Huono päivä

No, nyt se tuli sitten vähä huono päivä vastaan.
Meijän piti tänään käydä kaupas, ja samalla koiran kans kiertää siellä kaupan suunnalla sellanen lenkki.
Mulle iski nyt kuitenkin pelko päällensä, enkä pystyny lähtee. Siitä tuli hirveen paha mieli, ihan kyyneliin asti.
Olin antanut pelolle vallan, näitten hienojen saavutusten jälkeen, se tuntu pahalle. Pystynkö sittenkään saavuttamaan niitä hienoja tavoitteita joita kohti olin niin innolla menos.
Mutta kuitenkin, kun aattelee niitä asioita jota oon jo saavuttanu ja tehny. Niitä saavutuksia ei tämäkään päivä multa ota pois.
Mieli on nyt jo parempi ja valoisampi taas. Tuleehan näitä huonoja päiviä kaikille joskus. En voi vaatia liikaa iteltä. Täytyy muistaa, että pienin askelin mennään, eikä saa antaa pienten epäonnistumisien lannistaa.
Ehkä huomenna sinne kauppaan sit. Nyt ei anneta periksi. Oon menossa niin ihanaa elämää kohti, kunhan vaan jaksan taistella, itsestäni tätä pelkoa pois. Ja minähän jaksan.

Nyt voi kysyä

Nyt aattelin kokeilla myös täällä blogissa tätä kysymys postausta. Tuolla youtuben puolella se nyt ei oikein oo ottanu tulta purjeisiin, mut kokeillaan.
Eli, kysykää rohkeesti vaan, mitä haluaisitte tietää. Esim. toi kiusaaminen, siitä voi ihan vapaasti kysyä, ja muutenkin näistä mun elämän vaikeista hetkistä. Ne on arkoja, vaikeita asioita, mutta kun saan jakaa niitä kokemuksia ja tunteita teidän kanssa, se auttaa mua, ja toivottavasti joitain teistä, samaa kokeneista.

Teen vastaus videon sitten niihin kysymyksiin tonne youtube kanavalleni. Mutta vastaan myös tänne, niihin kysymyksiin jotka tänne tulee.

Joten kysymyksiä tulemaan!

Kiitos

Haluan nyt kiittää teitä rakkaat mun blogin lukijat. Oon niin onnellinen siitä kun oon noista tilastoista katellu, että teitä löytyy Suomen rajojen ulkopuoleltakin aika paljon. Ensin aattelin, että mahtaako ketään kiinnostaa lukea näitä mun tarinoita. Mutta niin se vaan kävijä määrä kasvaa ja kasvaa.
Silloin kun mua kiusattiin koulussa, mulle tavallaan taottiin päähän ajatus, minä olen huono ihminen, en kelpaa ystäväksi kenellekkään. Kukaan ei välitä musta, mun ajatuksista, mielipiteistä. Siitä seurasi sitten se arkuus ja pelko yrittää ihmisten parissa yhtään mitään. Oli vain ajatus, en kumminkaan osaa, mulle vain nauretaan.
Oon täs miettiny miksi mun tilanne meni täs taas niin huonoksi, kun se oli pahimmillaan. Koska sehän oli jo parempikin välillä. Sellainen ajatus tuli, että en osannu elää parisuhteessa. Kun se elämä ajautui jo lähes eroon, niin elämä muutenkin romahti. Nyt kun oon oppinu, että toista ei voi omistaa, on annettava vapaus. Niin nyt meillä menee loistavasti. Ja nyt riittää energiaa taistella näitä mun pelkoja vastaan.

Te joka ikinen lukija siellä jossain, ootte mulle äärimmäisen tärkeä. Toivon ja uskon, että nyt musta välitetään, mun ajatuksia luetaan, saan kuulua tasavertaisena tähän isoon blogin kirjoittajien joukkoon.
Vielä jos jollekkin tuo lohtua ja toivoa jollain tapaa elämään nämä mun kertomukset, niin se ois mulle tosi tosi ihana asia. Jotenkin on tullu myös sellanen auttamisen halu. Haluais luoda uskoa ihmisiin, että niin pahaa paikkaa ei olekkaan, josta ei selviäisi. Aina löytyy joku ulospääsy, sieltä pimeimmästäkin mielen tilasta.
Minäkin oon joskus ollu aika syvällä, joten tiedän sen tunteen kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle.

Kiitos vielä kaikille yhdessä ja erikseen jotka luette mun blogia!!

Pesis mestarit

Niin hienosti siinä sitten käytiin, Lapuan Virkiän naiset otti omansa pois. Meidän kaikkien fanien riemuksi halli mestaruus on taas lapuan. Jo neljäs putkeen, kun laskee sisä ja ulko mestaruudet yhteen. Hienosti Maija ja Elina hoiti tärkeät vaadittavat juoksut kotiin, ja muutahan ei sitten tarvittukaan. Tiukkaa oli vääntö, kun eka jakso meni juoksuitta. Porikin sitten sen yhden toka jaksolla sai, jolla tasoitti ottelun. Mutta meiltä löytyi vielä yksi pykälä lisää, ja voitto juoksu oli valmis. Upea suoritus koko joukkueelta.
Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää, jolloin myös minä aijon olla kentän tunnelmissa mukana muutaman vuoden paussin jälkeen. Haluan päästä kokemaan pelin sykkeen, sinne missä sen parhaiten voi aistia, Lapuan pesiskentällä. Tämä päivä antoi taas tsemppiä siihen tavoitteeseen, JES!

