän helpompi kulkuinen.

Niin, keskiviikkona on sit Lukkarilas kuumat paikat. Voitto Virkiälle, ja ollaan finaaleissa mukana jälleen. Oli kyllä tosi tiukka taisto Raumalla sunnuntaina, mut voittohan sieltä kuiteskin naarattiin, eli yhtä voittoa huutaa. Eiköhän se pistetä valitettavasti Rauma taas pronssi taistoon, rakkaan kiistakumppanin Porin kans, viimme syksyn malliin. Harmi kyllä, niin hieno ja taisteleva joukkue on heilläkin. Nyt vaan jään sit ootteleen sitä keskiviikko illan suoraa netti jännäriä. Ihanaa päästä Lukkarilaan ees näin netti lähetyksen kautta. Ehkä hiukan tunnelmia saatte sit täältä Virkiä fanilta, siinä keskiviikon ja torstain välisenä yönä.    Mut nyt, minä vaikenen. Moro!

Syksy on taas tulossa

Nyt tuli sellanen fiilis, et pitää vähä taas kirjotella tänne blogiin. Harmi, et se fiilis nykyään tulee aika harvoin, mut hyvä et ees joskus. Siitä kuiteskin haluan pitää huolen, et tämä touhu ei kuiteskaan kokonaan lopu.

Niin, syksy se taas vaan painaa päälle, vaikka kuinka toivos kesän vielä jatkuvan. Nyt toivos vaan hiukan helpompaa syksyä kun vuosi sitten. No, sitä vaan pitää uskoa, et tää syksy on parempi ja helpompi henkisesti, niin kyl se sit on. Aina se välillä pelottaa kun illat pimenee, et kuinka täs selvitään. Mut, sit taas on helpompi olo välillä, ja mieli pirteempi. Nyt tällä hetkellä aattelen näitä mulle mielenkiintosia syksyn asioita, jotka kyllä piristää mieltä kummasti.
Urheilu, niin onneks on urheilu, ja tietenkin päällimmäisenä pesis. Se on se mun iso mielenkiinnon kohde, joka antaa mulle elämän virtaa. Vaik välillä saa raskaasti pettyä, niin kun nyt nää olympialaiset oli Suomen osalta täys sukellus, niin voiton hetket on sit sitäkin antoisampia.
Ei täs paljon oo enää olympialaisia kaivannut, vaik aluksi olikin vähä haikeeta kun ne loppu. Nyt saa sit keskittyä täysin näihin pesiksen kuumiin loppu ratkaisuihin. Välieräthän täs pyörähti käyntiin, ja voitokkaissa tunnelmissa Lapuan osalta. Eli, jälleen kerran kohti finaaleja, Virkiän matka käy. Tietenkin eka voitto vasta, mut todella hyvältä näyttää. Nyt vaan sunnuntaina Raumalle toista voittoa hakeen. Sit kolmas matsi näkyykin netistä Lukkarilasta keskiviikkona livenä, mistä oon tosi innoissani. Ja kun toivottavasti finaaleihin mennään, niin nehän Yle näyttää kaikki suorana. Että, herkullisen mielenkiintonen kauden loppu ois taas tiedossa. Täytyy elää Virkiän naisten mukana täysillä nauttien syksyn ratkaisu hetket, et jaksaa sit taas oottaa pitkän talven yli ens kautta.

Tällästä aatosta tällä kertaa. Ehkä täs nyt syksyn pimeinä öinä, pitäs yrittää useammin kirjotella tänne tunnelmia, eli jakaa ajatuksia teidän kanssa. Katellaan jospa täs alkais taas oikein kunnolla pitään tätä blogia elossa. Mut, moikka tällä kertaa!