Vuosi vaihtuu taas

Alkaa olla vuoden viimmeiset hetket. Nopeesti on kyllä taas tultu tämäkin vuosi. Tuntuu, että vuodet vierii yhä nopeammin, mitä enempi tulee ikää. Mulla tulee täs ihan kohta vuosi siitä, kun aloin kirjottaa tätä blogia. Sillon vois sitten muistella mennyttä vuotta, tapahtumia, tunteita, mitä elämä on tuonut, ja sitä kautta mitä tänne mun ekana blogi vuotena, oon kirjotellu.

Väinö on nyt sit ollu meillä viikon, ja täytti tänään kaksi kuukautta. Joulu täs hurahti ihan kotona ollessa, kun ei sen kans oikein voi vielä reissata. Oli meillä toisena joulupäivänä mun vanhemmat ja systeri kyläs, ja ihailemas Väinöä, että vähä saatiin joulu säpinää. Oli taas pitkästä aikaa mukava tavata systeriäkin, jota ei ollu  muutamaan kuukauteen nähny. Ihan mukava päivä oli.

On tämä viikko ollu aikamoista koirailua. Väinö on nyt se kaiken keskipiste, oikein todella. Kaikenmoista säpinää se meille järjestää, että ei perässä meinaa pysyä. Järjesti jo säikähdyksenkin meille, että tuli jo mieleen, ei kai tämä epäonni taas iske. No, tulipahan heti lääkäri keikkakin koettua, mutta ei siinä sit mitään hälyttävää ollu, vähä maha sekasin, uudesta ja jännittävästä.
Täytyy kyllä myöntää, on tää toisaalta vähä raskastakin. Nyt ollaan taas jumis, vähä niinkun sillon Hallan sairauden aikana. Lenkillä ei voi vielä Väinön kans käydä, eikä paljo missään. Mutta, eiköhän täs jonkunlainen irtiotto saada, ja päästä vähä tuulettumaan. Pitää hankkia Väinölle hoitaja, niin päästään vähä katteleen ulkomailmaakin. Mutta, on tää Väinö vaan niin ihana, että kyllä tämän alkuhässäkän täs nyt ilomielin kestääkin, se on selvä asia.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Palataan mun ja blogin synttärien merkeissä, muutaman yön kuluttua.

Väinö

Siinä se nyt on, meidän perheen uusi jäsen, Väinö. Tänään oli se tunteikas päivä, jolloin meistä tuli noin neljän kuukauden jälkeen, jälleen koiran omistajia. Kaiken sen syksyn tuskien jälkeen, Väinö on todella rakas ja tervetullut joululahja. Ei voi sanoin kuvata, miten ihanalta se tuntuu, kun saa jälleen siloitella oman koiran turkkia. Miten ihanan pehmoinen ja pörröinen se onkaan, näin pennulla. Kaikki on jälleen niin epätodellisen tuntuista, että oisko nyt onnen aika jo välillä. Kun tämä päivä läheni, nosti se myös Hallan muistot taas enempi pintaan. Tavallaan Halla on nyt lopullisesti poissa, on aika uuden elämän. Nyt kun Väinö makaa tos mun jalkojen juuressa, tuo se suuren lohdun myös Hallan ikävään. Ikävä ei koskaa unohdu täysin, mutta ehkä sitä nyt on helpompi kantaa. Tästä alkaa nyt meidän ja Väinön yhteinen joulu, ikimuistoinen sellainen. 

Kaikille oikein hyvää joulua!

Mä tein sen

Näin on viikko kulunut, ja mä onnistuin, tein joka yö jotain matskua. Oon todella tyytyväinen itteeni, että selvisin tästä haasteesta. Ei se oikeastaan kovin vaikeetakaan ollu, vähä välillä piti miettiä pitempään, mut kyllä niitä ideoita aika hyvin keksi. Ja hyvin seurailitte mua koko viikon, noin 100 käyntiä nyt viikon aikana, se on mulle paljon, kiitos.