Pelon voittaja

Tällä viikolla oon taas voittanut pelkoni, ja selvinnyt sosiaalisista tilanteista voittajana. Voi että tuntuu taas hyvältä. Mä taistelen nyt oikein kovasti sitä pelkoa vastaan, ja saan palkinnoksi näin ihanan olon. Kyllä tämän olotilan eteen kannattaa taistella. Mä haluaisin niin kovasti kuvailla tätä tunnetta, mutta se on niin hyvä olo, että ei sanotuksi saa.
No, siis tos viikolla mun aika ranteessa alkas jätättää pahoin. Joten edessä oli patterin vaihto rannekelloon. Emäntä oli menos sinne suunnille missä homma hoituu, ja sanoinkin sille jo, että käy samalla vaihtaas sen patterin. Sitten tuli mieleen, että näinkö helpolla päästän itseni, ei sitä en halunnut. Keräsin rohkeutta, ja niin kävin itse hoitamas asian. Myyjä oli ystävällinen, ja juttuakin tuli jonkun verran, ja arvatkaa kuka alotti, no minähän se aloin jutella säästä, hyvä minä. Se, että uskalsin pistää itseni likoon, mennä kohti jännittävää tilannetta, ja onnistuin täydellisesti, on mulle taas yksi askel kohti vapautta, pois pelon kahleista.

Tänään tuli sitten hiihdettyä tänä talvena eka kertaa. Oikein innostuttiin vetämään monta kilsaa, tuolla lähipellolla rautatien vieressä. Siellä tulikin sitten yllättävän monta vastaantulijaa, että siitäkin tuli sosiaalinen reissu. Meikäläinen heitti melkein kaikille jotain kommettia. Näköjään kun vauhtiin pääsen, niin teen aika rohkeita vetoja. Oli kyllä antoisa hiihtolenkki. Tuli kuntoiltua kunnolla, ja sai nauttia keväisestä auringosta rakkaani kanssa. Ja vielä noi kohtaamiset ihmisten kanssa, upeeta.

Oon ilmeisesti lyötämässä kadoksissa olleen elämäni takas. Tuskin koskaan enää pääsen viettämään täysin normaalia elämää, niin syvällä on ne arvet, kun mulle tehtiin pahaa. Mutta uskon, että nyt ollaan menossa kohti sitä elämää, mikä mulla parhaimmillaan joskus oli. Sitä elämää jota ei pelko ja epävarmuus rajoita. Ja muuten, oon alkanu pitämään itsestäni yhä enemmän, mikä on kait hyvä asia.

Lapsuuden kodissa

Olin tänään yksin lapsuuden kodissani, joka oli mulle aikamoinen saavutus. Näinä vuosina kun ollaan avovaimon kans asuttu yhdessä, tällästä ei ole tapahtunu. Joskus kyllä kun vielä kuljettiin isän kans matseis, saatoin hetken matsin jälkeen viivähtää. Silloinkin muistan kun mieli paloi avovaimon luo, että en pystyny pitkään viivähtää. Mutta muuten aina ollaan oltu yhessä ja koiran kans. Nyt päätin kun emäntäkin lähti pois kotoa, että nyt mä sen teen, ja niin tein. Oon niin ollu kiinni tässä rakkaassani, mutta nyt on aika muutoksen.
Tämähän ei tarkota mitään välien kylmenemistä, vaan päinvastoin. Kun päästää välillä irti, voi toista yhteisinä hetkinä rakastaa yhä syvemmin.
Vietin mukavan päivän vanhempieni seurassa. Saatiin rauhassa puhua asioista, perheen kesken, aivan kuten ennen, vain pikkusisko puuttui. Toivottavasti näitä hetkiä nyt alkas olla useamminkin.
Olin myös hetken yksin vanhassa huoneessani yläkerrassa. Siellä tuli vanhat ajat mieleen, jota myös puhuin kamerallekkin, eli tein siellä videon. Jotenkin tuli vähä haikeakin mieli, mutta en kuitenkaan haluaisi sinne takas. Oon todella tyytyväinen, että mulla on oma koti ja avovaimo. En halua takas vuodattamaan niitä tuskan kyyneleitä, mitä se viimmeiset ajat siellä välillä tahtoi olla, ei tietenkään jatkuvasti, mutta kuitenkin.

Serkku kylässä

Tänään oli odotettu päivä,nähtiin serkun kans pitkästä aikaa.Oli upeeta jutella sille näistä mun netti saavutuksista.Kateltiin tätä blogia ja videoita.Arvostelut oli ihan hyvät,joista tuli hyvä mieli.Sai tuntea tehneensä jotain oikeaa.Muutenkin meillä juttua ja hauskaa piisas.Saatiin höpistä ihan miesten kesken,kun emäntä ei ollu kotona.Lupasin mennä täs kevään aikana vasta vierailulle sen luo,että eiköhän täs aleta taas tapaamaan useammin.
Putouskin saatiin sitten päätökseen.Oli ihan oikea voittaja kyllä tänä vuonna.Jussi ansaitsi voiton sillä karim hahmollaan.Tämä viimmeinen lähetys oli kyllä huippu,kun niitten piti tehdä ihan yllättäen uudet hahmot.Meinasin tukehtua nauruun,kertakaikkiaan hauska veto.
Ihanaa,ollaan maaliskuun puolella,eli kevät alkaa olla tullut.Lumet sulaa pikkuhiljaa,ja aurinko alkaa lämmittää,mennään kohti kesää.Tämä kevät ja kesä tulee oleen mulle muutos parempaan,sen oon päättäny.
Mennään hyvillä tunteilla ja tsempillä kohti rennompaa tulevaisuutta.