Jälleen on Australian tenniksen aika,itse asiassa sekin herkku on jo kääntymäs loppu huipennukseen. On taas ollu kyllä huippu seurattavaa öitten viihdettä. On ne niin taitavia pelaajia tolla tasolla ihan jokainen. Tanskan tyttö siellä nyt taitaa pelata elämänsä turnausta.Torstain välierässä pääsee koittamaan finaali paikkaa,joka toivottavasti irtoaa.Sehän ei oo koskaan voittanu näitä isoimpia turnauksia,että nyt ois kyllä sen aika.
Virkiä-Pesikses puhaltaa nyt sit uudet tuulet.Uusia pelaajia on tullu iso määrä.Vanhoja pelaajia lopetti nyt kyllä tosi moni huippu.Et mielenkiintoinen kausi on tulossa.Sehän nyt täs lauantaina alkaakin jo halli pelien merkeis.Saadaan eka vinkit kuinka joukkue on saatu hitsautumaan yhteen.Varsinkin sunnuntain Jyväskylän reissu kertoo jo aika paljon.SM-halli alkuturnaus pelataan sit omassa tutussa Patruuna-hallis helmikuus.Sieltä ois kyllä mukava kun irtoos paikka Tampereen lopputurnaukseen.Niissä kekkereissä kun ei Virkiää oo nyt pariin vuoteen nähty,mikäli toi muisti nyt oikein raksuttaa.
Mut,todellinen talvikauden huipennushan on tietenkin nää olympia kisat.En tiiä koska sitä sit nukutaan,kun niitä taitaa tulla aikalailla 24h.No,eihän sitä nyt kaikkea pysty,eikä jaksa kattoo,ees tällänen urheiluhullu.Pääasiassa ne on tietenkin suomalaisten suoritukset,joihin pitää keskittyä.
Niin,huipennus ja huipennus?Jos mun pitää valita jollekkin suomalaiselle olympia kultaa,tai Virkiälle halli mestaruus.Arvaatte varmaan kumman valitsen,aivan,Virkiälle kultaa.Et se niistä huipennuksista.
No niin,tällänen sanoisko,urheilukatsaus tällä kertaa.Tennis ja puolivälierät kutsuu taas hetkisen päästä,et eikun jännäämään. Moro.
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
lauantai 6. tammikuuta 2018
Uusi vuosi alkanut taas
Näin on taas vuosi vaihdettu, ja joulu juhlittu. Mun suunnitelmat meni oikeestaan ihan nappiin,tai siis meidän,mut täällähän nyt puhutaan enimmäkseen musta, ja mun elämän koukeroista.
Jouluaatto oli ihan rauhallinen kotona.Syötyä tuli ihan mukavasti kinkkua ja muita herkkuja. Perinteinen puhelu tuli siinä ennen puolta päivää vanhalta naapurilta. Hän asui tos seinän takana muutaman vuoden. Oli mukava juttu kaveri aina kun tos pihassa törmäiltiin. Sai sit vakavan sairauskohtauksen, ja lopulta joutui muuttamaan lähemmäs poikansa asuin paikkaa. On ollut nyt sit vähä turvallisempaa, kun yksin asuva mies on. Me lähetetään sille aina joulukortti, ja se sit soittaa aina aattona, ja vähä muulloinkin soitellaan. Sillon kun se makas sairaalas teholla, tuli huolestunu olo meillekkin, aivan kun joku läheinen ois ollu kyseessä, niin mukava naapuri hän oli. Mut onneksi nyt kaikki on hyvin, ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä. Siinä ois kans mun yksi tavoite, et lähettäis tapaamaan häntä tonne Alavudelle, jonne nyt tästä ei kovinkaan pitkä matka ole.Ehkä joskus vielä.
