Niin kun otsikkokin sanoo, pientä tsempin puutetta on ollu välillä, täs lähipäivinä. Mut jospa pieni postailu auttas. Jotenkin mieli on karannu välillä taas vähän synkemmälle puolelle. Niin kun edellisessä postauksessa jo kirjotin, siitä haasteitten loppumisesta. Kait täs on edelleen siitä kyse. Ja noi pahuksen pakkaset, kun ne ei meinannu hellittää ollenkaan. Mut nyt näyttäs olevan hiukan lämpöisempiä päiviä edessä, onneks. Eilen oltiinkin heti pieni lenkki tekees, vaikka oli kyllä sit heti kylmä tuuli. Heti pitää olla sit toi tuuli, kun vähä lauhtuu pakkanen. Mut hyvä näin, pääsi vähä taas etäämmälle tästä omasta ympäristöstä. Jotakin auto keikkaakin kyllä pitäs pian kehitellä, ettei vaan ala taas menemään vanhaan loveen, tämä homma. Mut, nyt kun innostun taas tänne kirjottaan, on kait hyvä merkki. Tsemppi on nousussa.
Oon täs miettiny mitä ostas noilla synttäri lahjarahoilla, joita kerty aika paljon. Ostasko jonkun suuremman, vai muutaman pienemmän. Aikamoinen pulma, kun ei nyt ihan mitätöntäkään haluis niillä ostaa. No, kait mä jotain keksin.
Videoittenkin tekoa ois nyt mukava jatkaa, noitten synttäri videoitten perään. En haluis taas pitää pitkää paussia, silläkään puolella. Se oli toi synttäri päivä, mistä halus tehä muistoksi videon. Ja sen takia sai lisä rohkeutta alkaa filmata. Ois kyllä pari aihettakin mieles, mistä vois videota värkätä, katellaan.
Ehkäpä tää oli nyt tässä. Palataan taas, uusin aihein. Moi!
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
torstai 7. tammikuuta 2016
Kylmä arki
Nyt on sit kaikki vuodenvaihteen juhlapyhät ohitse. Alkaa sanan mukaisesti kylmä arki. Kyl on ollu tosi kylmiä päiviä, nyt täs viimme päivät. Uskomatonta, sen lauhan alku talven jälkeen, et näinkin kylmäksi meni, tää Suomen sää. Lunta vaan ei paljoa oo, vaikka ei sen niin väliäkään. Paitsi valoisuutta se kyllä heti tuo, näin vähäinenkin määrä, ainaskin pikkusen.
Mulla on taas vähä heikompi olo. En tiiä onko se vähä niinkun, henkinen krapula. Niin hyvin suoriuduin, näistä suunnitelluista reissuista, viimme viikkojen ajalta. Ne myös toisaalta oli henkisesti erittäin raskaita tsempata. Nyt ei sit oo mitään sillai suunniteltu tulevaa, mihin pitäs tsempata. Vaikka ainahan sitä voi jonnekkin lähteä, ihan ilman suunnitelmaakin. Mut kuitenkin sellanen olo, et nyt saa vähä löysäillä, mut kuitenkin tuntuu myös siltä, et haluis aika pian taas jotain haastetta. Ehkä mä annan itselleni nyt jotenkin periksi huonolle ololle, kun siihen on tilaisuus. En tiiä ymmärrättekö tästä taas yhtään mitään, kun selitän ihan ittenikin pyörryksiin. No, ehkä te jotain ymmärrätte.
Mut, tottahan se on, et nyt ei saa antaa huonolle ololle periksi, ja jäädä kotiin, vaik tälläsellä pakkasella se ehkä nyt taitaa kuiteskin olla hyväkin idea. Mut luulis, et kai nää pakkasetkin nyt kohta alkaa hellittää. Tulevia tavoitteita vois ainaskin olla, kunnon lenkki, emännän ja Väinö-koiran kans. Kattoo kuinka se sujuis taas pitkästä aikaa. Ja missään kaupassa sisällä, en oo käyny varmaan ainakaan vuoteen, vai oisko pitempikin aika, ei muista. Mut siinä tavoite, jonka toteutuminen ois hirmu kova askel taas eteenpäin.
