Ajatuksia pohjanmaan yöstä

Tää on ihanaa kun tulee tunne et nyt täytyy taas kirjottaa tänne. Et se ei oo sellasta pakon sanelemaa, vaan tästä tosiaan nauttii. Kun ei yritäkkään aatella, et täytys lähes joka päivä postailla, vaan tekee sen aina sillon kun siltä tuntuu. Ja nyt tuli taas se tunne, et tästä mennään.

Tänään olin taas Kimmo psykologin kans keskustelemas. Pystyin  meneen taas tonne toimistolle, vaik ei se aina niin helppoo ookkaan. Tosin toi oli nyt viimmenen kerta nois tilois, kun se yritys lopettaa tossa laajuudessa. Mut onneks voidaan Kimmon kans jatkaa, kun se rupee pyörittään tota hommaa omalla toiminimellä. Homma jatkuu sit taas kotikäynteinä, ainakin toistaseksi. Mulle ois ollu vaan hyvää terapiaa käydä kodin ulkopuolella, mut sille minä en nyt voi mittään. Mut tosi hyvä kun voidaan kuiteskin jatkaa, tätä nyt lähes vuoden kestänyttä yhteistyötä. Kun vertaa vuosi sitten, mikä mun tilanne oli, niin onhan tää nyt paljon parempi. Oon kyl tykänny Kimmosta het alusta asti, ja kun tulostakin on saatu aikaan, niin mikas täs on jatkaessa.

Tänään alkas taas yks mun lemppari tv-sarja, kadonneen jäljillä. Mä rakastan tollasia ohjelmia yli kaiken, jossa on elämän suurista tunteista ja asiosta kyse. Vieläpä kun mennään ihan ihmisten oikeisiin tunteisiin ja tapahtumiin. Kun löytää jonkun läheisen, jota on monet vuodet kaivannu, niin on se jotain uskomatonta ja ihanaa. Tulee kyl omatkin tunteet tosi voimakkaasti pintaan. Sitä elää noitten toisten kautta jotenkin omaa elämää. Kun on niin vähä ihmisten kans tekemisis, niin kai toi on jonkinlainen korvike sille, mitä elämyksiä tosta ruudun kautta saa. En tiiä onku täs nyt taas mitään järkeä, mun aatoksis. Tosi vaikeasti selitettävä asia, mut ehkä jotain ymmärrätte.

Niin muuten, onnittelut Vimpeliin. Vihdoinkin saitte sen kaivatun mestaruuden, ja Sotkamon putken poikki. Näin katkes putket molemmissa, naisten että miesten superis. Mielenkiintosta nähä ens kesänä, onko ilmiöt pysyvämpiäkin, vai kuinka käy. Tietenkin ainakin naisis toivon, et palataan vanhaan tuttuun mestariin, mut miehis vois mestari tulla vaikka tuolta Seinäjoen suunnalta. No, tuskin ne nyt vielä niin ylös yltää, mut kukas sen tietää.
Nyt on sit kentät hiljentyny, ja jäädään oottaan ens kevään matseja. Haikeeta, mut mahtuuhan tähän väliin paljon kuiteskin mielenkiintosia urheilu tapahtumia. Kuten Lahden mm-hiihdot, ehkä kaikkein kuumimpana juttuna. Toivottavasti nyt ei sit douppinki sotke niitä kisoja, niinkun viimmeksi käytiin.

Mut, tämä täältä pohjanmaan yöstä tältä kertaa. Pärjäilkäähän, kukin omalla elämän polullanne, ja muistakaa välittää toisistanne. Moikka!

Syksyinen ajelu reissu

Tänään toteutettiin pieni ajelu reissu, jota ollaan jo jonkin aikaa suunniteltu. Ensin ajettiin Laihian kautta Koskenkorvalle. Emäntä vei sinne yhelle kirppikselle tavaraa. Ja kun Koskenkorvalla oltiin, niin mun ehoton paikka minne piti päästä, oli tietenkin pesis stadioni. Sitä kun en ollut vielä koskaan nähnyt, mitä nyt tv-kuvasta joskus.

