Tunteiden voima

Jee! tuhat sivulla käyntiä on menny rikki. Tuntuu todella hienolta, kun teitä lukijoita, varsinkin nyt viimme aikoina on näyttäny tulevan koko ajan lisää. Tämä blogi on mulle tosi tärkeä paikka, jossa voin avautua ja kertoa elämästäni teille kaikille siellä, lähellä ja kaukana. Tuntus, ainakin tällä hetkellä, että tämä on se mun juttu, enempi kun videot. Videoitten teko on vähä alkanu harveta tässä, mutta tänne postauksia kirjottelen nykyään aika usein. Oon onnellinen, että pystyn avautumaan näin tekstin muodossa. Kenties nyt täs kun kesä tulee, herää into taas enempi tuolla video puolellakin. Mut, kaunis kiitos lukijat, että saan elää tätä elämääni teidän kanssanne.

Tänään pääsin sitten muutaman koti päivän jälkeen taas vähä pitemmälle kuin toi piha alue. Oltiin koiran kans tuolla vähä pitemmällä lenkillä. Oli ihanaa auringon paistetta tarjolla. Ei nyt kyllä vielä kovin lämmin oo, mutta keväinen sää kuiteskin.

On se ihmeellistä, miten pienessä hetkessä ajatukset ja tunteet voi muuttua. Tulee sellanen tunne, että nyt mä uskallan ja haluun liikkeelle ihmisten pariin. Ja ei aikaakaan, niin kaikki sellanen alkaa pelottaa. Alkaa epäillä, uskallanko sittenkään. Täytyy vaan yrittää muistaa se tunne, minkä saa palkinnoksi kun tekee jotain joka pelottaa. Ylipäätänsä, tämä kun oon nykyään niin herkkä tunteille, pitäs kääntää voitoksi. Tunteilla on valtava voima, kun vaan uskaltaa käyttää sitä.
Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa ja vappua.

Elämän karikoissa

Elämä on joskus tosi epäreilua. Kun on asia jota ei oo tehny moneen vuoteen. Sitten tulee tunne, että nyt mä haluun ja pystyn siihen. Tulee kova into toteuttaa se. Mutta sitten itsestä riippumattomista syistä homma ei onnistukkaan. Tulee pettymys, ja sit ajatus, että antaa olla sitten. Näin kävi mulle nyt. Olin aika innos menos sinne Vaasaan, mutta into on nyt kyllä laskenu. Onhan se edelleen mahdollista, että se reissu täs lähiaikoina vielä toteutuu, en tiiä. Eihän tämä nyt tietenkään kenenkään syytä ole, että näin meni, olin vaan niin innos menossa sinne. Elämässä vaan joskus tulee asioita joita ite ei pysty hallitsemaa, vaikka tahtoskin.
Mutta, matka jatkuu.

Mielenkiintoisia suunnitelmia

Nyt oon ollu taas sitten pari päivää vaan kotona. Mutta eihän sitä nyt iteltä voi vaatia liikoja. Kun elämä on ollut oikeastaan aina kovin koti painotteista, niin ei se kovin äkkiä siitä muutu. Eikä tarvikkaan muuttua niin, että olis menos joka päivä. Sitä vaan pelkää että, jos näitä koti päiviä on liikaa peräkkäin, lähtemisestä tulee vaikeampaa. Mutta mitä minä nyt taas tressaan näillä asioilla ihan turhaan.

Onhan mulla kyllä ollu ton puhelimen välityksellä sosiaalista kontaktia täs kotonakin. Oon ollu tonne Vaasan suuntaan yhteyksis. Täs on nyt kyllä suunnitteilla upea päivä Vaasassa. Jos sen pystyn toteuttamaan, mitä nyt on suunniteltu, tulee se päivä antamaan mulle todella paljon voimia eteenpäin. Siitä kerron sitten enempi, kun asiat selviää, mikä päivä se ois, ja muuta.

Tänään paisto taas aurinko, mutta taas oli aika kova tuuli, joka viilenti säätä. Nykyään on ruvennu oleen toi tuuli, joka monesti pilaa nätin ilman. En tiiä mistä noi tuulet sitten johtuu. No, kesä on jo lähellä.

Koti maisemissa

No niin, jospa taas jotain tarinaa saisin teille aikaseksi.
Eilen oltiin koiran kans pitkällä, keväisen aurinkoisella lenkillä. Mentiin sellasta pientä hiljasta tietä. Siellä oli ihanan rauhallista kulkea. Koirakin nautti, kun sai mennä vähä vapaammin.

