Siitä on nyt vuosi aikaa, kun sinun Heikki oli aika lähteä. Koko tämän vuoden olen ajatellut, että sinä ansaitset tänne mun blogiin pienen muisto hetken. Nyt tunnen että on vihdoin sen aika, vaikka helppoa tämä ei ole nytkään. Edelleen sitä vain toivoo, että se ei ole totta, sen ei saa olla totta.
Tämän vuoden aikana on palannut monesti mieleen meidän viimmeiset tapaamiset. Niitä oli vaan aivan liian harvoin viimme vuosina. Se oli aina mulle juhla päivä, kun saimme tapaamisen järjestettyä. Tapasimme kuitenkin niin harvoin, että jotenkin se oli mulle kuitenkin sellainen jännityksen paikka. Mutta kun juttu alkoi luistaa, mieli vapautui, ja niistä hetkistä tuli todella arvokkaita mulle. Silloin viimmeisenä tapaamisena istuit tuossa mun sängyllä, katseltiin netistä hauskoja videoita, naurettiin. Välillä puhuttiin myös elämän vaikeista asioista, kuinka elämä oli meitä kolhinut. Siitä olen kiitollinen, että osasit myös kuunnnella, jos halusin avautua sulle murheistani.
Sinun elämä oli myös todella vaikeaa, josta et halunnut kovinkaan paljoa puhua. Sitä päätöstä kunnioitin, enkä koskaan kysellyt paljoakaan, koska tiesin kuinka sua sattui sisältä ne vaikeat asiat. Niin paljon mä toivoin, että olisit pystynyt parantamaan sun elämää, mutta myös ymmärsin kuinka hirveän vaikeeta se oli. Mutta että kaiken täytyi päättyä näin surullisesti, niin sitä vaan ei todeksi edelleenkään uskois. Enää et koskaan istu tuossa sängyllä, en saa kuulla sun iloista naurua. Silloin lähdit autolla tosta pihasta, iloisena nostit vielä kättä, hävisit puitten taakse, olit poissa. Ne oli meidän jäähyväiset. Silloin emme sitä tienneet, nyt sen tiedämme.
Vihdoinkin voimme sanoa, Heikki sulla on nyt kaikki hyvin. Maalliset murheet on nyt takana, olet päässyt ikuiseen rauhaan. Hyvää matkaa, muistosi elää.
Serkkusi, Pekka
keskiviikko 27. toukokuuta 2020
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
Elämä on suuri seikkailu
Nyt vihdoinkin koittaa se hetki kun olen täällä taas. Ei nyt aivan vuotta sentään päästetä kulumaan, vaikka ei kaukana olekkaan. Nyt vaan tuntuu sellaselta,että nyt vois ruveta pikkuhiljaa heräileen täällä netissä, tämän oman tuotannon kans. Vois vaikka tulla sitä alku aikojen intoa ja fiilistä. Mut nyt kuulumisia, tästä elämän suuresta seikkailusta.
Ensinnäkin, mullahan on ollut kauhea lääkäri ja piikki kammo. Tuo kilpirauhas hoitokin, josta kait oon täälläkin puhunut, oli kesken, noitten kammojen takia. Mut mitä loppu kesä ja syksy toi, oli mulle sellanen juttu, mihin en luullut pystyväni, mut tässä ollaan selvinneenä. Voi miten pienestä asiasta voikaan tulla hirveen iso juttu. Kaikki kun alkoi parista hyönteisen pistosta, loppu kesän helteillä. Tuonne molempiin jalkapöytiin ja nilkkoihin nappasivat. Hirvee syyhy niihin sit iski, ja minä hinkkasin minkä kerkesin. Siitä seuras sit kauheita vesikelloja. Jotka kasvoi jotkun aivan hirveiksi. Lopulta mun oli pakko lähteä lääkäriin, joka jännitti todella paljon. Siellä sit paukamat puhkottiin, pistettiin jalat kääreisiin, ja monen tunnin reissu oli ohi, siltä päivää. Mut siitähän se vasta kaikki alkokin. Siteet piti käydä vaihtamassa joka päivä. Arkisin onneksi homma hoitu täs paikallisessa terveysasemalla, mut muutama viikonloppu piti käydä Seinäjoella asti. Samalla rysäyksellä sit uskalsin verikokeeseenkin, ja nyt alkaa kilpirauhas lääkityskin oleen kohdallaan. Sithän mulla on sen Kimmon tapaamiset jääny, niin ne sai mun houkuteltua tuonne terveysaseman mielenterveys puolellekkin. Siellä oon Linda nimisen hoitajan juttusilla ollu nyt muutaman kerran. Alku tuntu tosi ihanalta, kun sai taas purkaa murheita, Nyt vaan on ruvennu vähä tökkimään, jääny menemättä, ja Linda on ollu täs kotikäynneilläkin. En tiiä, täytyy kattella jatkoa, vieläkö me jatketaan tapaamisia. Jalkahoito nyt ainakin on ohi vihdoinkin. Haavat on parantunu, lähes näkymättömiin.
