Taas on kohta viikko viimme kerrasta, kun kirjottelin tänne. Siis, tämä on niin kurja tunne. Kun haluis, että nää välit ei venyis kovin pitkiksi, mut kun tuntuu niin tyhjältä välillä, että ei tiiä mitä kirjottas. Mun elämä vaan on kovin tyhjää, mitään ei tahdo tapahtua, että kirjota siinä nyt sit, elämästä, mut mistä elämästä. Pitäs kait ruveta kirjottaan jonkun toisen elämästä, no ei tietenkään. No, tässähän tätä tekstiä nyt kuitenkin taas syntyy, ja juuri sitä mitä nyt tunnen, aitoa sisintäni. Ja tiättekö, tämä helpottaa, kun saan kirjottaa sen tähän, jakaa tunteitani teille kaikille. Parempi näin, kun vaan tuskailla, ja pyöritellä päässä, mitä sitä nyt vois kirjottaa.
No, kyllähän täs nyt pikkuhiljaa alkaa tulla mielenkiintosia asioita taas eteen. Urheilun tämä hiljainen kausi, kun kesälajit on päättyny, ja talvilajeja oottelee, alkaa nyt olla ohi. Rukalla alkaa tapahtua nyt viikonloppuna, ja Ruotsissa hiihdetään pyssyn kans. Joulu on tulossa, uutta vuotta vaihdellaan, ja sit tietenkin se mitä täs nyt eniten oottaa. Meidän pikkunen tassuttelija, saapuu uuteen kotiin. Pientä verryttelyä saadaan jo tossa viikon päästä, kun erään perheen koira tulee meille hoitoon pariksi päivää. Se on kans aika pentuinen vielä.
Ehkä täs nyt saa taas sit muutenkin liikkeelle itseä, joka on kyllä ollu taas vähä jumis, se puoli.
Mutta, katellaan taas eteenpäin toiveikkain ja valoisin mielin.
Joopa joo, näin se aika rientää, pian taas lipsahtanu pari viikkoa viimme postauksesta. Ilmeisesti tää pimeys, talven väistämätön tuleminen, vaikuttaa mielialaan. Vaikka kuinka yrittää taistella, on mielenkiintosia asioita tapahtunu, ollu jonkun verran säpinää, niin silti mieli ei jaksas millään olla iloinen ja pirteä. Valokuitua on nyt sitten sekä tv että täs netti puolella. Tilatut tv-kanavat näkyy hienosti, että huippu hd- kuvasta on saanu nauttia, siihen oon ihan tyytyväinen. Sit on tää 100 megainen netti. No, se kyllä on ollu vähä pettymys. Sehän ei langattomana tuu sitä sataa megaa, eikä välillä oo tullu mitenkään. Luulin, että siihen ois voinu luottaa, mutta ongelmia on ollu. Välillä on tosi hidas, ja välillä tosiaan yhteys katkeaa kokonaan. Se voi olla tää talon sisäinen verkko, mistä se mättää. Nyt tää taas tuntuu toimivan ihan hyvin, että jospa se siitä.
Tuota youtube kanavaa oon vähä täs kehitelly. Mulla on nyt sielä pari soittolistaa, jota puolta en ennemmin vielä ollu käyttäny. Siellä on vähä musaa, ja sit tein sellasen sketsi listan. Kokosin sketsejä vuosien varrelta. Musta noi vanhemmat sketsit on parhaita, ei nykyään osata monestikkaan tehä niin hyviä kun ennen. On tietenkin poikkeuksiakin, joitain hyviä uudempiakin. Että katelkaa, jos kiinnostaa.
Oikein täs on ollu paha mieli siitäkin kun ei oo saanu tänne tekstiä. Tossa äsken kattelin noita tilastoja lukijoista, ja huomasin kuinka ympäri maapalloa taas oli teitä käyny vierailemas täällä. Se lämmitti niin paljon mun sydäntä, kun jaksatte kuitenkin ihan kiitettävästi vierailla, vaikka ei uutta postausta näy. Nyt kun tulee taas uusi tuhat täyteen teidän käyntejä, niin lupaan yrittää tehä jonkun erikoisjutun. On parikin ideaa täs mielessä, et katellaan niitä sit.
Mutta, oli ihanaa taas kirjottaa teille kaikille, tän melko pitkän tauon jälkeen. Kun aina rupee vaan kirjottaan, vaikka ei niin fiilistä oiskaan, tekstiä tuntuu silti syntyvän. Eli, sisimpäni kaipaa tätä avautumista, tätä arvokasta hetkeä, jonka saan jakaa teidän kanssa lukijani. Minä vaikenen nyt, mutta palaan, ihan varmasti!