Ihan hieno stadioni Kossulla pelata. Värikkäät istuimet oli osassa katsomoa, ja katettakin ihan mukavasti.

Vähä tollanen kaukalo mallinen näytti olevan, et läpi lyönnit ei mee varmaan kovin pitkälle. Mut varmaan on tiivis ja kova tunnelma kesän peleis. Toivoisi niillekkin vaan sitä isoa menestystä vielä joskus. Tämä kausi oli kyllä jo taas paljon parempi kun viimme vuonna. Varmaan ois hienoa saada finaali pelejä tällekkin kentälle joku syksy. Vimpelissähän lauantaina ratkee nyt sit miesten mestaruus. Täytyy toivoa et Vimpeli vihdoin onnistuis mestaruuden nappaamaan. Vähä oli kyllä haikeetakin seistä täällä Kossun hiljaisella, talvea oottamaan siistityllä kentällä. Mut hienoa kuitenkin oli päästä näkemään tämäkin stadioni.

Sieltä sit ajettiin ihmettelemään isomman pallon uutta upeeta stadionia. Eli, Seinäjoen jalkapallo stadionia. Hieno ja mahtava laitos on kyllä sekin. Nähtiin kylläkin se vain ulkoa päin, kun näytti olevan niin paljon porukkaa, että oliko kenties joku matsi menos. Hienoa kun saivat viimmekauden mestarit noin hienon peli areenan, pelata potkupalloa. Sit käytiin vielä syömäs krillillä. Oikein oli maukkaat käristeet, joka yleensä on mun perinteinen krilli ruoka.

Täs välillä ollu taas vähä hankalempiakin päiviä henkisesti. Yks päivä masenti oikein kunnolla, jollasta en ollu taas hetkeen kokenu. Tää syksy, pimeyden lisääntyminen, sehän se meinaa väkisin puskea mieltä matalaksi. Mut, tämä päivä oli taas aivan ihana. Esim. vaikka nyt kun taas hetkeen ei ollu ajanu kaupungis, vaikka ei nyt ihan keskellä kylää ajettukaan, mut kuiteskin. Niin, kun pystyi ajamaan Seinäjoella, vieläpä oli vähä ruuhka aikakin, ilman törttöilyjä. Se tunne mikä siinä itelle tulee, kun käy seisomas pesiskentällä, kattelemas uusia paikkoja, syömäs krillillä, ajaa kaupungis. Se on jotain aivan upeeta mulle, kodin vangille. Sitä on tosi vaikee selittää, sitä tunnetta. Mut mä toivon, et se antaa mulle jatkossa rohkeutta yhä suurempiin tekoihin, rohkeutta liikkua ihmisten parissa. Hakeutua yhä useammin ja useammin niihin tilanteisiin, mistä saa sen hyvän tunteen. Näinhän se pitäs mennä.

Näillä tämän päivän hienoilla hetkillä, jaksaa taas paremmin puskea tähän syksyn pimeyteen. Näillä ajatuksilla lähden kohti viikonloppua, iloisin ja tyytyväisin mielin. Palaillaan taas pian. Heippa!