Että tällänen tarina. En tiedä miten mä tästä kaikesta selvisin, mut niin vain käytiin. Nämä monet viikot sisälsi niin paljon mulle jännittäviä, pelottaviakin asioita, monia sosiaalisia tilanteita. Ja näistä kaikista tilanteista, minä selvisin. Se on niin ihmeellistä, miten ihminen saa voimaa ja rohkeutta, silloin kun sitä kipeästi tarvitsee. Oon toisaalta onnellinen, että mulle kävi tällänen tapaus. Huonosta asiasta seurasi lopulta todella hyviä asioita.
Oon pitkään jo halunnut kertoa tosta mun hurjasta syksystä täällä, ja nyt sen tein. On täs muitakin aiheita mielessä, mistä täällä vois kirjotella, et toivotaan, niinkun aina ennenkin, sitä jatkoa. Mut sen oon oppinu, et luvata en voi mitään.
Hyvää talven jatkoa teille kaikille!
Ensinnäkin, mullahan on ollut kauhea lääkäri ja piikki kammo. Tuo kilpirauhas hoitokin, josta kait oon täälläkin puhunut, oli kesken, noitten kammojen takia. Mut mitä loppu kesä ja syksy toi, oli mulle sellanen juttu, mihin en luullut pystyväni, mut tässä ollaan selvinneenä. Voi miten pienestä asiasta voikaan tulla hirveen iso juttu. Kaikki kun alkoi parista hyönteisen pistosta, loppu kesän helteillä. Tuonne molempiin jalkapöytiin ja nilkkoihin nappasivat. Hirvee syyhy niihin sit iski, ja minä hinkkasin minkä kerkesin. Siitä seuras sit kauheita vesikelloja. Jotka kasvoi jotkun aivan hirveiksi. Lopulta mun oli pakko lähteä lääkäriin, joka jännitti todella paljon. Siellä sit paukamat puhkottiin, pistettiin jalat kääreisiin, ja monen tunnin reissu oli ohi, siltä päivää. Mut siitähän se vasta kaikki alkokin. Siteet piti käydä vaihtamassa joka päivä. Arkisin onneksi homma hoitu täs paikallisessa terveysasemalla, mut muutama viikonloppu piti käydä Seinäjoella asti. Samalla rysäyksellä sit uskalsin verikokeeseenkin, ja nyt alkaa kilpirauhas lääkityskin oleen kohdallaan. Sithän mulla on sen Kimmon tapaamiset jääny, niin ne sai mun houkuteltua tuonne terveysaseman mielenterveys puolellekkin. Siellä oon Linda nimisen hoitajan juttusilla ollu nyt muutaman kerran. Alku tuntu tosi ihanalta, kun sai taas purkaa murheita, Nyt vaan on ruvennu vähä tökkimään, jääny menemättä, ja Linda on ollu täs kotikäynneilläkin. En tiiä, täytyy kattella jatkoa, vieläkö me jatketaan tapaamisia. Jalkahoito nyt ainakin on ohi vihdoinkin. Haavat on parantunu, lähes näkymättömiin.
Että tällänen tarina. En tiedä miten mä tästä kaikesta selvisin, mut niin vain käytiin. Nämä monet viikot sisälsi niin paljon mulle jännittäviä, pelottaviakin asioita, monia sosiaalisia tilanteita. Ja näistä kaikista tilanteista, minä selvisin. Se on niin ihmeellistä, miten ihminen saa voimaa ja rohkeutta, silloin kun sitä kipeästi tarvitsee. Oon toisaalta onnellinen, että mulle kävi tällänen tapaus. Huonosta asiasta seurasi lopulta todella hyviä asioita.
