Kohti parempaa elämää

No niin, joulu on sit taas ohi, tältä vuodelta. Mulle joulu merkitsi tänä vuonna isoa askelta kohti parempaa elämää. Oli tietenkin muitakin ihania hetkiä, mut tää oli se merkittävin, ja arvokkain. Lupasin viimme postaukses palata tarkemmin, tähän viimme viikkojen myllerrykseen, jota oon läpi elänyt, eli palataan ajassa marraskuulle.

Siis, ensinnäkin mulla on ollu kammo mennä lääkäriin, ja siihen liittyen piikki kammo. Viimme kuussa kuitenkin kun homma meni melkeimpä makaamiseksi, oli aika tehä rohkea päätös, ja soittaa apua. Apua löytyi paikallisesta terveydenalan palveluita tarjoavasta yrityksestä, eli homma lähti käyntiin ilman lääkärissä käyntiä. Ja mikä tärkeintä, sain apua tänne turvalliseen kotiin. Nyt oon saanu kerran viikossa jutella psykologin kans täällä kotona, ja purkaa tunteitani. Heti eka käynnistä alkaen sain kyllä tsemppiä jatkaa taistelua parempaan suuntaan. Sit voitin myös piikki kammoni, jota eniten kyllä pelkäsin täs hommas. Tässä mä istuin omalla sängyllä, ja kolme putkiloa lorotettiin verta käsitaipeesta, ja elossa selvisin. Että, eiköhän siinä suurin kammo ainakin kadonnu.
No, kilpisrauhasen vajaa toiminta, sellanen tauti mulla nyt sitten on, et se  niistä kokeista sit selvis. Pillereitä on syöty nyt sit jo runsas kuukausi. Psykologin ja näitten pillereitten avulla täs nyt sit, on alkanu mun tsemppi kohti parempaa, ja liikkuvampaa elämää. Ja yksi iso askel tuli siis tos joulun aikaan. Monen kuukauden yrittämisen jälkeen, vihdoin uskalsin vierailla vanhempieni luona, lapsuuden kodissa, jossa sain tavata myös siskoani. Toi pää vaivahan se on suurin este ollu mun liikkumiselle, ja jännitys, joka pahentaa sitä. Mut, parempaan päin ollaan nyt menossa, kun tonkin keikan nyt pystyin tehä.
Täs oli mun viimme viikkojen saavutuksia, ei todellakaan helppoja, mut paljon voimia antavia eteenpäin.

Toivotaan, että tämä postaus innostus nyt säilyis taas jonkun aikaa ainakin, kun se on pakannu aina lopahtaa nyt tänä vuonna aika lyhyeen. Yritetään, josko tuleva vuosi ois runsaampi postaus vuosi.
Kun täs nyt rupee toivottavasti enempi liikkumaan, ja tapahtumaan elämässä, niin on sit jotain kerrottavaakin enempi teille.

Eipä muuta kun, iloista vuoden vaihdetta kaikille! Pidetään itsestämme, ja toisistamme huolta myös ensi vuonna.

Jouluyön avautumista

Jouluaamu täs painaa jo päälle, mut silti nyt tuli sellanen fiilis, et vielä ennen unia, on aika kirjottaa tänne taas jokunen lause. Aikaa on taas kulunu viimme postauksesta, ja elämää kulettu eteenpäin. Elämän polkua, joka oli nyt syksyllä mulle tosi kivinen kulkea. Vaikka välillä tuntu, et nyt tästä suosta noustaan, niin sit kuitenkin tuli taas romahdus. Tossa viimme kuussa sit, oli pakko myöntää, et mä en selviä tästä ilman ammattilaisten auttajien apua. Se kynnys oli tosi tosi korkea ylittää. Pelotti ja jännitti ihan hirveesti. Mut se askel, sen kynnyksen yli oli vain otettava, ja mä otin sen. Helppoa tämä ei ole ollut, mut nyt tiedän, astuin oikealle polulle. Oon saanu nyt täs viimme viikkojen aikana sekä ruumiillista, että henkistä apua. Muutos on hidasta, ja vaatii kärsivällisyyttä, mut nyt mulla on ihmisiä käytettävissä jotka auttaa mua. Tämä on ollu niin äärettömän raskasta, ja voimia vievää, et en oo jaksanu kirjotella tännekkään . Mut nyt tuntu siltä, et on aika vähä kertoa, missä mennään. Jotenkin sellanen olo, et tästä ois nyt apua, kelata täällä viimme aikojen tapahtumia. Joten, tähän aiheeseen palataan tarkemmin, varmastikkin lähi päivinä, tai siis öinä.

Mut nyt, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja rauhallista joulua!