Pelit on pelattu

Näin täs nyt sit kuitenkin käytiin. Tappio tuli, ja Kirittäret juhlii mestaruutta. Eka jakso taisteltiin voitoksi, mut sen jälkeen, ei mitään jakoa. Pientä hermoilua oli taas, eli jännitystä oli liikaa.
Mut, paljon onnea vaan Jyväskylään, olitte parempia tänä vuonna, siitä ei oo mitään epäselvyyttä.
Ansaitsette mestaruuden, koko kauttakin aatellen, pelasitte paremmin. Hienoja läpi lyöntejä, vaihtoja, nopeaa etenemistä, olette hieno joukkue. Se oli sit Virkiän putken loppu se. Viisi mestaruutta putkeen, mahtava saavutus. Ja ei tää hopeakaan mikään huono ole, ei todellakaan. Sitä kannattaa myös juhlia, raskaan kauden päätteeksi. Nyt se tuntuu pahalta, mut kyllä parin päivän päästä sekin on jo voitettu mitalli.
Näin on Lukkarila hiljentynyt tämän kauden osalta. Kiitos likat hienosta matkasta, jonka sain jännätä taas teidän mukana. Tänä vuonna matka päättyi hopeisesti. Onnittelut siitä. Ens keväänä taas, uudelle matkalle. Naisten superpesis on vaijennut.

Vähän on haikee tunnelma, mut elämä jatkuu, ja blogi elää sit taas muilla aiheilla, kun niitä ilmaantuu. Et palaillaan.

Huikee peli

Tänään finaalit sit jatku Jyväskyläs. Sain myös mukavaa jännäri seuraa, tähän mun omaan peli katsomoon. Isän kans saatiin seurata ja jännätä yhessä, aivan kun aikoinaan Lukkarilan katsomossa. On se mukavaa kun on toinen Virkiän kannattaja seurana. Ja muutenkin sain tavata äitiäkin, kun ei oltu hetkeen taas nähty.

Mut, peli oli siis aivan huikee. Me jo oltiin iskän kans jakamas Lapualle hopea mitskuja, kun yllättäin saatiinkin peli rullaamaan, ja juoksuja alkas syntyä. Oltiin hävitty eka jakso, ja Jyväskylä johti toistakin jo 6-2. Sit niitä juoksuja vaan alkas tippuun meidän laariin, ja hupsista, hetkessä tasoitettiin, mentiin ohi, ja lopulta jakso olikin meidän 6-9. Superis Jyväskylä teki yhen, ja jälleen tuli mieleen, näinkö kuiteskin hävitään. Mut sitten Paula paukautti kunnarin, ja toi vielä voitto juoksunkin, kaverin sössiessä pallon maisemiin. Näin se voitto, tuli kun tulikin sieltä kotiin, ja Lapualla finaalit jatkuu huomenna.
Siis, aivan mahtavan hieno nousu kuilun partaalta, oli tänään. Eiköhän huomenna Lukkarilas panna taas hurmos päälle, ja ratkaisu viidenteen peliin viikon päähän. Ja mitä tämä peli opetti. Koskaan ei kannata luovuttaa, aina kannattaa taistella loppuun asti. Nyt sit totta vieköön taistellaan loppuun asti koko täs sarjas, ja otetaan se kuudes mestaruus putkeen. Huomista jännäriä ootellen, moi.

Kaksi tappiota

Nyt on sit viikonlopun finaalit ohi, ja huonostihan ne Virkiältä meni. Kummastakin matsista saatiin poistua tappio niskassa. Jyväskylällä tuntuu olevan nyt kullan kiilto silmissä. Tuli sellasta tykitystä, mille Virkiä ei voinut mitään. Vaikka täytyy kyllä sanoa,et pelattiin tosi huonoa pesistä välillä. Tietenkin jotkut jyväskylän suoritukset oli ottamattomia, mut lahjaksi myös annettiin tilanteita ja juoksuja. En tiiä onko nyt paineita siitä kun päästäis samaan kuuden mestaruuden putkeen, mikä on jyväskylällä hallussa, kaikkien aikojen enkka. Tuskin se nyt paljoa vaikuttaa, mut ehkä alitajunnas sillä voi olla jotain vaikutusta. No, nyt sit pitäs voittaa kolme peliä putkeen, muuten juhlat on tänä vuonna Jyväskyläs. Mahdollista se on, mut kyllä nyt ollaan aika kovassa paikassa. Toivotaan et joukkueella löytyy vielä uskoa ja taistelu tahtoa, vaikka se näin fanilla pikkusen jo tahtoo hiipua.
Mut, ens viikonloppuna finaalit jatkuu, ja toivottavasti vielä myös Lukkarilas.