Oon pitkään jo halunnut kertoa tosta mun hurjasta syksystä täällä, ja nyt sen tein. On täs muitakin aiheita mielessä, mistä täällä vois kirjotella, et toivotaan, niinkun aina ennenkin, sitä jatkoa. Mut sen oon oppinu, et luvata en voi mitään.
Hyvää talven jatkoa teille kaikille!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Unelmasta totta
Nyt on sit mitskut jaettu,ja kisat saatu Koreassa pakettiin.Yllättävän hyvin sain ton katselu rytmin pidettyä.Et nukkumaankin ehin ihan tarpeeksi,ei tarvinnu rytmiä suuremmin muuttaa.Otin raakan pelin,katoin vain ihan huippu hetket Suomen kannalta.Muutama aikainen nukkumaan meno,aikaisen herätyksen vuoksi,siinä se meni.Välillä tieteskin vähä raskasta,mut palkintona hienoja jännityksen hetkiä.Ihan tyytyväinen voi olla menestykseen,vaikka monia pettymyksiäkin tuli.Mut tällästä se on nykyään,kaukana on Sarajevo,ja 13 mitallia.Siinäpä ne kisat sit taas.
Toi otsikko viittaa taas sit pesikseen,ja Virkiään.Nyt ens kaudella toteutuu mun suuri unelma.Kiitos kuuluu nelosen ruutu palvelulle.Pääsen nimittäin joka ikiseen Virkiän peliin mukaan netin kautta.Kyl tätä oon oottanu jo muutaman vuoden,ja nyt se toteutuu.Nämä jokaisella superin kentällä olevat fani-kamerat,tuli miesten peleihin jo viimme kaudella,ja nyt sit myös naisten peleihin.Eli pääsee seuraamaan myös vieras pelejä.Aivan käsittämättöman upee juttu.
Ens lauantaina pelataan sit halli mestaruudesta Tampereella,jonne Virkiäkin hienosti itsensä taisteli.Ja mikä hienoa,ruutu on paikalla koko päivän.Et se on neljä peliä sitä rakkainta lajia,esimakua kohti kesän taistoja.
Tänään oli pitkästä aikaa oikein reippaan pituisen lenkin aika.Mentiin oikein joenkin yli,mitä on kans monta talvea oltu tekemäs.Nyt uskallettiin luottaa jään kestävyyteen,kovien pakkasten jälkeen.Muistelin siinä,et taitaa olla kovinkin pitkä siitä,kun viimmeksi oon joen jäällä kävelly.Varmaan puhutaan monesta vuosi kymmenestä,ehkä joskus lapsena tullu suksien kans oltua jäällä.Oli kyllä mukava reissu.
Täs oon miettiny tätä blogia,ja youtubeakin,miten näitä vois kehittää,tai saada se entisaikojen hohto ja tsemppi päälle.Jotenkin haluis sellasta tunnetta,mitä näis touhuis oli sillon kun näitä alotteli.Hyvältähän tää edelleen tietenkin tuntuu kun tänne kirjottaa,mut jotain keväisiä kuvia vaikka jos tänne sais järkättyä,niin ois hyvä.Toi video puolihan täs nyt on ollu jo pitkään täysin seis.Muistan vaan miten upeelta tuntui,kun sai jonkun videon kuvattua,vaikka tuolla ulkona,ja ladattua sen tubeen.
Niitä tunteita on ikävä.Se vaan kun aikaa on kulunu paljon, niin on yllättävän hankalaa edes niitä kuvia ottaa tuolla ulkona.Mut kyllä pitäs kerätä rohkeutta,ja saada nyt keväällä tuolla ulkona jotain matskua aikaseksi.
Mut nyt oon taas kyllä erittäin tyytyväinen,että sain näinkin paljon tekstiä tuotettua tänne taas.Se että oon saanu pidettyä nyt tätä blogia ees jotenkin hengis,tuntuu tosi hyvälle.Tästä homma jatkuu.Moro!