Nyt on vähä haikea olo, nyt ette kuule musta enää ihan joka yö. Oli niin hienoa, kun sai joka yö tulla tänne tekeen jotain tuotoksia. En tiedä oliko ne nyt niin mielenkiintosia, mutta se oli ainakin tarkotus. Ehkä se juuri on se pointti, miks sitä yleensä ei nyt ihan joka päivälle tee postausta. Ne ei ois ehkä aina niin mielenkiintosia, kun väkisten vääntäis jotain tekstiä. Mutta, kirjottelen aina kun fiilistä ja asiaa tulee. Tämä oli hauska viikko. Palataan asiaan. Moro!

Mietteitä ja musaa

Parasta maailmassa on, että aikojenkaan kuluessa ja muuttuessa hyvät ystävyyssuhteet eivät unohdu, eivätkä muutu.

Päätä olla onnellinen tänään ja elää tyytyväisenä siitä mitä sinulla on. Ellet voi saada sitä mistä pidät, ehkäpä voit pitää siitä mitä sinulla jo on.

Jos kaikki toiveemme toteutuisivat, meillä ei olisi unelmia. Jos aina olisi kesä, ei juhannuksessa olisi mitään taikaa.

Mun suosikki tv-sarjat

Siinä ne on, mun mielestä ehdottomasti paras ulkomainen, ja paras kotimainen tv-sarja. Ja jos näistä vielä pitäs valita se paras, niin se on kyllä metsolat. Kotimainen voittaa kyllä ulkomaisen, siinä ei tarvi lukea tekstiä. No, ei se ainut peruste tietenkään oo. Suomalaiset tuotokset vaan tuntuu kotoisammilta ja tutummilta. Nyt vanhempana on ruvennu enempi kattomaan kotimaista tuotantoa. Nuorempana tuli enempi kateltua ulkomaisia sarjoja ja elokuvia, kun nykyään.

DALLAS: Siinä oli sarja jota jaksoi katella vuodesta toiseen. Aina ootti sitä perjantaita, että näkee taas uusimmat juonittelut. Ei kai multa montaakaan osaa jääny kattomatta, jos yhtään, sitä ei jaksa oikein muistaa. Jotenkin se JR, vaikka oli sellanen juonittelija, oli mun suosikkeja. Olihan niitä muitakin, mutta JR oli nyt kuitenkin se näkyvin hahmo. Nythän juuri on alkanu toinen kausi tätä uutta dallasia Suomessa, ja kolmatta ilmeisesti jo kans kuvataan. Kohta tulee se surullinen hetki kun JR poistuu sarjasta kuoleman kautta. Oli kyllä surullista kuulla sillon muutama kuukausi sitten, että Larry oli nukkunut pois, hyvä ihminen oli poissa. Sitähän Larry oli oikeassa elämässä, todella hyvä ihminen. Eihän tämä uusi versio ole enää sen vanhan dallasin veroinen, varsinkaan nyt kun JR jää pois, mutta katseltavaa viihdettä kuitenkin. Että katsoa aijon joka ikisen jakson.

METSOLAT: Sarja joka voisi olla täysin totta. Siinä kait se suurin syy, miksi se on mun ykkönen. Niihin hahmoihin on helppo samaistua, niin todenperäisiä ne on. Aika monta kertaa on tullu se sarja elettyä läpi. Oon hankkinu koko sarjan dvd-levyinä. Siinä saa heidän mukana välillä iloita, välillä surra, ihan aidosti. Sillä ei oo merkitystä vaikka muistaa melko tarkkaan jo ne tapahtumat, kun on kattonu tosiaan melko monta kertaa sen jo. Aina sitä elää ja liikuttuu siinä tapahtumien mukana yhtä paljon. Erkkihän siinä on se päähenkilö oikeastaan, jonka elämän ympärille sarja rakentuu. Erkki kokee elämässään sekä ylä,että alamäkiä. Tramaattisin hetki on varmaan se, kun Erkki menettää rakastamansa naisen, ja syntymättömän lapsensa. Niissä tapahtumissa kyllä silmät kostuu. Nyt onkin menny melko pitkään kun viimmeksi on tullu pyöriteltyä, noi metsola dvd-levyt. Kenties täs talven mittaan vois taas lähteä Hoikan kuntaan vierailulle.