No, tässähän näitä tsemppi tavoitteita kuiteskin löyty. Et, näillä mennään, kohti parempaa huomista.
Mulla on taas vähä heikompi olo. En tiiä onko se vähä niinkun, henkinen krapula. Niin hyvin suoriuduin, näistä suunnitelluista reissuista, viimme viikkojen ajalta. Ne myös toisaalta oli henkisesti erittäin raskaita tsempata. Nyt ei sit oo mitään sillai suunniteltu tulevaa, mihin pitäs tsempata. Vaikka ainahan sitä voi jonnekkin lähteä, ihan ilman suunnitelmaakin. Mut kuitenkin sellanen olo, et nyt saa vähä löysäillä, mut kuitenkin tuntuu myös siltä, et haluis aika pian taas jotain haastetta. Ehkä mä annan itselleni nyt jotenkin periksi huonolle ololle, kun siihen on tilaisuus. En tiiä ymmärrättekö tästä taas yhtään mitään, kun selitän ihan ittenikin pyörryksiin. No, ehkä te jotain ymmärrätte.
Mut, tottahan se on, et nyt ei saa antaa huonolle ololle periksi, ja jäädä kotiin, vaik tälläsellä pakkasella se ehkä nyt taitaa kuiteskin olla hyväkin idea. Mut luulis, et kai nää pakkasetkin nyt kohta alkaa hellittää. Tulevia tavoitteita vois ainaskin olla, kunnon lenkki, emännän ja Väinö-koiran kans. Kattoo kuinka se sujuis taas pitkästä aikaa. Ja missään kaupassa sisällä, en oo käyny varmaan ainakaan vuoteen, vai oisko pitempikin aika, ei muista. Mut siinä tavoite, jonka toteutuminen ois hirmu kova askel taas eteenpäin.
No, tässähän näitä tsemppi tavoitteita kuiteskin löyty. Et, näillä mennään, kohti parempaa huomista.
maanantai 4. tammikuuta 2016
Viiskymppinen
No niin, nyt sitä sit ollaan viiskymppinen. Voiko tää olla totta, no kai se on uskottava. Runsas tunti täs nyt ollaan virallisesti oltu sit viiskymppinen. Tasan kolme vuotta sitten kirjotin myös näin synttäri yönä tänne. Sillon paljon vailla kokemuksia, koska se oli mun eka postaus. Paljon oon saanu aivan ihania kokemuksia, näitten kolmen vuoden aikana. Ihan joka kerta se on tuntunu tosi hyvälle, saada kirjottaa tänne, mitä sisälläni tunnen, ja ajattelen. Huomata miten ympäri maailman, mulle riittää lukijoita, aina jokunen sieltä, jokunen täältä. Vaikka luvut ei mitään valtavia olekkaan, niin mulle ne on suuria. Eli, suuri kiitos, teille jokaiselle, jotka ootte kulkenu mun matkassa, ja lukeneet tätä blogia. Ilman teitä, tätä blogia ei olisi. Tästä on hyvä jatkaa.
Tämä yö on ollu uskomaton. Mä oon tehny youtubeen kaksi synttäri videota. Tosin toista ei ollu tarkotus tehä, mut kun se katkes jostain syystä, ja jäi vähä niinkun kesken, niin teimpä jatko videon samantien. Mut, että monen kuukauden jälkeen video, huikeeta. Mut paikka oli nyt otollinen, tehä jotain eritystä, niin miksi ei.
Sit huomasin yllättäin, et guuglekin onnittelee mua. Mulla on ihan henkilökohtainen onnittelu guuglen etusivu. Vähä olin hämmästyny, mut ihan mahtavaa ja upeeta. Kiitos guugle!