Tällänen pieni päivitys viikonlopun fiiliksistä, ja tapahtumista. Sattuneesta syystä, ei nyt oikein oo kirjotus intoa tämän pitempään. Toivotaan et viikon päästä ois kuiteskin vielä ilosten fiilisten paikka.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Moi!

Omenoita hakemassa

Tänään oltiin tos Orismalan kyläs, vähä omenoita hakemas. Eli, kummisedän syntymä kodin pihalta, saatiin hakea omenoita. Mökkinähän se nyt on ollu jo pitkään. Siitä tulikin mulle sosiaalisempi reissu, kun osas aatellakkaan. Ketäänhän siellä ei nyt ollu, mut naapurin isäntähän sinne sit paukahti. Jouduin siis yllättäin sosiaalisen tilanteen eteen. Mut täytyy sanoa, et oon tosi onnellinen, kun näin pääsi käymään. Siis, toi on just niitä tilanteita mitä mun elämä kaipaa, mistä saan uskoa ja voimaa, et mä selviän jännistäkin tilanteista. Jännittihän siinä, mut tää naapurihan oli tosi mukavan tuntunen mies, eli jännitys oli aivan turhaa. Ja omasta mielestäni selvisin tästä juttu tuokiosta erinomaisesti. Pitäs vaan saada se varmuus ohjelmoitua tonne päähän, et sä pystyt, sä pystyt. Vielä kun mä toisaalta nautin tosi paljon tollasesta tilanteesta, kun juttelee vieraan ihmisen kans. Siitä tulee niin tyytyväinen ja upee olo, et ei oo tosikaan.
Mun oli pakko tulla jakaan tää ihana kokemus teille heti tänne blogiin, niin oon nyt taas ylpee itestäni.
Muutenhan siellä oli vähä haikeeta käydä. Ne mukavat juttu hetket kummisedän kans, siinä pihallakin, mitä monesti on käyty, nehän ne palasi väkistenkin mieleen. Mut, hän on nyt poissa, et näillä muistoilla täytyy nyt pärjätä, muuta vaihtoehtoa ei oo.

Näin, tällänen postaus tähän väliin. Palataan.

Jännitys kohoaa

Tulin tossa yö kaffilta, ja oli sellanen tunne, et nyt taas blogi kutsuu. Mut mitä vielä, tää masiina näytti, ei internet yhteyttä. En tiiä mikä häiriö täällä oli tullu, mut onneksi sain sen takas. Yks puoli tuntia siinä vaan melkein tuhraantui, pahuksen yhteyden saantiin. Suututtaa vaan heti tollanen, kun joku perus homma takkuaa. Mut nyt pelittää, ja saatte mun tunnelmia.

Ei oo varmaan vaikeeta arvata missä ajatukset pyörii mulla tällä hetkellä. Ens lauantai, kello 13.00, Jyväskylä, Hippos. Tuolloin, ja sieltä, suora ylen lähetys, hui! Eka finaali, ja sit mennään, ja taistellaan. Tätä sitä on oottanu koko kesän, ja kohta jysähtää. En tiiä koska näille Jyväskylä-Lapua finaaleille tulee loppu, niin tuttua tää jo näin syksyllä on. Vaikka eihän siinä mitään, kyllä tää mulle sopii mainiosti, mut kun aattelee muita joukkueita, niin onhan tää niille aika turhauttavaa, ja tylsää. Mielenkiintosta vaan nähä, kumpi ensin tekee tilaa muille, vai tiputaanko kenties yhtäaikaa finaaleista, tulevina kausina.