Hoidokki lähti

Nyt oli kyllä ihan mahtava viikonloppu. Miten voi näin tuntea haikeutta ja ikävää, vain muutaman päivän yhdessä olon jälkeen. Siltä vain nyt tuntuu, kun jouduimme luopumaan ihanasta hoito hauvastamme. Vaikka sillä oli pennun riehakkuutta, hyppimistä, naaman pesua yli innokkaasti, välillä tultiin aivan syliin, huidottiin tassuilla, oli se kuitenkin niin ihanan ihana. En olisi uskonu, että noin iso koira joskus istuu mun sylissä, mut niin se vaan tuli, eikä se sattunukkaan paljonkaan. Se oli kuin joku pehmolelu, niin pehmeä turkkinen. Lenkillä käytiin joka päivä, lumesta nauttien. Ja sitä luntahan on nyt sit tullu aika runsaasti. Talvi on tullut, mut onhan se jo aikakin. Näin painuu muistojen joukkoon nämä päivät, ja alkaa oman pennun odotus. Huomiseen taas!

Huumoria

Optimistisen naisen vappu: Usko on mennyt. Toivo on sammunut, mutta Yrjö on onneksi tulossa!

Teekkarin vappukalsarit? - Simat edessä, rusinat takana.

Mikä ero on opettajalla ja tietokoneella? - Kukaan ei naura kun tietokone kaatuu.

Pelastusarmeijaan vasta liittynyt nuori neiti pysähtyi puhumaan ravintolan ulkoterassilla oluttaan hörppivälle miehelle: - Tiedättekö, että alkoholi tappaa vuosittain yli 5000 suomalaista?

- Ei haittaa. Minä olen Virosta.

Mitä tulee kun kaksi sydäntä kohtaa? Sydänkohtaus.

Lainaukset kirjasta: Suomen parhaat vitsit 2013.

Hyvää musaa

Tänään oltiin taas lenkillä koira vieraamme kans. Lunta oli tullu aika paljon, ja sehän oli riemullista, onhan kyseessä sen eka talvi. Kovasti on pusuteltu ja halailtu edelleen. On se niin ihana hauveli, iso mutta lempeä.
Huomiseen.

Onnea Suomi

Nyt on sitten taas koira talossa. Tänään saapui se hoito koira, joka on meillä sunnuntaihin saakka. Aivan ihana pehmeä turkkinen otus. Kokoa on kyllä ihan riittävästi, vaikka se on vasta pentu. Se on Hallastakin suurempi, vaikka ei tosiaan oo vielä täysikänen. Eli, kasvaa vielä tuostakin lisää, että aikusena on kyllä tosi iso. Vähän välillä on ollu levoton, varmaan kaipaa perhettään, mut eiköhän se tästä suju. Jotenkin tuntuu kuin ois toisessa elämässä, kun yhtäkkiä taas meillä koira. Kyllä se vaan koira meidän perheeseen kuuluu, tuo se jotenkin valoa elämään. Lenkillehän sitä lähettiin tos illalla, et siinä erittäin tärkeä asia, mikä koiran myötä tulee. Varmaan tähänkin jo ehditään jonkun verran kiintyä, täs viikonloppuna. Sunnuntaina voi olla vähä haikeeta, mutta kohtahan se omakin saadaan tohon kirmaamaan. Kovin oli muuten tämä tassuttelija heti kiintyny muhun, kun nuoli niin naamaa, ja oli ystävällinen. Ihana koira.

Nyt on sitten Suomen itsenäisyyspäivä. Pressan juhlakkin on Tampereella tänä vuonna, että sinänsä harvinainen vuosi. Taas muistetaan ja kunnioitetaan niitä, jotka silloin aikoinaan taisteli Suomelle vapauden. Eräs nuori täältäkin sillon lähti taistelemaan, ja koki matkansa lopun, siellä tykkitulen keskellä. Ei kuulunut taistelijaa moneen vuosikymmeneen, kunnes tänä syksynä, pääsi tämäkin nuorimies, vihdoin kotiin. Rakkaittensa lähelle, oman paikan hautausmaalle lepäämään. Tämä on niin koskettavaa, että näitä sotureita löydetään ja saatetaan kunnialliseen maahan lepäämään, näin pitkänkin ajan päästä.

