Nyt on aika kertoa mistä johtuu tää mun pitkä postaus tauko. Nyt on elämä koetellut sitten oikein rankemman kaavan mukaan. Viimme kuukaudet on ollu elämäni raskaimmat, näin kai vois sanoa. Niin synkissä merkeissä on menty, et en oo pystyny siitä tännekkään kirjotteleen. Mut nyt aattelin vähä purkaa tuntojani tänne, josko siitä ois jotain apua.
Ensinnäkin toi syksy oli raskasta, kun kuuli mihin suuntaan kummisedän sairaus oli menos. Sit tultiin tohon marraskuun alkuun, kun kummisedän aika loppui. Tuli luopumisen aika, surun hetki. Ei ehditty kummisetää saada viimmeiseen lepoon, kun sit tulikin syöpä ja kuoleman pelko jälleen näitten seinien sisäpuolelle. Nyt ei kyse ollu eläimestä, niinkun meillä aikaisemmin on ollu näitä tapauksia.
Niin se kohtalo vaan nyt sit päätti, et rakas avovaimoni sairastui rintasyöpään. Se hetki kun sen kuuli, oli todella jäätävä, uskomaton. Sitä ei millään halunnut uskoa. Päässä pyöri, ei taas, heti suuren menetyksen perään, se iskee jälleen, ja nyt todella lähelle. Oli todella piinaavaa aikaa odottaa tulosta koepalasta. Toisaalta pystyi myös valmistautumaan huonoihinkin uutisiin. Asia on sen jälkeen edennyt pala palalta eteenpäin. Välillä on eletty aika normaalisti, ja melkeimpä unohdettu koko syöpä. Nyt on sit leikkaus ohitse onnellisesti, ja jatkohoitoja ootellaan. Tilanne näyttäs todella hyvältä tällä hetkellä, et tästä taidetaan selvitä enkelten suojeluksessa eteenpäin.
Itselle on kyllä ollu vähä yllätys, kuinka hyvin sitä on jaksanu olla tukena, tässä meidän yhteisessä taistelussa vakavaa sairautta vastaan. Kummasti sitä voimaa saa sillon, kun sitä tarvitsee. On tietenkin vaikeita hetkiäkin ollu, mut kun aattelee näitä mun omia ongelmia, niin hyvin oon kyllä jaksanu.
Näin se elämän virta meitä kuljettaa, tuoden eteemme vaikeitakin asioita. Mutta kaikella on tarkoituksensa, pahoillakin asioilla. Meitä koetellaan, että oppisimme elämään oikein.
Olen onnellinen kun vihdoinkin sain edes vähän purettua sydäntäni, tästä raskaasta asiasta teille, rakkaat lukijani. Eiköhän tämä tästä ala taas luistaa useammin, kun pahin aika näyttäs olevan ohi, ja elämä taas alkaa voittaa. Palataan toivottavasti pian.