Muuten täs syksy on lähteny ihan mukavasti käyntiin. Välillä vähä meinaa olla synkempää oloa, mut onneks ei mitään suurempaa ongelmaa oo nyt viimme päivinä ollu. Pientä lenkkiä on tehty, ja tänään oltiin kaupas, tai siis emäntä oli, mut autos istuin, ja kattelin ihmisiä. Esim. vuosi takaperin, en pystyny ees tuohon, et tää on parempi syksy nyt, sitä yritän koko ajan itelleni jankuttaa. Tos maanantaina kun oltiin lenkillä, tuli oikeen sellanen hyvä olo. Jotenkin vaan raikas syksyinen ilma, tuntui yllättäin jopa hyvältä. Ei se nyt niin paha oo, vaikka kesä on ohi. Uusi tulee taas sit aikanaan. Et hyvällä tsempillä täs tallataan eteenpäin, näitä elämän polkuja. Jospa täs  jonkinlaisen paremman elämän sais vielä aikaseksi. Toivotaan nyt et tää blogi into säilys vihdoinkin vähä pitempään, tai ei tulis noita pitkiä pausseja enää ollenkaan. Nyt ainaskin tuntuu ihanalta taas tää kirjottaminen tänne. Ehkä siitä viimme vuoden kurjasta syksystä, on nyt apua. En missään nimessä halua kokea sellasta syksyä uudelleen, niin kait se pistää nyt tsemppaamaan entistä kovempaa, hyvä niin.

No niin, palaillaan varmaan sit viikonlopun kuumissa finaali tunnelmissa asiaan. Aivan kylmät väreet telee, kun aattelee kui lähellä ne jo on.      Moi, tällä kertaa.

Finaalit odottaa

Hurraa!! Kuten otsikosta voi päätellä, finaaleihin mentiin, että heilahti. Oikein lopulta murskattiin Rauma. Eka jakso oli taas tiukkaa vääntöä, kuten loppu numerot 1-1 kertoo, mut sitten toisella jaksolla nähtiin sellastakin tykitystä Virkiältä, että huh huh. 14-0, aivan uskomattomia, hienoja suorituksia. Tietenkin Raumalta meni jo intokin siinä lopussa, et ei ne nyt ihan noin huonoja ollu, mitä noi numerot näyttää. Mut siellä ollaan taas, finaaleissa. Ja vastustaja on tuttu Jyväskylä jälleen. Ennustaisin tosi tiukkoja finaaleita, ehkä menee viiteen peliin. Nyt vaan sit ootellaan sitä eka peliä, kun pääsee ylen mukana Hippokselle, ja siit sitten vuorotellen, siellä ja Lukkarilas, niin pitkään kunnes toisella on kolme voittoa. Tulee ihania, nautinnollisia, jännittäviä hetkiä, naispesiksen parissa. Siitä kiitos ylelle, et saan nää kaikki finaalit tänne omalle ruudulle, kun en nyt  vieläkään pysty paikan päälle lähteen. Mut sekin aika vielä koittaa, et istun Lukkarilas hurraamas, ihan varmasti.
Eka finaalihan on vasta ens viikon lauantaina, et vähä pitää turhan pitkään ootella. Mut, hyvää kannattaa aina oottaa, näinhän se on.

Niin, nyt se on  kait syksy virallisesti alkanu, kun ollaan siirrytty syyskuun puolelle. Mut ei hätää, syksy tuo kaikkea mielenkiintosta mukanaan. Näinhän sitä pitää pyrkiä aattelemaan. Tv piristää pimeitä iltoja, kuivan kesä ohjelmiston jälkeen. Alkaa taas vanhoja tuttuja ohjelmia, ja uusiakin varmaan, jotka kiinnostaa. Ja on täs syksyn tuoksuissakin, jopa pimeydessä, siinä on jotain hohtoa, positiivistä tunnetta. Oho, mitä mä oikein tänne kirjotan. Mut mahtavaa, et pystyn nyt  pesis huumas aatteleen näin. Yritän muistaa tän, sit kun syksy meinaa näyttää niitää synkkiä puolia, niin eiköhän täs mennä paremmissa merkeissä tänä vuonna syksyä eteenpäin.