Elämä ei oo koskaan itsestään selvyys, joten kiitollinen saan olla näistä viidestä vuosikymmenestä, jotka oon saanu elää. Vaikeeta ja raskasta on ollu paljon, elämän polkua kulkiessa, mut aina on eteenpäin päästy, vaikka sit itkua vääntäen. Mielenkiinnolla lähden kulkemaan polkua eteenpäin, toivoen taivaan enkeleitä seurakseni. Olkoon polkuni hiukan tasaisempi tulevina aikoina, niin toivon, ja uskon.
Tämä yö on ollu uskomaton. Mä oon tehny youtubeen kaksi synttäri videota. Tosin toista ei ollu tarkotus tehä, mut kun se katkes jostain syystä, ja jäi vähä niinkun kesken, niin teimpä jatko videon samantien. Mut, että monen kuukauden jälkeen video, huikeeta. Mut paikka oli nyt otollinen, tehä jotain eritystä, niin miksi ei.
Sit huomasin yllättäin, et guuglekin onnittelee mua. Mulla on ihan henkilökohtainen onnittelu guuglen etusivu. Vähä olin hämmästyny, mut ihan mahtavaa ja upeeta. Kiitos guugle!
Elämä ei oo koskaan itsestään selvyys, joten kiitollinen saan olla näistä viidestä vuosikymmenestä, jotka oon saanu elää. Vaikeeta ja raskasta on ollu paljon, elämän polkua kulkiessa, mut aina on eteenpäin päästy, vaikka sit itkua vääntäen. Mielenkiinnolla lähden kulkemaan polkua eteenpäin, toivoen taivaan enkeleitä seurakseni. Olkoon polkuni hiukan tasaisempi tulevina aikoina, niin toivon, ja uskon.
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Liikkeellä taas
Tänään oltiin reissussa taas, siellä Ylistaros vanhempieni luona. Juhlittiin mun synttäreitä vähä etuajassa. Ja nehän ei oo mitkä tahansa vuodet, jotka meikäläisellä täyttyy täs neljäs päivä, eli maanantaina. Viisikymmentä tärähtää mittariin. Ensin käytiin hakees Seinäjoelta kakku, että tuli sielläkin sit käytyä pitkästä aikaa. Paikalla oli sen joulu vierailun ihmisten lisäksi vielä kummi-täti. Me tavattiin nyt eka kertaa sen jälkeen kun kummi-setä nukkui pois. Tulihan siinä tunteet pintaan, kun aiheesta juteltiin. Uskon, että hän siellä jossain onnittelee mua, ja on hengessä mukana.
Monethan juhlii viiskyppisiä suurestikkin, mut mä oon tyytyväinen, kun nyt edes tälläseen pieneen juhla hetkeen pystyin. Emännän kans sit vielä vähä juhlitaan täs kotona, kun ihan oikea päivä koittaa.
Voin kyllä olla todella tyytyväinen taas, mitä sain tänään aikaseksi. Nyt on todella liikkuminen alkanut onnistumaan paremmin. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin.
Monethan juhlii viiskyppisiä suurestikkin, mut mä oon tyytyväinen, kun nyt edes tälläseen pieneen juhla hetkeen pystyin. Emännän kans sit vielä vähä juhlitaan täs kotona, kun ihan oikea päivä koittaa.
Voin kyllä olla todella tyytyväinen taas, mitä sain tänään aikaseksi. Nyt on todella liikkuminen alkanut onnistumaan paremmin. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin.
perjantai 1. tammikuuta 2016
Toiveita ja unelmia
Nyt kun vuosi on vaihtunu, tuli tällänen aatos, tehä vuoden eka postaus, heti näin ensimmäisten tuntien aikana. Ja heti vähä tällänen erikoispostaus. Eli, teen tälläsen listan, tai mikä tää nyt sit lieneekään, asioista joita toivon tai unelmoin, tältä vuodelta 2016. Joten, tässä se tulee.
- Oma ja läheisten terveys.
Toivon, että tää mun olo alkas tästä meneen edelleen parempaan suuntaan, ton lääkityksen myötä.
Että, emännän syöpä pysyisi poissa, vanhemmat ja sisko, sekä muut läheiset pysyisi terveenä.
- Toivoisin saavani elämän takas.