Haaste

No niin, siellä mittari näyttää 3000 käyntiä. Uskomatonta, että noin monesti on tämä mun blogi avattu, ja käyty lukemas. Pian tulee vuosi siitä kun alotin, muutama kymmenen postausta sitten. Oon tyytyväinen siihen, että näinkin paljon on tekstiä tänne syntyny, mikä ei aina niin helppoa oo ollu. Mutta monesti silmät kosteina oon tänne kirjotellu, mikä on ollu tosi tärkee purkautumis kanava, omille tunteille. En ajattele noissa kävijä luvuissa jotain muita suosittuja blogeja, kuinka niitten luvut on paljon isompia. Ei, en kaipaa mitään suurta suosiota, vaan oon tosi tyytyväinen näihinkin lukuihin, mitä oon saavuttanu. Eli, lämmin kiitos teille lukijani.

Lupailin teille jotain erikoispostausta kun toi kävijöitten raja ylittyy. Täs syksyllä eräs blogin pitäjä teki sellasen haasteen, että kirjotti joka päivä viikon ajan postauksia. Oon aatellu jospa minäkin kokeilisin haastaa itseni sellaiseen. Onhan se kova haaste, mutta voisin yrittää. Eli, tästä viikko eteenpäin, joka päivä jotain, tai mulla se tarkottaa, joka yö. Ja nimenomaan yritän saada jotain erikoisempaa matskua aikaseksi, ainakin osittain, mitä tänne tuotan. Katotaan miten käy, että onnistunko. Huomiseen!

Joulukuu on täällä

Siis, menee hermot tän yhteyden pätkimisen kans. En tiiä mikä siinä mättää, kun välillä pilettää ihan hyvin, välillä yhteys nettiin katkeilee. Aina sillon kun klikkaa jotain, se vaan rupee pyörittään, ja ilmottaa, ei yhteyttä nettiin. Ei millään viittis ruveta jotain piuhaa vetään koneen ja modeemin välille. Piuhoja on jo ihan tarpeeksi vedelty koneesta toiseen, et sais tämä nyt toimia langattomasti. Ja kun luulin, että nyt on nopea ja hyvä liittymä, mut tää on taas tätä mun säkää. Modeemi on kyllä komea, ja aika kalliskin, mutta ei vaan voi pelata kunnolla, tai eihän se vika välttämättä siinä oo. Täytyy nyt kattella, joutuuko soittaan Anvialle, vai keksiskö täs ite jotain keinoja vielä, mitä yrittäs. Todella ärsyttäväähän tää on, jos se ei homma tästä parane.

Niin, nyt ollaan sit joulukuun puolella, ihanaa. Alkaa vähä jo joulun lähestyminen tuntua. Pitkä pimeä syksy saa väistyä joulun tunnelman ja valojen tieltä. Tästä synkkyydestä selvitään sittenkin, jälleen tänäkin vuonna. Suomen talviurheilu ei vaan taho nousta sieltä pimeydestä. Ne on muut maat edelleen, jotka jakaa ne kärki sijat. Onhan siellä tietysti vähä toiveitakin, että parempaakin ois tulossa. Kausihan on nyt vasta saatu kunnolla käyntiin, että ehtiihän sitä parantaa, olympialaisiin on vielä aikaa. Mutta, urheilu on hieno asia, ja kunnia kuuluu aina voittajalle, on se sitten mistä maasta tahansa.

Tänään tuli käytyä pitkästä aikaa pienellä ulkoilu lenkillä. Ilma tuntu aika kylmältä, kun oli sellanen kylmä viima. Mutta oon tyytyväinen että tuli nyt lähettyä, kun on tosiaan jääny ulkoilu vähemmälle viimme aikoina. Se vaatis sen koiran, joka ajais lenkille, mut kohtahan sekin asia on taas kunnossa. Voi että, kohta tossa lattialla töpsöttää, meidän uusi perheen jäsen.

Hyvää joulun odotusta kaikille!