Niin, sit toisena joulupäivänä oltiin siellä Ylistaros, viettämäs mukava jouluinen päivä. Nyt torstaina vietettiin niitä mun synttäreitä sit siellä samassa paikassa. Mä menin jo päivällä vähä ennemmin, ja emäntä tuli sit myöhemmin eläinten kans. Meidän Masa-kissakin oli siellä nyt eka kertaa. Hyvin kyllä sopeutui heti, ei mitään ongelmia. Paitsi auto kyytistä ei oikein olisi perustanu. Vähä oli kuulemma maukumista tullu. Emännällä painoi työpäivä päälle, et se ei kovin myöhään voinu olla. Mut mullahan siellä menikin sit ihan yöhön asti. Eihän sieltä malttanu lähteä aikasemmin, niin oli juttua siskonkin kans, joka oli paikalle kans saapunu Hesasta. Ei oltu nähty taas aikoihin. Oli kyllä ikimuistettava syntymäpäivä. Siinä oli niin paljon sellasta erillaista, joka ei mun päiviin yleensä kuulu, eli vaati pientä tsemppiä. Ensinnäkin lähdin täältä kotoa yksin Ylistaroon, ja jäin sinne vielä moneksi tunniksi, kun emäntä lähti, on todella ihmeellistä. Se vaan on mulle ollu todella vaikeeta mennä sinne yksin, vaikka se oli mun koti sellaset runsas 30 vuotta. Miksi näin, niin siitä voisin vaikka tehä ihan erillisen postauksen, ja pohtia sitä asiaa. Sitten saatiin siskon kans tavata pitkästä aikaa, mikä oli huippu juttu. Et oon todella kiitollinen ja tyytyväinen näihin syttäreihin.
Että näillä ajatuksilla lähdetään taapertamaan vuotta 2018 eteenpäin, toivoen siitä taas hiukan parempaa kuin edellisestä. Hyvää loppiaista kaikille!
Jouluaatto oli ihan rauhallinen kotona.Syötyä tuli ihan mukavasti kinkkua ja muita herkkuja. Perinteinen puhelu tuli siinä ennen puolta päivää vanhalta naapurilta. Hän asui tos seinän takana muutaman vuoden. Oli mukava juttu kaveri aina kun tos pihassa törmäiltiin. Sai sit vakavan sairauskohtauksen, ja lopulta joutui muuttamaan lähemmäs poikansa asuin paikkaa. On ollut nyt sit vähä turvallisempaa, kun yksin asuva mies on. Me lähetetään sille aina joulukortti, ja se sit soittaa aina aattona, ja vähä muulloinkin soitellaan. Sillon kun se makas sairaalas teholla, tuli huolestunu olo meillekkin, aivan kun joku läheinen ois ollu kyseessä, niin mukava naapuri hän oli. Mut onneksi nyt kaikki on hyvin, ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä. Siinä ois kans mun yksi tavoite, et lähettäis tapaamaan häntä tonne Alavudelle, jonne nyt tästä ei kovinkaan pitkä matka ole.Ehkä joskus vielä.
Niin, sit toisena joulupäivänä oltiin siellä Ylistaros, viettämäs mukava jouluinen päivä. Nyt torstaina vietettiin niitä mun synttäreitä sit siellä samassa paikassa. Mä menin jo päivällä vähä ennemmin, ja emäntä tuli sit myöhemmin eläinten kans. Meidän Masa-kissakin oli siellä nyt eka kertaa. Hyvin kyllä sopeutui heti, ei mitään ongelmia. Paitsi auto kyytistä ei oikein olisi perustanu. Vähä oli kuulemma maukumista tullu. Emännällä painoi työpäivä päälle, et se ei kovin myöhään voinu olla. Mut mullahan siellä menikin sit ihan yöhön asti. Eihän sieltä malttanu lähteä aikasemmin, niin oli juttua siskonkin kans, joka oli paikalle kans saapunu Hesasta. Ei oltu nähty taas aikoihin. Oli kyllä ikimuistettava syntymäpäivä. Siinä oli niin paljon sellasta erillaista, joka ei mun päiviin yleensä kuulu, eli vaati pientä tsemppiä. Ensinnäkin lähdin täältä kotoa yksin Ylistaroon, ja jäin sinne vielä moneksi tunniksi, kun emäntä lähti, on todella ihmeellistä. Se vaan on mulle ollu todella vaikeeta mennä sinne yksin, vaikka se oli mun koti sellaset runsas 30 vuotta. Miksi näin, niin siitä voisin vaikka tehä ihan erillisen postauksen, ja pohtia sitä asiaa. Sitten saatiin siskon kans tavata pitkästä aikaa, mikä oli huippu juttu. Et oon todella kiitollinen ja tyytyväinen näihin syttäreihin.
Että näillä ajatuksilla lähdetään taapertamaan vuotta 2018 eteenpäin, toivoen siitä taas hiukan parempaa kuin edellisestä. Hyvää loppiaista kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)