Pääsisin taas liikkeelle enempi, tapaamaan läheisiäni, ja muutenkin ihmisten pariin.
- Maailman rauhaton tilanne.
On niin kaikenlaista pahaa tapahtunu viimme aikoina, et rauhaa ja rakkautta ihmisille.
- Kesän sää.
Viimme kesä oli sään suhteen tosi heikko, et nyt vois kyllä tulla taas kunnon kesä.
- Lapuan Virkiä.
Tähän liittyy kaksi asiaa. Ehkä se mun suurin unelma tällä hetkellä on, istua Lukkarilassa, katsomassa Virkiän matsia, jospa ens kesänä vihdoinkin!!
Sitten tietenkin, hyviä ja jännittäviä pelejä taas ens kesälle. Niin että, syksyllä pokaali nousee taas Virkiäläisten toimesta kohti taivaita, mestaruus laulun kera.
- Nettiin enempi omaa matskua.
Tänne blogiin nyt toivoisin saavani enempi postauksia, kun viimme vuonna. Toivottavasti nyt intoa löytyis enempi, ettei tulis vaan näitä pyrähdyksiä, mitä nyt on ollu enimmäkseen tää mun postailu. En tiiä, miks se aina lopahtaa. No, varmaankin se on tää mun henkinen terveys, joka sitä säätelee, intoa kirjotella tänne. Videon tekokin täs taas on kyllä ollu mielessä, joka ois aivan ihanaa sekin toteuttaa. Mut, katotaan mitä täs aikaseksi alkas taas saada.
Tässäpä näitä asioita muutama. Enempikin niitä vielä vois keksiä, mut ehkä nää nyt tällä kertaa oli tässä. Näin siis alkas mun blogi vuosi, joka taitaa sit olla jo neljäs, jos oikein muistelen.
Ei muuta kun eteenpäin, ja kohti kevättä. Moro!
- Oma ja läheisten terveys.
Toivon, että tää mun olo alkas tästä meneen edelleen parempaan suuntaan, ton lääkityksen myötä.
Että, emännän syöpä pysyisi poissa, vanhemmat ja sisko, sekä muut läheiset pysyisi terveenä.
- Toivoisin saavani elämän takas.
Pääsisin taas liikkeelle enempi, tapaamaan läheisiäni, ja muutenkin ihmisten pariin.
- Maailman rauhaton tilanne.
On niin kaikenlaista pahaa tapahtunu viimme aikoina, et rauhaa ja rakkautta ihmisille.
- Kesän sää.
Viimme kesä oli sään suhteen tosi heikko, et nyt vois kyllä tulla taas kunnon kesä.
- Lapuan Virkiä.
Tähän liittyy kaksi asiaa. Ehkä se mun suurin unelma tällä hetkellä on, istua Lukkarilassa, katsomassa Virkiän matsia, jospa ens kesänä vihdoinkin!!
Sitten tietenkin, hyviä ja jännittäviä pelejä taas ens kesälle. Niin että, syksyllä pokaali nousee taas Virkiäläisten toimesta kohti taivaita, mestaruus laulun kera.
- Nettiin enempi omaa matskua.
Tänne blogiin nyt toivoisin saavani enempi postauksia, kun viimme vuonna. Toivottavasti nyt intoa löytyis enempi, ettei tulis vaan näitä pyrähdyksiä, mitä nyt on ollu enimmäkseen tää mun postailu. En tiiä, miks se aina lopahtaa. No, varmaankin se on tää mun henkinen terveys, joka sitä säätelee, intoa kirjotella tänne. Videon tekokin täs taas on kyllä ollu mielessä, joka ois aivan ihanaa sekin toteuttaa. Mut, katotaan mitä täs aikaseksi alkas taas saada.
Tässäpä näitä asioita muutama. Enempikin niitä vielä vois keksiä, mut ehkä nää nyt tällä kertaa oli tässä. Näin siis alkas mun blogi vuosi, joka taitaa sit olla jo neljäs, jos oikein muistelen.
Ei muuta kun eteenpäin, ja kohti kevättä. Moro!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)