Tänään oltiin Ylistarossa mun kotona. Auto sai kesäkumit alleen, on taas vähä kevyempi ajella. Muutenkin se on niin ihanaa kun tiet on sulat, ja kesä kelit alkanu. Hyvä fiilis ajella aina näin keväisin.
Palapelikin sitten matkusti peräkoslas, odottamaan kehyksiä. Vähä jännitettiin mahtaako pysyä ehjänä siellä perällä, mutta hyvin pysyi. Siitä tulee upea lahja, kun isä laittaa sen kehyksiin.
Oli mukava käväistä taas koti maisemia katsomas. Kohta päästään oleilemaan ulkona siellä. Sitä hetkeä kyllä oottaa aina keväisin innolla. Siellä voi olla vapautuneemmin ulkona, kun tälläses rivitalos. Täällä saa aina varoa sanojansa, kun istuu tuolla takapihalla. Että ei vaan tuu möläytettyä jotain, joka ei sovi naapurin korville. Naapurit kun on niin pahuksen lähellä. Kumpa joskus vielä ois kunnon oma koti.

Enää vajaa neljä viikkoa, kun Lapualla on eka superin peli. Mä oon niin innossa siitä, ettei mitään rajaa. Joka päivä mä aattelen käveleväni sinne kentälle. Joo kyllä, myös jännittää, pelottaa ja ties mitä. Mutta oon valmis taisteluun, jonka aijon voittaa. Ne pelit oli ennen niin tärkeä osa mun elämää, niin miksi se aika ei vois palata. Mä haluun, että se palaa, ja voin olla jälleen osa sitä tunnelmaa.

Pelko vastaan rohkeus

Tänään oltiin sitten emännän kans ruokaostoksilla lähikaupas. Sain sen haasteen mitä olin kaivannu. Kummasti sitä taas jännitti lähteä sinne, kun edellis kerrasta oli menny jonkun aikaa. Mutta sain työnnettyä pelon pois, ja lähdin rohkeasti. Kaikki meni jälleen kerran ihan hyvin, en munannut mitään, kukaan ei ollut ilkeä, päinvastoin, täs kaupas myyjät on tosi kohteliaita ja mukavia. Pystyin lopulta oikeastaan olemaan aika rento siellä kaupassa. Täs illalla oltiin vielä pienellä lenkillä koiran kans. Eli lähdin tänään kaksi kertaa kolostani pois, jes.

Palapeli valmistui eilen, pika vauhtia. Aattelin kokoavani sitä ainakin viikon. Eihän siinä sitten menny kun nelisen päivää. Nyt oon tyytyväinen, että lahja on valmis mun osalta. Isä hoitaa sen sitten seinälle laitettavaan kuntoon, hallitsee sen homman paremmin.

Kuten tämä päiväkin osotti, mun tsemppi on tallella. Mun vaan pitää olla rohkea, vaikka tuntus vaikealta, kurjalta, pitää vaan lähteä. Vaikka mulle sillon koulus oltiin ilkeitä, niin mun ei saa nyt antaa sen tuhota mun suuria tavoitteita. Sillon olin kiltti, en pystyny vastustamaan kiusaajaa, mutta sen aika on nyt. Taistelen tosi kovaa vastaan, sitä mitä se mulle aiheutti. Elämällä on niin paljon vielä mulle annettavaa, kunhan uskallan vain sen kaiken ottaa vastaan. Tämä päivä antoi siihen taas pikkuisen enempi rohkeutta ja voimaa.

Kevät

Näyttäs siltä, että kevät olis vihdoin tullu kunnolla. Eilen sato vettä, mikä tietää lumien sulamiselle hyvää.
Tänään paisto taas aurinko ihanasti, ja oli lämmintä. Yölläkään ei ollu pakkasta.

Oltiin tänään koiran kans lenkillä. Oli ihana kulkea tuolla teitä pitkin, ja huomata kuinka lumet oli jo kadonnu teiltä, ja oli yllättävän kuivaakin jo mones paikas. Luonto alkaa herätä talven jälkeen, ja saamme taas sen ihanan, odotetun kesän.

