Videottaa hirveesti

Joo, niimpä jäi video tekemättä tältä päivää. Jotenkin ei tahtonu uni tulla, ja sit tuli pyörittyä vaan kuiteskin aika myöhälle päivään sängyssä. Sit kun sieltä ylös pääsi, ja ei heti ollu fiilistä tehä videoo, niin sit jo emäntäkin tuli kotiin, et se siitä sit. Mua kuiteskin harmittaa tosi paljon, et jäi tekemättä, mikä kait on sen merkki, et mä haluun sen tehä. Kyl se sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Vaikka videota ei vielä oo irronnu, tai siis pitkään aikaan, niin mietin tos kuinka onnellinen oon siitä, et saan olla mukana täs some maailmassa. Oon mielestäni kuiteskin aika aktiivisesti mukana näis netti jutuis, ainaskin kun ikää kattoo. On ihanaa tehä tänne omia tekstejä ja kenties taas videoitakin alkas tuleen, katella muitten tuotoksia, tykätä, joskus jopa kommentoida. Tää kaikki, on antanu mun yön yksinäisyyteen niin paljon, niin paljon. Yötä ilman some seikkailuja, ei vois enää kuvitella, niin mielenkiintosta elämä täällä on.

Nytpä taidan lähteä taas muille foorumeille, katteleen mitä niissä tapahtuu.  Palataan taas!

Keväisen yön aatoksia

Tossa mietin, et mitähän sitä vielä tänä yönä täällä netis tekisi. Sit tuli fiilis kirjottaa, et tässä vähä mun mietteitä, miltä mailma nyt näyttää.

Hirveen vaihtelevaa on ollu olot ja fiilikset. Välillä tuntuu, et nyt saa riittää tää kotona oleminen, mut sit taas hetken päästä tuntuu kaikki taas niin vaikeelta. Mut siihen mä luotan, et täältä pikkuhiljaa aletaan kyllä nousta, kun jaksaa vaan toivoa ja yrittää. Tapahtuu kyllä ihan pieniä asioita, joita tekee, ja jotka antaa sitä signaalia tonne aivoihin, sä teit tän, sä pystyt vielä paljon parempaankin. Mä pystyn todellakin paljon paljon parempaan, kun roskien vientiin, jota nyt oon pari kertaa täs lähipäivinä tehny. Mä haluun näyttää, erityisesti itelleni, kuinka täältä ahdingosta noustaan. Miks mä kiusaan itteeni, annan elämän valua hukkaan, kun sillä ois niin paljon mulle vielä annettavaa. Näin ajattelee se järkevä ja rohkea minä, jonka täytys voittaa se arka ja pelkäävä minä. No, tää pelkuri, on nyt se jolla on valta, mut sen ois aika vähitellen jo taas siirtyä syrjään, kun rohkeus tulee, ja vie voiton. Ei ole helppo tie, mut ainut oikea.

Huomenna oon täällä yksin kotona, ja mulla on täs ollu jo monta päivää hirvee halu tehä video. Edellisestä kun taitaa olla jo reippaasti yli vuosi. Yksi uusi tilaajakin tuli mun kanavalle, täs ihan just, että ois kyl ihanaa kun uskaltais sen videon tekasta. Se ois mulle tosi iso juttu, ja antas kyllä varmaan paljon voimia tuleviin vaikeisiin asioihin selvitä. Mielessäni oon sitä videota jo monesti tehny, mitä siinä puhuisin, ja oon jopa testaillu kuvaus paikkaakin. Huomenna ois tosi hyvä päivä tehä se, kun vain saa sen kovan tsempin päälle, niin kyl se rohkeuskin siellä perässä kömpii. Voi että, kyl ois ihanaa katella, jos sais sinne vanhojen jatkeeksi, ihan uuden videon. No, se nähään huomenna, mitkä on fiilarit. Mitään en voi luvata, niinkun en nykyään paljon muissakaan asioissa, mut yritetään.

Tässäpä tätä, taas vähä syvällisempiä ajatuksia. Tuntu kyl hyvältä, päästää taas vähä ulos näitäkin niin vaikeita juttuja. Mut, ei muuta kun kohti viikonloppua, ja kesäaikaa, jee.

Takapihalla

Tänään olin tuolla takapihalla eka kertaa tänä keväänä, aurinkoa moikkaamas. Monen monta päivää täs menikin ihan sisällä. Ei vaan kertakaikkiaan nyt oo pystyny liikkumaan ulos täältä neljän seinän sisältä. Tällästä se on mun elämä, kun tää paha aika iskee päälle. Henkinen lukko iskee, ihmispelko suorastaan. Sen huomas kun siinä seisoskelin, ja naapuri kävi tupakilla, miten toi homma on niin omasta päästä, ja ajatuksista kiinni. Sen ajan kun se oli siellä, oli päässä heti epävarmempi olo. Ajatteli, mitäs jos se rupeaa sieltä aidan takaa kurkkimaan, ja juttelemaan. Ei siinä mitään, mukava naapuri, ja monesti on juteltukin etupihalla, mut sillon meikäläinen on ollu paremmas kunnos.

