Ikäviä uutisia

Tänään sain ikäviä uutisia tuolta Vaasan suunnalta. Mun kummisetä on sairastunut syöpään. Näin nyt jo toisen kerran, alkaa taistelu tätä niin salakavalaa ja tuhoisaa sairautta vastaan. Asiat etenee nyt kiireellisenä, eli leikkaus on edessä varmaan melko pian. Leikkauksen jälkeen näkee sitten miten vakavasta paikasta nyt on kyse. Tilannehan on vakava, kun syöpä todetaan, mutta tässä vaiheessa, ei missään nimessä toivoton, kaukana siitä. Suomessa on nykyään niin pitkälle kehittyny lääketiede, että syöpä ei todellakaan tarkoita aina kuolemaa.

Surullisin mielin täs nyt kuitenkin on tänään oltu, tälläsen uutisen jälkeen. Sen verran tärkeästä ja läheisestä ihmisestä on nyt kyse, vaikka viimme vuosina vähempi onkin nähty. Mietin, että miks niin hyvälle ihmiselle annetaan tällaisia kärsimyksiä, mutta kaikella on tarkoituksensa, näin kai se on uskominen.
Niin se vaan elämä meitä kuljettaa. Muutama viikko sitten istuttiin täs, mukavan vierailun ja juttujen parissa. Nyt sitten yllättäin ollaankin näinkin vakavien asioiden edessä.

Nyt ei voi muuta, kun toivoa ja uskoa, että kaikki on taas pian ihan hyvin, ja elämä jatkuu.

Rento kesäinen päivä

Tänään mulla oli sellanen rento koti päivä. En ottanu mistään paineita, nautin vaan siitä mitä päivä tuo tullessaan. Tänäänhän oli Lapualla taas matsi, jonne siis en mennyt. En kirjota, en pystynyt meneen, koska musta tällänen asenne on nyt se oikea. En aattele, että mun pitäs pystyä, vaan katon miltä tuntuu, jos ei fiilistä tuu, niin ehkä ens kerralla. Näin sitä vaan nyt on edettävä tän asian kans, luomatta itelle mitään suurempia paineita. Hyväksyn sen, että pelkään vielä liikaa, mutta jaksan oottaa, sitä päivää kun pelko vähenee, ja rohkeus voittaa. Uskon kyllä siihen edelleen, että se päivä on tänä kesänä tulossa.

Me avattiin tänään oikeastaan kunnolla toi takapihan terassi kausi. Krillattiin makkaraa ja pihvejä. Oli mukavan kaunis sääkin taas. Oikein oli mukavaa istua siellä, ja nauttia herkuista, pitkän talven jälkeen. Äsken muuten kuulin sieltä jotain kopinaa, ja vilkasin ikkunasta, niin siellähän se meidän kesä vieras oli saapunu, eli siili siellä kopisteli. Se usein kesäisin tulee näin yöllä, joskus päivälläkin, meitä moikkaamaan. On ne jänniä piikki palloja.

Oon nyt aika hyvin saanu tämän koneen toiminta kuntoon, mitä nyt vielä jotain juttuja pitää kattella, ennenkö ollaan täysin päiväjärjestyksessä. Videonkin sain sitten vihdoin ladattua, kun oikein järkeilin. Eiköhän sekin puoli taas ala sujua.
Nyt ei muuta kun kohti uutta viikkoa, ja uusia haasteita.

Olen palannut

No niin, kolme pitkää viikkoa, ilman teitä rakkaat lukijani. Nyt se piina on vihdoin ohi. Nyt sen sitten huomas, miten tärkeetä tää mulle todella on, että saan kirjottaa teille kaikille täällä blogissa.
Niin, mitä tapahtui. No, yksinkertaisesti mun kone hajos, niin pahasti, että sitä ei kannattanu korjata. Uuden kyllä tilasin heti siinä sitten ens arkina, mutta sen toimitus kesti sitten sellaset pari viikkoa. Mutta nyt mulla on sitten täs naputeltavana uutta hohtava läppäri. Se toimitus kesti sen vuoksi näin pitkään, koska tähän asennettiin ohjelmat valmiiksi sisään. Siitä huolimatta on kyllä ongelmia riittäny tämän toiminta kuntoon saamiseksi. Rupee vissiin oleen vanha ja tyhmä, kun ei tahdo ymmärtää kaikkea näitä uusia hienouksia ja erillaisuuksia mitä täs on vanhaan verrattuna. Esim. tein eilen musta ihan onnistuneen videon tän paussin jälkeen, mutta ladatappa se youtubeen, ei onnistunu. Täs on niin erillainen systeemi, että oli pakko luovuttaa. Yritän kyllä vielä sitä järkeillä, vaikka sitten jonkun viisaamman kera, jos ei muu auta. Oli se vaan niin hienoa tehdä taas videotakin, että en siitä niin vaan luovu.

