perjantai 22. helmikuuta 2013

Sosiaalista elämää

Viimme aikoina on ollut vähä taas säpinää, sosiaalista elämää, mistä oon tosi tyytyväinen.
Tiistaina oltiin Lapuan simpsiön hiihtokeskukses mökillä käymäs. Systeri ja vanhemmat oli siellä muutaman päivän laskettelemas ja hiihtämäs. Me käytiin siellä sitten niillä kyläilemäs. Oli todella mukava ilta. Juttua ja naurua piisas, ja lämpöä, oli suorastaan kuuma mökki. Videotakin syntyi, yllätys esiintyjien kera.
Serkkujen kans täs on taas pitkästä aikaa yhteyden pitoa ollu, ja ilmeisesti tulossa, mikä tuntuu mukavalta.
Parinkin naapurin kans on tos pihas juteltu, välillä pitempäänkin. On ihanaa kun saa ihmisiin kontaktia.
Aurinkokin on taas näyttäytyny pitkästä aikaa. Oli kyllä pitkään sellaisia pilvisiä, pimeitä päiviä. Eiköhän se kevät tästä ala pikku hiljaa tulla.Se on ihanaa aikaa kun lumet sulaa, ja aurinko alkaa lämmittää.
Että valoisin mielin tässä mennään, ja intoa puhkuen. Jospa tämä kevät ja kesä tois jotain hyvää ja kaunista, josta voisin olla ylpeä.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Haaste

Meiju haastoi kaikki vastaamaan tälläisiin kysymyksiin, ja päätin ottaa haasteen vastaan.

MIKÄ ON OLLUT ELÄMÄSI IKIMUISTOISIN HETKI?
Niitä on monta, ehkä vaikea nimetä yhtä, mutta yritetään. Kun mun rakas pikkusisko tuli kotiin eka kertaa äidin sylissä, ja mä soitin harmoonilla opettelemani Konsta Jylhän vaijennut viulu. Olin silloin 7v.

MIKÄ ON SUOSIKKI-MATKAKOHTEESI? MIKSI?
Maailman pohjoisin kaupunki Hammerfest Norjassa. Se on pisin reissu mun elämäs tähän asti. Maisemat oli uskomattoman kauniit, ja olihan se reissu perheen kans sillon monia vuosia sitten ikuisesti mieleen painuva.Ois ihanaa käydä siellä avovaimon kans vielä joskus.

MIKÄ TEKEE SINUT SURULLISEKSI?
Kun ajattelen menneisyyttäni. Miksi kaiken piti mun kohdalla mennä niin kuin meni. Miksi normaali elämä hylkäsi mut. Tälläiset ajatukset tekee surulliseksi.

VOISITKO KUVITELLA MAAILMAA, JOSSA EI OLISI MUSIIKKIA?
En voisi. Musiikki kuuluu mun elämään, ilman musiikki elämyksiä ei voi elää. Musiikki auttaa surun hetkinä, ja luo tunnelmaa ilon hetkinä.

MILLAISENA IHMISENÄ PIDÄT ITSEÄSI?
Rauhallinen, arka, luotettava, rehellinen, rakastava, todella tunne herkkä ihminen.

MIKÄ ON SUURIN UNELMASI?
Tällä hetkellä se, että voisin jättää nämä suurimmat pelkoni ja jännittämiseni taakseni. Voisin alkaa taas elää tätä elämää niin kuin silloin joskus osasin ja pystyin.

MIKÄ ON SUOSIKKIKIRJASI? MIKSI?
Oon tosi huono lukemaan kirjoja. Lapsena tykkäsin viisikko-kirjoista. Seikkailu tarinat kiinnosti sillon.