Toi otsikko viittaa taas sit pesikseen,ja Virkiään.Nyt ens kaudella toteutuu mun suuri unelma.Kiitos kuuluu nelosen ruutu palvelulle.Pääsen nimittäin joka ikiseen Virkiän peliin mukaan netin kautta.Kyl tätä oon oottanu jo muutaman vuoden,ja nyt se toteutuu.Nämä jokaisella superin kentällä olevat fani-kamerat,tuli miesten peleihin jo viimme kaudella,ja nyt sit myös naisten peleihin.Eli pääsee seuraamaan myös vieras pelejä.Aivan käsittämättöman upee juttu.
Ens lauantaina pelataan sit halli mestaruudesta Tampereella,jonne Virkiäkin hienosti itsensä taisteli.Ja mikä hienoa,ruutu on paikalla koko päivän.Et se on neljä peliä sitä rakkainta lajia,esimakua kohti kesän taistoja.
Tänään oli pitkästä aikaa oikein reippaan pituisen lenkin aika.Mentiin oikein joenkin yli,mitä on kans monta talvea oltu tekemäs.Nyt uskallettiin luottaa jään kestävyyteen,kovien pakkasten jälkeen.Muistelin siinä,et taitaa olla kovinkin pitkä siitä,kun viimmeksi oon joen jäällä kävelly.Varmaan puhutaan monesta vuosi kymmenestä,ehkä joskus lapsena tullu suksien kans oltua jäällä.Oli kyllä mukava reissu.
Täs oon miettiny tätä blogia,ja youtubeakin,miten näitä vois kehittää,tai saada se entisaikojen hohto ja tsemppi päälle.Jotenkin haluis sellasta tunnetta,mitä näis touhuis oli sillon kun näitä alotteli.Hyvältähän tää edelleen tietenkin tuntuu kun tänne kirjottaa,mut jotain keväisiä kuvia vaikka jos tänne sais järkättyä,niin ois hyvä.Toi video puolihan täs nyt on ollu jo pitkään täysin seis.Muistan vaan miten upeelta tuntui,kun sai jonkun videon kuvattua,vaikka tuolla ulkona,ja ladattua sen tubeen.
Niitä tunteita on ikävä.Se vaan kun aikaa on kulunu paljon, niin on yllättävän hankalaa edes niitä kuvia ottaa tuolla ulkona.Mut kyllä pitäs kerätä rohkeutta,ja saada nyt keväällä tuolla ulkona jotain matskua aikaseksi.
Mut nyt oon taas kyllä erittäin tyytyväinen,että sain näinkin paljon tekstiä tuotettua tänne taas.Se että oon saanu pidettyä nyt tätä blogia ees jotenkin hengis,tuntuu tosi hyvälle.Tästä homma jatkuu.Moro!
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
Valmiina taistoihin
Nyt se on lähellä,ei tarvi enää pitkään ootella. Ai että mikäkö? No,nämä olympialaiset tieteskin.Näitä kisoja tässä nyt on oottanu pitkään ja hartaasti.Ens yönä nyt sit vihdoin alkaa tapahtua.Erittäin mielenkiintonen avaus,tai varas lähtö kisoille onkin tulos.Curling seka pari kisa,tai kuinka sitä nyt vois kutsua.Mies ja nainen aina yhestä maasta.Ikänä en oo tollasta kisaa nähny.Oon vaan kattonu näitä normaali curling kisoja.Mielenkiintonen laji,ja vielä kun löytyy Suomen parikin mukaan.On tosiaan varas lähtö kisoille kun avajaiset on vasta perjantaina päivällä suomen aikaa.Toi aika hommahan täs nyt on vähä hankala,mut päivän rytmit pitää sopeuttaa Korean aikaan sit vaan.Täytyy nukkua sillon kun sielläkin nukutaan.Eli ilmeisesti illasta ja alku yöstä.Mut suomalaisten suoritukset, ne on pääasia mulle.Et sen mukaan kun suomalaisia on tulessa,täytyy vähä karsintaa tehä.Kaikkea ei voi kattoo,se on selvää.
Tennis sit päätty yhden unelman täyttymiseen,kun Caroline sai uransa ekan suurvoiton.Oon kyllä sille sitä toivonu jo pitkään,et nyt se vihdoin sit natsas.Todella mahtava palkinto vuosien työstä.Nyt sit vaan vallottamaan muitakin näitä neljää areenaa.Mielenkiinnolla ootan Ranskaa,mitä siellä tapahtuu.