Palapeli edistyy pikkuhiljaa, pala palalta. On se kyllä aika haastava koottava. Mutta aina kun pala löytyy, on se askel kohti tavoitetta. Aivan kuten tämä mun elämä, pala palalta kootaan palasia kohti parempaa.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Huolet poissa

Nyt voi sanoa, että on taas onnellinen olo. Ei huoleta enää ne eiliset asiat. Sitä mennään sitten kun asiat niin menee. Jos sitä nyt on vähä taas kotona pitempään, niin kyllä niitä menojakin taas järjestyy. Sitä vaan aattelee ja suunnittelee asioita joskus liikaa. Pitäs vaan nauttia elämästä, ja antaa asioitten järjestyä, niin kun niillä on tapana tehdä.

Tänään aloin kokoamaan sellasta palapeliä, jossa on 500 palaa. Se on ollu jo pitkään tuolla kaapis odottamas. Tuli sellanen fiilis, että nyt mä sen alotan. Se on synttäri lahja, sukulais tytölle. Ne synttärit on ens kuussa, että vähä oli jo niinkun aikakin alottaa tota projektia. Siitä pitäs syntyä sellanen hevosaiheinen kuva.
Tein siitä tos video pätkänkin, ja ehkä seuraan sen edistymistä videoitten muodos myöhemminkin, ainaskin sit kun se on valmis, teen videon.

Mulla on nyt viimme päivinä ollu kova into kirjottaa tänne blogiin postauksia. Tarve kertoa teille mun kuulumisia ja ajatuksia. Hieno homma että voin sen tehdä.

Pieni ongelma

Mun on ihan pakko taas vähä purkaa tunteitani teille.
On nimittäin pieni ongelma. Niin kuin tos eilen kirjotin, että pitäs laittaa itseä taas likoon. Helpoitenhan se käy niin, että lähden emännän kans liikkeelle. Mutta kun niitä tilaisuuksia ei nyt näytä kovin herkästi tulevan.
Viimme aikoina emäntä on ollu äitinsä ja siskonsa kans paljon liikenteessä, ja siihen naisten porukkaan minä en haluu tunkea. Eli, mun täytys lähteä yksin liikkeelle. Mutta minne sitä sitten lähtis. Emäntä tietenkin hoitaa ton ruoka puolen ostokset, kun kerran naisten kans ruokakauppaan menevät. Ei oo sellasta paikkaa minne mulla ois asiaa, paitsi joskus, hyvin harvoin.

Mä tarvisin hyvän ystävän, joka asuisi täs lähellä. Sellasen jonka kans vois lähteä vaikka kaupunkiin ajeleen, tosta noin vaan, kun siltä tuntus. Mutta sellasta mulla nyt vaan ei oo, ja täs tilanteessa sellasen hankkiminen on lähes mahdotonta.

No, eiköhän täs nyt kuiteskin lähipäivinä päästä emännän kans kahestaan, ainaskin lähikauppaan. Seinäjoen reissu tekis kyllä nyt hyvää mulle henkisesti. Haastetta, ja onnistumisen tunnetta, sitä kehiin.

Vieraita ja kohti tavoitetta

Se oli sitten pikainen mahatauti emännällä. Oikeastaan vaan se sunnuntai, mut hyvä näin. Kummit nimittäin oli jo tänään sitten kylässä. Oli mukava päivä, vaihtelua arkeen. Katottiin näitä mun netti juttuja, ja muutenkin oli tosi mukava jutella pitkästä aikaa. Kehuja sain taas kirjotus taidostani, ja videoista, jotka lämmittää mieltä.

Nyt pitäs vaan haastaa itseä taas kovasti, ja lähteä tuonne keväiseen auringon paisteeseen. Se vaan niin kovin herkästi pelko taas kasvaa, jos ei pistä itseään likoon tarpeeksi usein. Pitää saada niitä onnistumisen hetkiä, että into säilyy yrittää. Vois sanoa, että tänään multa ei vaadittu kovin paljon, tähän nykyiseen tilanteeseen nähden. Pahempana aikana tämä vierailu ois varmaan jännittäny mua aika paljon. Nyt pystyi ottamaan rennosti, ja nauttimaan joka hetkestä.