Eipä muuta kun, hyvää syksyn alkua kaikille. Tavataan taas seuraavan postauksen merkeissä. Heippa!

Lähtemisen vaikeus

Täällä taasen, yön pimeydessä kirjottelen. Nyt tuntuu tosi hyvälle, kun jälleen huvittaa kirjotella tänne. Ehkä tää on nyt mun yksi keino, tehä tästä syksystä helpompi, kun viimme syksy. Monestihan tää mun into aina tyssää siihen, kun tulee huonompi aika, mieli mustenee. Mut jos nyt yrittäs, vaikka mieliala vähä oiskin maassa, niin koittas vaan kertoa, ja jakaa sitä pahaakin oloa teidän kanssa. Ehkä yhdessä yritämme tehdä tästä pitkästä pimeästä ajasta, hiukan valoisamman.

Mulla oli tänään psykologin tapaaminen. Ne tapaamisethan alko ensin täällä kotona. Sit mä uskalsin mennä jo tos kesän alussa tonne toimistolle tapaamiseen. Nyt me sit oltiin taas muutama kerta tavattu täällä kotona, mut tänään oli sovittu, et yritän taas tonne toimistolle. Voi että, kuinka se taas olikaan vaikeaa, raahata itsensä pois täältä turvallisesta kodista, ja tavata muualla. Mut mä tein sen. Mä istuin siellä tunnin verran, juteltiin, lähdin pois. Ette usko miten onnellinen oonkaan taas, et voitin pelon, pystyin käymään siellä, ja vielä selvisin siitä kunnialla. Tälläsistä kokemuksista pitäs vaan ammentaa sitä voimaa, uskoa et mä pystyn mihin vaan, kun tarpeeksi uskon itseeni. Siinäpä se onkin niin hassua, kun sitä tavallaan unohtaa niin äkkiä, et mä pystyin siihen sillon, niin miksi en pysty siihen myös nyt. Eli, mulla on liian vähän ja harvoin tälläsiä kokemuksia. Pitäs vaan uskaltaa, niin sanotusti, pistää itseä likoon, useammin. Ehkä sitä kautta sais tolle päänupille meneen perille, mä selviin, mä uskallan, mä haluun elää täysillä.
Joopa joo. Pitkä, kivinen, mutkainen, kuoppainen, mitä liekään, on mun tie, mut kenties se vielä joskus on vähän helpompi kulkuinen.

Niin, keskiviikkona on sit Lukkarilas kuumat paikat. Voitto Virkiälle, ja ollaan finaaleissa mukana jälleen. Oli kyllä tosi tiukka taisto Raumalla sunnuntaina, mut voittohan sieltä kuiteskin naarattiin, eli yhtä voittoa huutaa. Eiköhän se pistetä valitettavasti Rauma taas pronssi taistoon, rakkaan kiistakumppanin Porin kans, viimme syksyn malliin. Harmi kyllä, niin hieno ja taisteleva joukkue on heilläkin. Nyt vaan jään sit ootteleen sitä keskiviikko illan suoraa netti jännäriä. Ihanaa päästä Lukkarilaan ees näin netti lähetyksen kautta. Ehkä hiukan tunnelmia saatte sit täältä Virkiä fanilta, siinä keskiviikon ja torstain välisenä yönä.    Mut nyt, minä vaikenen. Moro!

Syksy on taas tulossa

Nyt tuli sellanen fiilis, et pitää vähä taas kirjotella tänne blogiin. Harmi, et se fiilis nykyään tulee aika harvoin, mut hyvä et ees joskus. Siitä kuiteskin haluan pitää huolen, et tämä touhu ei kuiteskaan kokonaan lopu.