MIKÄ ON HURJIN JUTTU, JONKA OLET TEHNYT?
Joskus vuosia sitten oltiin serkkupojan kans ajelemas laskettelu keskukses. ajettiin sinne ylös rinteen päälle serkun ladalla. Oli siis kesä ja yö, mutta aika pimeetä oli muistaakseni. Sinne ylös mentiin ihan tietä pitkin. Siellä sitten vitsailtiin, että lasketellaampa ladalla. Ja niinhän me todella lopulta tultiin sillä ladalla sitä rinnettä alas. Olihan siinä tietenkin jotain huolto-autojen jälkiä valmiina, mutta olihan se hurja veto. En tiedä oliko hurjin juttu, mutta tällänen tuli mieleen.

KUVAILE TÄMÄN HETKISTÄ ELÄMÄÄSI KOLMELLA SANALLA.
Paranee pienin askelin.

ONKO JOKIN HENKILÖ VAIKUTTANUT SINUUN PYSYVÄSTI? MILLÄ TAVALLA?
Avovaimo, on saanut mut uskomaan rakkauteen, että jokaiselle lopulta löytyy se oma kulta.

OLETKO TYYTYVÄINEN TÄMÄN HETKISEEN ELÄMÄÄSI?
Kyllä ja en. Mulla on rakas avovaimo ja oma asunto. Oon saanut tosi paljon itestäni irti täälä netis, mutta live elämään en ole tyytyväinen. Siinä mulla on vielä parannettavaa paljon.

Siinä ne. Tosi paljon kiitoksia Meijulle, tämä oli mielenkiintoista vastailla näihin kysymyksiin.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ystävä

Yhteiset kauniit ja iloiset hetket.
Surun ja murheenkin keskellä rinnalla tukien.
Tuntee huonot puolesikin, mutta ei hylkää.
Äärimmäisen luotettava.
Vuoksesi uhrautuva.
Ärsyttävä joskus, mutta kuitenkin rakas.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Synttärit

Nyt on tulossa tälläinen synttäri viikonloppu. Emännällä oli synttärit tos viikolla, ja niitä nyt sitten juhlitaan tänä viikonloppuna. Sen äiti ja sisko tulee sunnuntaina. Vielä jokunen aika sitten tälläinen vierailu oli mulle ahdistava ja jännitystä aiheuttava. Mutta nyt oon hirveen onnellinen siitä, että nyt on toisin. Pystyn ottamaan homman rennosti, ja jopa ajattelen, että se on ihan mukavaa piristystä arkeen. Jään toki siksi hiljaisemman puolen edustajaksi, kolmen naisen jutuissa, mutta se riittää kunhan jotain aina jonnekkin väliin kommentoin.
Sit maanantaina tuleekin mun rakkaat vanhempani käymään. Silloin meikäläinenkin pääsee enempi ääneen.
Että ihan mukavaa vaihtelua tähän mun urautuneeseen elämään, luvassa lähipäivinä.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Urat

Mun elämä on kuin pahoin urautunut tie. Uria pitkin on helppo kulkea, mutta kun joskus pääsee pois urilta, huomaa miten ihanaa olis kulkea urien sivussa. Miten siitä pääsee kääntymään paljon helpommin, vapaammin. Mutta siitä putoaa myös erittäin helposti takaisin uriin.
Viimme viikonloppuna kerroin tuntemuksistani siellä lenkillä koiran kans. No, nyt viikolla jämähdin taas tänne sisätiloihin, eli urille mentiin taas. Se on niin vaikeeta kun ei tiedä minne täältä menis. On todella vähän asioita joita pitäs lähteä hoitamaan kodin ulkopuolelle yksin. Ja sehän tekis mulle todella hyvää, sen tiedän. No, huomenna olis tarkotus taas mennä avovaimon ja koiran kans lenkille. Ehkä siitä tulee taas edes hetkeksi vapaampi olo. Se on niin ihmeellistä kun samaa asiaa voi sekä jännittää ja pelätä, mutta jota hirveesti kaipaa ja haluaa. Vielä kun tietää sen tunteen jonka siitä saa palkinnoksi, kun voittaa pelkonsa, ja uskaltaa. Niin miksi, miksi sen täytyy vaan olla niin vaikeaa, sitä ei voi käsittää.