Meni se kyllä elämä sekasin kerta laakista, kun tuli tämä konerikko. Oli siis oikeesti raskasta kun ei päässy nettiin. Ihan arkiset asiatkin tyssäs pahasti. Mulla ei siis ole näitä muita kanavia nettiin, kun tämä tietsikka. Puhelimes ei käsittääkseni oo mitään netti pakettia, ja muutenkin siinä on niin pieni toi näyttö. Blue-ray soittimella jonkun verran pääsin nettiin, mutta se on niin onnettoman kömpelöä menoa siellä, että ei siinä hermo kestäny. Yleinen paikka, ja netti surffailu, ei mun juttu todellakaan. Eli, tosi ulkona olin tästä kaikesta ihanuudesta. Eka pesis matsikin tässä hässäkäs sitten jäi menemättä. Yritin kyllä kovasti tsempata itseäni siihen, mutta pettymys siitä sitten syntyi. Aika kovakin aluksi, mutta emännältä sain lohtua, ja hyvää tsemppiä jatkoon. Mulla on koko kesä aikaa toteuttaa se suuri unelma, joten ei hätää. Kyllä se vielä onnistuu, kunhan jaksan olla kärsivällinen ja luottavainen.

Siis, oli tosi ihanaa palata tänne blogiin, ja huomata miten paljon ootte vieraillu täällä, vaikka uutta postausta ei oo kuulunu. Miten monesta uudesta maasta on käyty lukemassa täällä, ja ensimmäinen "virallinenkin" lukija oli tullut. En osaa sanoin kuvata, miten kiitollinen oon, kun saan taas purkaa sisintäni täällä teille kaikille.

Lähtemisen vaikeus

On se vaan niin vaikeeta joskus, nimittäin lähteminen pois täältä neljän seinän sisältä. Emännän äiti toi meille tänään vähä ruokaa, kun se flunssa edelleen estää tämän meidän kokin kaupas käynnit. Mulle se näköjään on sitten vielä liian suuri haaste, mennä yksin kauppaan. Tänään oli vähä mieles, jos kuiteskin johonkin ois lähteny. Pitäs hakea se palapeli Ylistarosta, kun isä on sen nyt kehystäny. Mutta kun ei, niin ei millään. Se on kun emäntäkin on nyt saikulla kotona, niin se on mullakin sit vaikeaa lähteä minnekkään. Mut se pesis into, se ei oo kadonnu minnekkään, sinne mennään että heilahtaa. Sillon on kyseessä jo niin kova tahdon voima, että uskon vakaasti, kaikesta huolimatta, olevani valmis siihen haasteeseen. Ja kun sen haasteen selvitän, uskon olevani entistä vahvempi myös muihin haasteisiin.

Välillä miettii tätä meidän asumista, millanen asuinpaikka ois mulle paras. Yhä useammin on ruvennu tuntuun, et haluus asua kaupungis.Siellä ois jotenkin helponpaa päästä kontaktiin ihmisten kans. Esim. jokun kauppakeskus, jossa vaan rohkeasti pyöris, vois tuottaa vaikka ystävän. Mutta maallahan me on kumpikin aina asuttu, mut mä kyllä oisin, ehkä valmis joskus koittaan asua kaupungis. Seinäjoki ois mukavan kokonen ja tuttu kaupunki mulle. Mutta saadappa emäntä sinne muuttaan, niin siinäpä oiskin urakkaa. Se ei kaupungis haluus asua, sen verran on joskus asiasta puhuttu. Kai se meidän yhteinen haave kuitenkin on omakotitalo maaseudulla.

Toukokuu on tullut

Ihanaa, nyt se on sitten jo toukokuun aika. Näin se elämä meitä vie eteenpäin, kohti kesää. Takana on talven pimeys ja pakkaset. Tuntuu, että mitä enempi tulee ikää, sen kovempaa aika kiitää.

Tänään mulla ois ollu kova näytön paikka, mutta pelko vei voiton tällä kertaa. Meidän piti mennä kauppaan, mutta emännällä on niin kova flunssa, et se ei pystyny. Oli se kyllä aika lähellä et oisin lähteny yksin, mut ei vielä tsemppi aivan riittäny. Jääkaapista sen verran jotain löytyy, että vapun yli pärjätään. Vappu herkuttelut nyt kyllä jää väliin, mutta kenties meidän vappu on sit viikonloppuna. Ja kyl mä vielä sen teen, käyn yksin ruoka ostoksilla, kunhan sais nyt ensin yhdessä käytyä ilman suurempaa jännittämistä.

Hauskaa vappua kaikille!