Hyvältä näyttäs Virkiänkin tilanne.Jyväskyläs väännettiin tiukka hallipeli,jonka voitettiin todella niukasti,mut tärkeä voitto kummiskin.Näytti et joukkue on tehny hyvin töitä,ja on valmis halli-sm kisaan.Sehän on nyt sunnuntaina patruunas alku turnaus,josta voittaja selviää lopputurnaukseen.
Ei muuta likat kun antaa palaa,ja pallolle kyytiä,ja suunta kohti Tamperetta maaliskuus.
On täs jo vähä ollu sellanen kevään tuntu,kun on toi aurinkokin näyttäytyny välillä.Kylmäähän se on ollu ton viiman kans toi pakkanen, mut kuiteskin kevättä kohti mennään.Mut pahinta on kyllä ollu toi liukkaus ja raiteet noilla teillä.Siis,kun menee mistä vaan,niin joka puolella sama ongelma.Ton takia on mun lenkkeily vähä jääny,kun se on sellasta jännittämistä,pysyykö pystys vai ei.Mut eiköhän ne kelit täs parane, niin pääsee taas tonne tien päälle lenkkeileen.
No niin,tästä lähtee runsaan parin viikon urheilu herkku,niille jotka urheilusta pitää.Anteeksi niille jotka ei siitä piittaa,kun oon nyt niin siitä paasannu paljon näis postauksis.Mut kyllä täs kevään mittaan muitakin aiheita käsitellään,ei huolta.
Nyt sitten vaan tsemppiä Suomen jokaiselle urheilijalle,ja myös muitten maitten edustajille.Käykäämme rehtiin ja oikeudenmukaiseen taistoon mitalleista.Paras voittakoon!
Tennis sit päätty yhden unelman täyttymiseen,kun Caroline sai uransa ekan suurvoiton.Oon kyllä sille sitä toivonu jo pitkään,et nyt se vihdoin sit natsas.Todella mahtava palkinto vuosien työstä.Nyt sit vaan vallottamaan muitakin näitä neljää areenaa.Mielenkiinnolla ootan Ranskaa,mitä siellä tapahtuu.
Hyvältä näyttäs Virkiänkin tilanne.Jyväskyläs väännettiin tiukka hallipeli,jonka voitettiin todella niukasti,mut tärkeä voitto kummiskin.Näytti et joukkue on tehny hyvin töitä,ja on valmis halli-sm kisaan.Sehän on nyt sunnuntaina patruunas alku turnaus,josta voittaja selviää lopputurnaukseen.
Ei muuta likat kun antaa palaa,ja pallolle kyytiä,ja suunta kohti Tamperetta maaliskuus.
On täs jo vähä ollu sellanen kevään tuntu,kun on toi aurinkokin näyttäytyny välillä.Kylmäähän se on ollu ton viiman kans toi pakkanen, mut kuiteskin kevättä kohti mennään.Mut pahinta on kyllä ollu toi liukkaus ja raiteet noilla teillä.Siis,kun menee mistä vaan,niin joka puolella sama ongelma.Ton takia on mun lenkkeily vähä jääny,kun se on sellasta jännittämistä,pysyykö pystys vai ei.Mut eiköhän ne kelit täs parane, niin pääsee taas tonne tien päälle lenkkeileen.
No niin,tästä lähtee runsaan parin viikon urheilu herkku,niille jotka urheilusta pitää.Anteeksi niille jotka ei siitä piittaa,kun oon nyt niin siitä paasannu paljon näis postauksis.Mut kyllä täs kevään mittaan muitakin aiheita käsitellään,ei huolta.
Nyt sitten vaan tsemppiä Suomen jokaiselle urheilijalle,ja myös muitten maitten edustajille.Käykäämme rehtiin ja oikeudenmukaiseen taistoon mitalleista.Paras voittakoon!