Kai vois sanoa, että tästä blogista oli nyt apua. Tuli sellanen inspis, et nyt täytyy saada piha kuvia tänne, kertomaan kevään edistymisestä. Niitäpä sit muutaman siellä näppäsin, ja näin samalla narrasin itteni ulos. On se ihana huomata miten lumet sielläkin on jo sulanu aika vähiin. Laatat tulee esiin, ja muistuttaa et kesä on jälleen tulossa.

Krillikin siellä nurkassa odottaa makkaroita. Ai että, sit kun siellä saa taas istua ja rillailla, paistatella auringosta nauttien. Kyl se vaan helpottaa oloa, kun ovi voi olla auki, ja tulee tavallaan yksi huone lisää. Mut kyllä osa musta huutaa jo päästä niin kovaa tonne tien päälle, ottaan vaikka näitä kevät kuvia lisää. Toivottavasti pian pääsis taas liikkeelle, löytäs sen tsempin ja rohkeuden. Kevät on kuiteskin niin ihanaa ulkoilu aikaa.

Ampumahiihdon mm- kisat sit päätty taas vähä heikommalla esityksellä Kaisan osalta, mut tulipahan se hieno pronssi mitsku sieltä. Nyt vaan sit Venäjälle taisteleen kauden viimmeset taistot. Kappihan on vielä mahollista kääntää voitoksi, mut hieno kausi Kaisalta, kävi miten kävi.

Mut palaillaan taas!

Upea kisa

Nyt sit jysähti Kaisalle pronssi mitalli. Oli kyllä upea taistelu, ei vain Kaisa, vaan koko mitalli taisto. Pelattiin sekunneista, jopa kymmenyksistä. Kaisan loppukiri oli kyllä aivan lentämistä, uskomaton vauhti. Tunnelmaa piisas, kansa huuti Kaisalle vauhtia lisää. Katoin kisaa täs poksissani pimeessä, ja jotenkin pääsi kans aivan kun paikanpäälle tunnelmaan. En ehkä koskaan oo niin liikuttunu, ja ollu onnellinen myös muun maan edustajien menestyksestä kun nyt täs kisas. Oli niin mahtava veto Venäläiseltä, tulla takaa, ja pestä koko porukka. Ensin taistellaan aivan melkein tajuttomaksi, ja sit halaillaan, ja onnitellaan toisia, ollaan kuiteskin ystäviä. Sellasta urheilun kuuluukin olla, sitä on ihana katella.
Mut, näin Kaisa toi jälleen meille ilon hetkiä, joka auttaa unohtamaan viikonlopun pettymykset. Todella mielenkiinnolla ootan sunnuntain yhteislähtö kisaa. Ja kuinka käy mailmancupin, siinäkin on vielä jännäämistä.      Moi, tällä kertaa.

KaMa ja pettymys

No niin, kyllä nyt on saanu pesistä oikein yliannostuksen. Kyllä siihenkin kyllästyy, kun sitä liikaa tulee. Ei jaksanu varsinkaan miesten peliä kaikkia kattoo. Mut, kaikkinensa koko viikonlopulta jäi mieleen eniten toi Kankaanpään iloinen naisjoukkue. Aivan käsittämättömän hieno suoritus, halli-sm hopeaa, nousija joukkueelta. Kyllä saadaan olla varuillaan Lapuallakin kesällä heitä vastaan. Johan sitä jo Rauman halli karsinnas niiltä tuli turpiin. Toivon todella sydämmestäni heille onnea kesän peleihin, kuin myös toiselle nousijalle Seinäjoelle. Nousijoilla ei ole helppoa, mut jos noin iloista ja pirteää peliä esittävät, niin ei oo mitään hätää. Isoin onnittelu multa menee KaMalle, mut onnea tietenkin mestari Jyväskylä, ja pronssi joukkue Pori.

No, sit oli tämä Kaisa. Hirvee pettymyshän tää nyt oli, viikonlopun tulos. Tänään nyt ei tarvinnu enää paljoa kattookkaan, kun eilen jäi niin kauvaksi kärjestä. Onhan se, kotikisat, kauheet odotukset itellä, sekä meillä katsojilla. Sit vielä eilen olosuhteet oli tosi haastavat. Tehä siihen sit huippu suoritus, ei oo helppo homma, vaik kuinka ois kausi menny hyvin. Kaikkensa Kaisa kuiteskin yritti, ja oli vielä pahoillaan kun ei pystyny antamaan katsojille sitä mitä me odotettiin. Surullista, mut näin tällä kertaa. Ei muuta kun keskiviikkona uutta taistoa päin, ja uusin toivein.