Vähän on ollu hakusassa postaus into taas, kun haluus tehä näitä, mut välillä ei oikeen olis asiaakaan mistä kirjottaa. Ei aina jaksas niitä samoja kaupas ja lenkillä käyntejä kertoilla. Vaikka välillä nekin on suuria saavutuksia mulle. Niitähän ne kyllä, mun saavutukset nyt lähiaikoina on ollu. Paitsi oltiinhan täs nyt isänpäivillä sunnuntaina. Ihan mukava oli taas käydä Ylistaros, vanhempien luona. Autokin sai nastat alle, että pärjää talven liukkailla taas. Tänään olikin ensimmäinen todella liukas keli, ainakin täällä, kun käytiin tos lenkillä. Tie oli paikoin aivan jäässä, että luistimilla ois päässy.
Tänään sattui todella kummallinen tapahtuma, että voiko se edes olla tottakaan, niin huono tuuri oli. Huomasin, että mun pyörän kumeissa ei pysyny ilma kummassakaan. Tarkempi tarkastelu paljasti, että molemmis kummeissa oli nastat puhkaissu reijät. Kuvitelkaa, nasta, ja vielä molemmis. No, pyörävarastosta löyty vielä yksi nasta laattialta, joten sieltä ne oli peräisin. Ja minä onnistuin saamaan kummatkin kumit nastaan. Sitä ei voi kun arvailla sitten, miten ne nastat sinne oli joutunu. Harmittaa vaan, kun uudet kumit oli molemmis pyöris. Että tällänen tapaus tällä kertaa.
Tämä päivä oli suurten tunteitten päivä. Meille on syntynyt lapsi, niin ihan totta se on. Ja nyt alkaa odotus aika. Ai, että menee väärin päin, ja kumma juttu? Ei, kyllä se näin menee. No, juttu menee näin.
Meidän piti hankkia se uusi koira ens kesän alussa, mutta se tuleekin nyt jo joulun alla. Emännän työt loppuukin nyt jo jouluksi, että nyt tuli sitten uuden sessun aika. Tänään varmistu, että me saadaan se jouluksi, ja paikka missä se meitä odottaa. Se pentue on nyt noin viikon vanha, eli meidän uusi karvainen tassuttelija on syntynyt. Nyt vain sit ootetaan, kunnes sen voi hakea uuteen kotiin, jossa se tulee kyllä olemaan todella rakastettu.
Tunteet on kyllä ollu nyt pinnassa. Halla saa nyt uuden tulokkaan paikallensa. Välillä tuntuu väärältä, ottaa siihen paikalle toinen, mutta eihän me Hallaa koskaa unohdeta. Halla on ikuisesti muistoissamme, ja sydämmissämme. Sitä liekkiä ei sammuta edes uusi tulokas, mutta se tuo meille suuren lohdun ja ilon. Ja aikaa myöten Halla jää sinne taustalle muistoihin, kun saamme opetella kulkemaan näitä elämän polkuja uuden nelijalkaisen kanssa. Siitä ei tuu epäselvää, että löytyykö rakkautta myös sille. Me tullaan rakastamaan meidän uutta koiraamme nyt tosi kovaa, sen verran oli rankkaa tämä Hallan loppu aika.
Näin elämä rullaa, toisen loppu, on uuden alku.
Moi vaan kaikille, pitkästä aikaa. Anteeksi hirveesti kun en oo postaillu hetkeen. Ensin olin innos uudistamas tätä blogia, kauhea into päällä. Sit vaan yllättäin, into romahti, ja yli viikko hurahti ilman tätä ihanuutta. Niin vaan saattaa käydä, vaikka ei haluiskaan. Mutta, nyt olen taas täällä kirjottamas teille kaikille.
Kuva kertoo missä sivuilla oon nyt viimme öinä viihtyny. Se valokuitu kaapeli tuli sitten keskiviikkona, tai käytiin yhdistämäs tuonne keskukseen. Ehkä se asia onkin vieny kaiken huomion mun elämäs viimme päivät, että ei sit oo kirjotus intoa ollu. Mulle tää vaan on niin mahtava juttu, jota piti monet vuodet odottaa. Nyt on sit heti tullu tehtyä tilauksia, sekä tv että netti puolelle. Huippu tekniikkaa on nyt tilattuna, esim. 100 megainen netti liittymä. Ei pitäs yhteydet takuta, sillä nopeudella.
Oon aatellu, että onneksi täs kotona tulee näitä mielenkiintosia asioita, jolla saa kehitellä tätä tekniikka puolta, joka mua kiinnostaa. Totuushan kuitenkin on se, että tässä se mun elämä pyörii enimmäkseen. Välillä käydään vähä tuulettumas, mutta kuitenkin.
Enkä nyt sillai ota mitään paineita mistään reissuista, ne tulee sitten kun tulee, tai ei tule. Sitten mennään kun fiilis tulee, ja nautitaan onnistumisista. No, tänään oltiin pururadalla kävelemäs, ja viikon päästä onkin sit taas isän onnittelu käynti Ylistaroon.
Nyt mennään sit jo marraskuuta, eli joulukin siellä jo kolkuttelee kovaa vauhtia. Sitten vaihdellaan vuotta, ja käännetään kelkka jo kohti kevättä. Voi hurja, miten se aika rientää, ja saakin rientää tähän vuoden aikaan.