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
Öitä tenniksen parissa
Jälleen on Australian tenniksen aika,itse asiassa sekin herkku on jo kääntymäs loppu huipennukseen. On taas ollu kyllä huippu seurattavaa öitten viihdettä. On ne niin taitavia pelaajia tolla tasolla ihan jokainen. Tanskan tyttö siellä nyt taitaa pelata elämänsä turnausta.Torstain välierässä pääsee koittamaan finaali paikkaa,joka toivottavasti irtoaa.Sehän ei oo koskaan voittanu näitä isoimpia turnauksia,että nyt ois kyllä sen aika.
Virkiä-Pesikses puhaltaa nyt sit uudet tuulet.Uusia pelaajia on tullu iso määrä.Vanhoja pelaajia lopetti nyt kyllä tosi moni huippu.Et mielenkiintoinen kausi on tulossa.Sehän nyt täs lauantaina alkaakin jo halli pelien merkeis.Saadaan eka vinkit kuinka joukkue on saatu hitsautumaan yhteen.Varsinkin sunnuntain Jyväskylän reissu kertoo jo aika paljon.SM-halli alkuturnaus pelataan sit omassa tutussa Patruuna-hallis helmikuus.Sieltä ois kyllä mukava kun irtoos paikka Tampereen lopputurnaukseen.Niissä kekkereissä kun ei Virkiää oo nyt pariin vuoteen nähty,mikäli toi muisti nyt oikein raksuttaa.
Mut,todellinen talvikauden huipennushan on tietenkin nää olympia kisat.En tiiä koska sitä sit nukutaan,kun niitä taitaa tulla aikalailla 24h.No,eihän sitä nyt kaikkea pysty,eikä jaksa kattoo,ees tällänen urheiluhullu.Pääasiassa ne on tietenkin suomalaisten suoritukset,joihin pitää keskittyä.
Niin,huipennus ja huipennus?Jos mun pitää valita jollekkin suomalaiselle olympia kultaa,tai Virkiälle halli mestaruus.Arvaatte varmaan kumman valitsen,aivan,Virkiälle kultaa.Et se niistä huipennuksista.
No niin,tällänen sanoisko,urheilukatsaus tällä kertaa.Tennis ja puolivälierät kutsuu taas hetkisen päästä,et eikun jännäämään. Moro.
Virkiä-Pesikses puhaltaa nyt sit uudet tuulet.Uusia pelaajia on tullu iso määrä.Vanhoja pelaajia lopetti nyt kyllä tosi moni huippu.Et mielenkiintoinen kausi on tulossa.Sehän nyt täs lauantaina alkaakin jo halli pelien merkeis.Saadaan eka vinkit kuinka joukkue on saatu hitsautumaan yhteen.Varsinkin sunnuntain Jyväskylän reissu kertoo jo aika paljon.SM-halli alkuturnaus pelataan sit omassa tutussa Patruuna-hallis helmikuus.Sieltä ois kyllä mukava kun irtoos paikka Tampereen lopputurnaukseen.Niissä kekkereissä kun ei Virkiää oo nyt pariin vuoteen nähty,mikäli toi muisti nyt oikein raksuttaa.
Mut,todellinen talvikauden huipennushan on tietenkin nää olympia kisat.En tiiä koska sitä sit nukutaan,kun niitä taitaa tulla aikalailla 24h.No,eihän sitä nyt kaikkea pysty,eikä jaksa kattoo,ees tällänen urheiluhullu.Pääasiassa ne on tietenkin suomalaisten suoritukset,joihin pitää keskittyä.
Niin,huipennus ja huipennus?Jos mun pitää valita jollekkin suomalaiselle olympia kultaa,tai Virkiälle halli mestaruus.Arvaatte varmaan kumman valitsen,aivan,Virkiälle kultaa.Et se niistä huipennuksista.
No niin,tällänen sanoisko,urheilukatsaus tällä kertaa.Tennis ja puolivälierät kutsuu taas hetkisen päästä,et eikun jännäämään. Moro.
lauantai 6. tammikuuta 2018
Uusi vuosi alkanut taas
Näin on taas vuosi vaihdettu, ja joulu juhlittu. Mun suunnitelmat meni oikeestaan ihan nappiin,tai siis meidän,mut täällähän nyt puhutaan enimmäkseen musta, ja mun elämän koukeroista.
