Kuulumiset

Nyt vähä kuulumisia, pitkästä aikaa. On tapahtunu joitain asioita, mitkä merkkaa mulle tosi paljon, sanotaan täs runsaan viikon sisään. Jotenkin vaan kuiteskaan ei oo löytyny fiilistä, lähteä niitä purkamaan täällä blogis. Mut nyt mennään, tunteella ja aidosti.

Viimmeviikon maanantaina se vihdoinkin sit aukes, nimittäin lukko, joka mua on jumittanu tänne seinien sisälle. Auto viimmein liikkui tosta pihasta, ja otti suunnaksi Ylistaron. Siellä vanhempien luona oli pikkusysteri tullu käymään, että oli ihanaa nähä sitä, ja ennenkaikkea sain itteni liikkeelle. Siinä sit viimmeviikolla tuli muutenkin täs vähä pyörittyä autolla, ja lenkitkin on taas ruvennu maistuun koiran ja emännän kans. Huomenna ois suunnitteilla yhtä asiointi keikkaa tonne Isonkyrön keskustan suuntaan. Ja vähä pitempääkin reissua tähän lähikuntiin on suunniteltu. Torstaina kunnasta tullaan tarkistoon noi ikkunoitten ja ovien tiivisteet, mistä on vähä painetta, mut eiköhän siitäkin selvitä. Et oon kyl tosi tosi onnellinen siit, et tää lukko on vihdoinkin nyt auvennu, ainaskin jonkin verran. Ja tuntuu et aukee vielä täs lähiaikoina enempi, ainaskin kovaa yritän.

Sit vähä surullisempaa asiaa. Jälleen runsaan vuoden jälkeen, on iso palanen poistunut meidän elämästä. Matti kissamme lähti taivaaseen tänä aamuna. Sairaus vei voimat, ja niin lähti iäkäs tassuttelija, sinne missä kivut on poissa. Tuossa koko päivän päätin olla urhea, ja en päästäny itkua valloilleen. Mut nyt kun tulin koneelle, tänne yön hiljaisuuteen, tuli hajoaminen. Tavallaan tajus lopullisesti, Matti on nyt poissa. Vaikka sen hyväksyy, et näin oli paras, niin kyl tää vaan sattuu syvältä, ja pahasti. Nyt on sit lemmikeistä jäljellä Miisu-kissa ja Väinö-koira. Väinö täyttääkin täs kohta vuoden, ja vauhtia vaan piisaa.

Niin, näinhän se on elämän kulku, synnytään, eletään, ja sit kukin vuorollaan lähtee rajan toiselle puolen, niin eläimet kuin ihmisetkin. Nyt vaan täytyy yrittää pitää itteä liikkeellä. Sehän se taitaa parhaiten kuljettaa elämää eteenpäin, tän surullisen ja haikeankin asian yli.
Että näillä mietteillä rohkeasti kohti huomista, katsomaan mitä elämällä on annettavaa.

Merkin vaihto

Niin se meni viikko taas ilman postailua, siitä innostuksesta huolimatta. Vähä meinas taas hyytyä, mut nyt löyty  fiilistä, joten tässä kirjottelen taas.

Tässä tämä mun uusi älypuhelin. Mulla on ollu tähän asti aina nokialainen, mut nyt sit päätin vaihtelun vuoksi kokeilla vaihtaa merkkiä. Eli, tämä on, Samsung galaxy S 5. On kyllä tosi mahtava puhelin. Toimintoja on varmaan niin paljo, et en koskaan tuu niihin kaikkiin tutustumaan. Sovelluksia saa ladata kaikenlaisia, mitkä vaan kiinnostaa. Kameralla saa hyviä kuvia ja videoita. Et ei oo ainaskaan laitteesta kiinni, tämä mun media tuotanto. Tietenkin jotkun on sitä mieltä, et kännykkä laatu on huonoa, mut riittää mulle mainiosti. Netissäkin on mukava surffailla nyt kännykälläkin, kun on iso näyttö. Sit vielä kun vaihdoin liittymän sellaseen pakettiin, missä ei oo rajattu netin käyttöä, mikä on tosi hyvä juttu. Et, on kyllä hyvä peli.

Mulla on viimme yöt menny katellessa elokuvia ja sarjoja, et on tää netti ollu vähä vähemmällä. Siinä kait osasyy, miks postaus intokin vähä laski. Sitä joskus innostuu katteleen noita tilattuja tuotteita aivan putkeen, kun ne ensin voi oottaa pitkäänkin hyllessä. Kumma juttu, kun tilaa innos, mut sit kuitenkaan ei tuu heti katteltua. Näin mulle ainakin pakkaa käymään. Kait se tää netti kuiteskin on se, mikä koukuttaa, ja vie monesti voiton.

Mut nyt mä meen niille mun perinteisille yökaffeelle, ja katon ehkä sit tuolta digipoksilta jonkun filmin. Moikka!