maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kesän retkiä

Moi taas pitkästä aikaa. Jälleen on elämä vienyt eteenpäin jonkun matkaa, kun viimmeksi tavattiin postailun merkeissä. Mutta, mennäänpä kuulumisiin, sen pitemmittä höpinöittä.

Täytyy olla todella tyytyväinen tähän kesään, jos vertaa sitä vaikka viimme kesään. Nyt on tullu liikuttuakin täältä kotoa, sanoisinko ihan tyydyttävästi. Kun aattelee mitä mun tilanne pahimmillaan oli, niin kait täs ihan onnellinen saa olla, siitä mitä se nyt on. Tietenkin enempikin ois voinu liikkua, mut ihan hyvä näinkin. Se suurin haave, pesis matsi, taitaa edelleen kuiteskin olla hiukan liian iso haaste vielä. Sen verran välillä on aina rankkaakin, mut sitkeesti pusketaan eteenpäin. Mehän ollaan, emännän ja Väinö-koiran kans, tehty nyt tänä kesänä, peräti kolme sellasta pientä ajelu retkeä. Ja niitähän viimme kesänä ei tehty yhtään. Joten, on ollu kyllä tosi ihanaa, kun on nekin taas onnistunu.
Aattelin, et tän postauksen pääaihe vois olla nää retket. Että, tässä muutama kuva mis oltiin, ja vähä selitystä.

Tässä Ylistaron hurja mäkikeskus, nimeltään Jyrkkä. Kyllä siellä ihan virallisia jotain junnu kisoja kait järjestetään. Ollu jo monet vuodet pystys, mut eipä oo ennen tullu käytyä. Nyt tuli sekin sit tsekattua, ihan äärestä.

Tämä nyt ei liity mihinkään pitempään reissuun, kun vaan kotoiseen lenkkiin koiran kans. Mut tämmönen hirvitys oli yks ilta tos autoliikkeen pihas. En tiedä miks se siinä oli, mut se ei pitkään siinä viihtyny.

Oltiin Vaasan suunnalla, Raippaluodossa, missä on kyllä ennenkin oltu, mut aina siellä on kyllä mukava käydä. Meri on toisaalta pelottava, toisaalta niin rauhoittava, ihana katseltava. Vielä kun tuolloin oli melko tyyntä.
Sitten, niin, sanoisinko sain kokea todella tärkeän, ja arvokkaan hetken. Kummisedän ikiuneen nukahtamisesta tulee jo kaksi vuotta tos loppu vuodesta. Nyt koitti mulle kuitenkin se hetki, kun sain jättää hänelle lopulliset jäähyväiset. Vihdoinkin sain hiljentyä hänen hautansa äärellä, ja viettää kuvitteellisen juttu tuokion, vielä kerran.

Näin, tässä tällänen pieni kertomus kuvien kera, meidän kesän retkistä.
Hyvää kesän jatkoa kaikille. Moro!