Jouluaatto oli ihan rauhallinen kotona.Syötyä tuli ihan mukavasti kinkkua ja muita herkkuja. Perinteinen puhelu tuli siinä ennen puolta päivää vanhalta naapurilta. Hän asui tos seinän takana muutaman vuoden. Oli mukava juttu kaveri aina kun tos pihassa törmäiltiin. Sai sit vakavan sairauskohtauksen, ja lopulta joutui muuttamaan lähemmäs poikansa asuin paikkaa. On ollut nyt sit vähä turvallisempaa, kun yksin asuva mies on. Me lähetetään sille aina joulukortti, ja se sit soittaa aina aattona, ja vähä muulloinkin soitellaan. Sillon kun se makas sairaalas teholla, tuli huolestunu olo meillekkin, aivan kun joku läheinen ois ollu kyseessä, niin mukava naapuri hän oli. Mut onneksi nyt kaikki on hyvin, ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä. Siinä ois kans mun yksi tavoite, et lähettäis tapaamaan häntä tonne Alavudelle, jonne nyt tästä ei kovinkaan pitkä matka ole.Ehkä joskus vielä.
Niin, sit toisena joulupäivänä oltiin siellä Ylistaros, viettämäs mukava jouluinen päivä. Nyt torstaina vietettiin niitä mun synttäreitä sit siellä samassa paikassa. Mä menin jo päivällä vähä ennemmin, ja emäntä tuli sit myöhemmin eläinten kans. Meidän Masa-kissakin oli siellä nyt eka kertaa. Hyvin kyllä sopeutui heti, ei mitään ongelmia. Paitsi auto kyytistä ei oikein olisi perustanu. Vähä oli kuulemma maukumista tullu. Emännällä painoi työpäivä päälle, et se ei kovin myöhään voinu olla. Mut mullahan siellä menikin sit ihan yöhön asti. Eihän sieltä malttanu lähteä aikasemmin, niin oli juttua siskonkin kans, joka oli paikalle kans saapunu Hesasta. Ei oltu nähty taas aikoihin. Oli kyllä ikimuistettava syntymäpäivä. Siinä oli niin paljon sellasta erillaista, joka ei mun päiviin yleensä kuulu, eli vaati pientä tsemppiä. Ensinnäkin lähdin täältä kotoa yksin Ylistaroon, ja jäin sinne vielä moneksi tunniksi, kun emäntä lähti, on todella ihmeellistä. Se vaan on mulle ollu todella vaikeeta mennä sinne yksin, vaikka se oli mun koti sellaset runsas 30 vuotta. Miksi näin, niin siitä voisin vaikka tehä ihan erillisen postauksen, ja pohtia sitä asiaa. Sitten saatiin siskon kans tavata pitkästä aikaa, mikä oli huippu juttu. Et oon todella kiitollinen ja tyytyväinen näihin syttäreihin.
Että näillä ajatuksilla lähdetään taapertamaan vuotta 2018 eteenpäin, toivoen siitä taas hiukan parempaa kuin edellisestä. Hyvää loppiaista kaikille!
Jouluaatto oli ihan rauhallinen kotona.Syötyä tuli ihan mukavasti kinkkua ja muita herkkuja. Perinteinen puhelu tuli siinä ennen puolta päivää vanhalta naapurilta. Hän asui tos seinän takana muutaman vuoden. Oli mukava juttu kaveri aina kun tos pihassa törmäiltiin. Sai sit vakavan sairauskohtauksen, ja lopulta joutui muuttamaan lähemmäs poikansa asuin paikkaa. On ollut nyt sit vähä turvallisempaa, kun yksin asuva mies on. Me lähetetään sille aina joulukortti, ja se sit soittaa aina aattona, ja vähä muulloinkin soitellaan. Sillon kun se makas sairaalas teholla, tuli huolestunu olo meillekkin, aivan kun joku läheinen ois ollu kyseessä, niin mukava naapuri hän oli. Mut onneksi nyt kaikki on hyvin, ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä. Siinä ois kans mun yksi tavoite, et lähettäis tapaamaan häntä tonne Alavudelle, jonne nyt tästä ei kovinkaan pitkä matka ole.Ehkä joskus vielä.