On ihanaa, että oon taas löytäny intoa kirjotella tänne. On tuntunu pahalta kun on vaikuttanu välillä siltä, et tää homma kuivuu kokonaan. Mut, niin ei saa vaan käydä, koska tää on niin hieno kanava tunteitten purkuun. Vielä kun pystys alkaan tehä videoita taas, niin oisin tosi tyytyväinen itteeni. Sekin on paljon pyöriny mieles, mitä siinä puhus, pitkän paussin jälkeen. Et, intoa ois, mut riittääkö rohkeus. Sellanen kutina nyt on, et kohta vois vaikka riittääkkin, ja video jysähtäis eetteriin. Mut, tästä blogista mä lupaan nyt pitää taas parempaa huolta, enkä anna postaus välien venähtää liian pitkiksi.     Joten, tavataan taas pian!

Urheilun huippu viikonloppu

Nyt on tulossa todella mielenkiintonen huippu pläjäys urheilua, parille päivää. Ootan innolla, että pääsen nauttimaan taas urheilun suurista hetkistä ja tunteista, tältä tutulta omalta ruudulta.
Ensinnäkin, on tää mun rakas pesis, jossa pelataan halli-sm turnaus Kuopiossa. Vähän kyllä laskee tunnelmaa kun Virkiä ei nyt sit selvinny tähän lopputurnaukseen. Mut hyviä ja jänniä pelejä varmaan luvassa, joita seurailen netin kautta.
Sit on nää Kontiolahden ampumahiihto mm-kisat, et huh huh sentää Kaisa. Nyt on kisat melkein kotipihalla, et tutut on ainakin maisemat. Ei muutakun hanaa, ja tarkkoja kuteja, niin eiköhän siitä onnen kyyneleitä saada aikaan. Kausi on ollu kyllä niin upee, et odotan tosi paljon näiltä kisoilta. Ja mitä tapahtuu jos Marikin taas onnistuis nappiin, niinkun kävi vuosi sitten, jota taisin täällä blogis myös hehkutella sillon.
Harmi vaan kun nää tapahtumat menee osittain päällekkain. No, täytyy siinä vaihees yrittää seurata kenties molempia, en tiiä onnistuuko.

Palailen varmaan viikonloppuna jossain välissä, näissä urheilullisissa tunnelmissa.

Oma huone

Moi taas pitkästä aikaa. Niin se meni aika taas, ennenkö sain ruvettua kirjottaan tänne. Mut nyt ois jotenkin sellanen fiilis, et vois lähteä vähä useammin poikkeamaan tänne uusi teksti linkkiin. On ollu itellä nyt aika vaikeat ajat. On heittäny erakko meiningit taas päälle pahasti. Vaikka muuten täs on ollu ihan jees asiat. Emännän syövän jatkohoito on alkanu ihan suunnitellusti, et siltä osin kaikki menee todella hyvään suuntaan, ei mitään hätää. Asumis järjestelys ollaan tehty mielenkiintonen muutos. Kevättä pukkaa, ja valoisuus kasvaa, ai mikä ihanuus. Mut kun toi päänuppi ei tunnu tajuavan tätä kaikkea, kun on ollu niin kurjas kunnos viimme aikoina. En tiiä, tuleeko se vähä niinku jälkijunas nää oireet, tän hirveen paineen nyt vähä helpotettua. Mut aattelin, jos nyt yrittäs kirjotella teille vähä useammin tänne, mitä koen ja tunnen. Ja myös ihan positiivisia asioita, ettei aina sitä kuinka huonosti menee ja on vaikeeta. Ehkä siitä vois olla itelle hyötyä, saada tää lukko taas aukeemaan, ja erakoitumiselle stoppi.

Niin, mulla on nyt sit taas oma huone, aivan kuin silloin ennen kotona asuessa. Muutettiin tää mun viihdekeskus tänne makkariin, jossa saan nyt sit rauhas surffailla. Ei tarvi pelätä näitten koneitten särkymistä, jos Väinö-koira saa hepulin, on hyvä aitakin vielä tos ovi aukos. Nukkuakkin saa rauhas, kun hankittiin mulle tänne oma sänky. On se vaan Väinön touhut niin railakasta menoa välillä, et oon ihan tyytyväinen tähän järjestelyyn, näin paremmin kissa ihmisenä.

                             Tällänen pieni pesä mulla nyt sit on, pieni ja viihtyisä luukku.

Täällä sitä nyt surffaillaan yön pimeydessä, etupihan tunnelmaa ikkunasta katellen.

Tässä vielä Miisusta kuva, joka usein on mun seurana täällä, nukkumassa onnellisena.

Näin, vähä kuviakin taas piristämään, tekstin sekaan. Jospa nyt tämä ois uusi alku mun blogissa. Nyt ainaskin tuntuu tosi hyvältä, kun sai noita kuviakin järkättyä tohon, ja muutenkin oli ihanaa taas kirjotella tänne. Sellanen ajatus jatkosta ois että, useammin, kuvia mukaan, enempi iloisia asioita, ei paineita pitkistä teksteistä, kuhan jotain kertoilee teille. Et tältä pohjalta, yritetään jatkaa.

Hyvää kevättä kaikille!