Tämä on kait hyvä merkki, kun tunnen näin, että haluan itseäni vaikeimpiin tilanteisiin, ja haluan selvitä niistä. Ja mullahan siintää se kova tavoite, kesä ja pesis matsi. Tavoite on kova, mutta jos sen uskallan toteuttaa, olen onnesta sekaisin. Uskoisin, että kun jotenkin saan itseni raahattua sinne kentälle, niin sit vaan tunnetta kehiin, niin ei oo mitään hätää. No sitä nyt ei vaan saa vielä alkaa liikaa miettiin. Jep jep

Kiusaamisesta asiaa taas

Tänään piti olla vähä sosiaalista toimintaa taas. Meille piti tulla mun kummit, nyt sitten pitkästä aikaa. Mutta myttyyn meni se vierailu tällä kertaa. Sensijaan meille tuli mahatauti kylään. Se päätti hyökätä emännän kimppuun, ja se oli sit siinä. Eihän se oo mukavaa sairaana emännöidä ja ottaa vieraita vastaan.
Odotin kyllä niitten tapaamista, ja juttu hetkiä innolla, mutta näin kävi. Eihän sille sairaudelle tietenkään mitään voi, jos se iskee, niin se iskee. Toivottavasti saadaan emäntä pian kuntoon, ja sovittua uusi vierailu aika.

Viimme päivinä on taas noussu tämä kiusaamis asia pintaan. Sain tonne siihen asiaa käsittelevään postaukseen ihanan kommentin. Se oli kyllä ihanan liikuttava hetki mulle, kun huomasin, että joku oli kommentoinut, mulle niin raskasta aihetta. Että joku välittää mitä minä tunnen, tuntuu niin älyttömän hienolta.
Kun aattelee asiaa miten se oli sillon koulussa. Se yksi oli mulle ilkeä, töni mua, löi mua, vei mun tavaroita, koululaukkua, ja mitä muut teki. Niinpä, ne ei välittäny miten muhun sattui, muhun sattui pahasti, ja syvältä.
Mähän olin sellainen yksikseen oleilija oikeastaan koko koulu ajan. Mutta tuolloin tunsin todella olevani yksin. Kumpa edes jokun ois mua auttanu tuolloin, niin ehkä kiusaaja ois nujerrettu, saatu ainakin vähentämään kiusaamista, en tiiä.

Tässä oli vähä taustaa sille miks mulle on arvokkaita ne hetket, kun saan tuntea, että musta välitetään.
Yhtä hienolta tuntuu se, että jos minä voin tehdä jonkun hetkestä arvokkaan, välittämällä hänestä.
Oikeastaan se vois olla mun elämän huippu hetki, jos pystyis auttamaan jotain niin, että sitä ei enää kiusattais.
Mutta, tässä jälleen pala tätä kiusaamis aihetta.

Missä asun

Aluksi voisin nyt kirjottaa tarkemmin tästä paikasta missä asun, koska puhuin siitä videollakin. Jotenkin se tuntuu reilulta ja vapauttavalta. Ei tarvi enää olla niin tarkka, kun kirjottaa eri paikoista.
Eli, asun Tervajoella, joka kuuluu Isonkyrön kuntaan. Puolet tosin tätä kylää on nykyään Vaasaa, koska Vähäkyrö meni Vaasaan, täs vuoden vaihtees, että raja halkoo tätä kylää. Ehkä Tervajoki tunnetaan parhaiten noista autokaupoista, joita täälä piisaa. Suurin on Rinta-Joupin autoliike.
Kotosin mä oon tosta naapuri kunnasta, Ylistarosta, joka nykyään on osa Seinäjokea. Mukava on täälläkin asua, mutta kyllä mun sydän on aina, ja pysyvästi Ylistarossa. Asuin kumminkin siellä yli 30 vuotta.

Tossa viikolla kävin postis hakeen yhen paketin, joka meni ihan hyvin noin sosiaalisena suorituksena. Se taas palautti mun uskoa omiin kykyihin ja voimavaroihin, että ei ne sieltä minnekkään oo kadonnu.
Sitten soitin vielä mun kummeja kylään ens sunnuntaina. Tämä asia on mua vaivannu, että pitäs niitä kutsua, ja nyt on hyvä mieli kun tuli se tehtyä. Tosi mukava tavata niitä pitkästä aikaa.
Tänään oltiin Ylistarossa, tapaas mun vanhempia. Sai hetken taas olla siellä niin tutussa talossa ja pihapiiris.
Käytiin tekees pieni piristävä lenkki, kauniissa kevät auringossa. On se vaan niin ihana kaveri toi aurinko näin keväällä.

Että kohti uusia saavutuksia ja tavoitteita, iloisin keväisin mielin!