Niin, sit toisena joulupäivänä oltiin siellä Ylistaros, viettämäs mukava jouluinen päivä. Nyt torstaina vietettiin niitä mun synttäreitä sit siellä samassa paikassa. Mä menin jo päivällä vähä ennemmin, ja emäntä tuli sit myöhemmin eläinten kans. Meidän Masa-kissakin oli siellä nyt eka kertaa. Hyvin kyllä sopeutui heti, ei mitään ongelmia. Paitsi auto kyytistä ei oikein olisi perustanu. Vähä oli kuulemma maukumista tullu. Emännällä painoi työpäivä päälle, et se ei kovin myöhään voinu olla. Mut mullahan siellä menikin sit ihan yöhön asti. Eihän sieltä malttanu lähteä aikasemmin, niin oli juttua siskonkin kans, joka oli paikalle kans saapunu Hesasta. Ei oltu nähty taas aikoihin. Oli kyllä ikimuistettava syntymäpäivä. Siinä oli niin paljon sellasta erillaista, joka ei mun päiviin yleensä kuulu, eli vaati pientä tsemppiä. Ensinnäkin lähdin täältä kotoa yksin Ylistaroon, ja jäin sinne vielä moneksi tunniksi, kun emäntä lähti, on todella ihmeellistä. Se vaan on mulle ollu todella vaikeeta mennä sinne yksin, vaikka se oli mun koti sellaset runsas 30 vuotta. Miksi näin, niin siitä voisin vaikka tehä ihan erillisen postauksen, ja pohtia sitä asiaa. Sitten saatiin siskon kans tavata pitkästä aikaa, mikä oli huippu juttu. Et oon todella kiitollinen ja tyytyväinen näihin syttäreihin.
Että näillä ajatuksilla lähdetään taapertamaan vuotta 2018 eteenpäin, toivoen siitä taas hiukan parempaa kuin edellisestä. Hyvää loppiaista kaikille!
perjantai 22. joulukuuta 2017
Suunnitelmia
Aattelin tulla nyt vähä kertomaan teille mun lähiajan suunnitelmista. Jouluhan täs nyt on jo lähellä, huh miten se aika rientää. Aattoa vietetään ihan kotona eläinten kans, niinkun nyt viimmeisinä vuosina ollaan tehty. Sit toisena joulupäivänä ollaan menos mun vanhempien luo. Äidin joulun herkkuja maistelemaan. Siellä on aina niin hyvät ja runsaat tarjoilut, ja joulun lämmin tunnelma.
Välipäivinä varmaan lenkkeillään, ja jossain vois ajella varmaankin, nyt kun emännälläkin on lomaa.
Sit mun syttäreitä vietellään ilmeisesti parin vuoden takaisis maisemis, eli siellä kotitalolla, jonne rakas pikkusiskonikin saapuu tos välipäivinä. Siis, siitäkin jo kaks vuotta, kun meikäläinen täytti
50v. Ei voi mittään, ikää tulee, vaikka kuinka haluis jo painaa jarrua.
Tällänen pieni postaus tällä kertaa. Niinkuin lupasin, yritän nyt tälläsillä pienillä kirjotuksilla ainaskin, pitää tätä blogia elossa. Tietenkin välillä yritän saada vähä pitempää tekstiä joukkoon.
Mut näin tänä yönä, vuoden lyhimmän päivän jäätyä taakse. Huomenna sit jo taas oikea suunta, jes!
Oikein tunnelmallista ja rauhallista joulua teille kaikille.
Välipäivinä varmaan lenkkeillään, ja jossain vois ajella varmaankin, nyt kun emännälläkin on lomaa.
Sit mun syttäreitä vietellään ilmeisesti parin vuoden takaisis maisemis, eli siellä kotitalolla, jonne rakas pikkusiskonikin saapuu tos välipäivinä. Siis, siitäkin jo kaks vuotta, kun meikäläinen täytti
50v. Ei voi mittään, ikää tulee, vaikka kuinka haluis jo painaa jarrua.
Tällänen pieni postaus tällä kertaa. Niinkuin lupasin, yritän nyt tälläsillä pienillä kirjotuksilla ainaskin, pitää tätä blogia elossa. Tietenkin välillä yritän saada vähä pitempää tekstiä joukkoon.
Mut näin tänä yönä, vuoden lyhimmän päivän jäätyä taakse. Huomenna sit jo taas oikea suunta, jes!
Oikein tunnelmallista ja rauhallista joulua teille kaikille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)