Niin, syksy se taas vaan painaa päälle, vaikka kuinka toivos kesän vielä jatkuvan. Nyt toivos vaan hiukan helpompaa syksyä kun vuosi sitten. No, sitä vaan pitää uskoa, et tää syksy on parempi ja helpompi henkisesti, niin kyl se sit on. Aina se välillä pelottaa kun illat pimenee, et kuinka täs selvitään. Mut, sit taas on helpompi olo välillä, ja mieli pirteempi. Nyt tällä hetkellä aattelen näitä mulle mielenkiintosia syksyn asioita, jotka kyllä piristää mieltä kummasti.
Urheilu, niin onneks on urheilu, ja tietenkin päällimmäisenä pesis. Se on se mun iso mielenkiinnon kohde, joka antaa mulle elämän virtaa. Vaik välillä saa raskaasti pettyä, niin kun nyt nää olympialaiset oli Suomen osalta täys sukellus, niin voiton hetket on sit sitäkin antoisampia.
Ei täs paljon oo enää olympialaisia kaivannut, vaik aluksi olikin vähä haikeeta kun ne loppu. Nyt saa sit keskittyä täysin näihin pesiksen kuumiin loppu ratkaisuihin. Välieräthän täs pyörähti käyntiin, ja voitokkaissa tunnelmissa Lapuan osalta. Eli, jälleen kerran kohti finaaleja, Virkiän matka käy. Tietenkin eka voitto vasta, mut todella hyvältä näyttää. Nyt vaan sunnuntaina Raumalle toista voittoa hakeen. Sit kolmas matsi näkyykin netistä Lukkarilasta keskiviikkona livenä, mistä oon tosi innoissani. Ja kun toivottavasti finaaleihin mennään, niin nehän Yle näyttää kaikki suorana. Että, herkullisen mielenkiintonen kauden loppu ois taas tiedossa. Täytyy elää Virkiän naisten mukana täysillä nauttien syksyn ratkaisu hetket, et jaksaa sit taas oottaa pitkän talven yli ens kautta.

Tällästä aatosta tällä kertaa. Ehkä täs nyt syksyn pimeinä öinä, pitäs yrittää useammin kirjotella tänne tunnelmia, eli jakaa ajatuksia teidän kanssa. Katellaan jospa täs alkais taas oikein kunnolla pitään tätä blogia elossa. Mut, moikka tällä kertaa!

Kesän retkiä

Moi taas pitkästä aikaa. Jälleen on elämä vienyt eteenpäin jonkun matkaa, kun viimmeksi tavattiin postailun merkeissä. Mutta, mennäänpä kuulumisiin, sen pitemmittä höpinöittä.

Täytyy olla todella tyytyväinen tähän kesään, jos vertaa sitä vaikka viimme kesään. Nyt on tullu liikuttuakin täältä kotoa, sanoisinko ihan tyydyttävästi. Kun aattelee mitä mun tilanne pahimmillaan oli, niin kait täs ihan onnellinen saa olla, siitä mitä se nyt on. Tietenkin enempikin ois voinu liikkua, mut ihan hyvä näinkin. Se suurin haave, pesis matsi, taitaa edelleen kuiteskin olla hiukan liian iso haaste vielä. Sen verran välillä on aina rankkaakin, mut sitkeesti pusketaan eteenpäin. Mehän ollaan, emännän ja Väinö-koiran kans, tehty nyt tänä kesänä, peräti kolme sellasta pientä ajelu retkeä. Ja niitähän viimme kesänä ei tehty yhtään. Joten, on ollu kyllä tosi ihanaa, kun on nekin taas onnistunu.
Aattelin, et tän postauksen pääaihe vois olla nää retket. Että, tässä muutama kuva mis oltiin, ja vähä selitystä.

Tässä Ylistaron hurja mäkikeskus, nimeltään Jyrkkä. Kyllä siellä ihan virallisia jotain junnu kisoja kait järjestetään. Ollu jo monet vuodet pystys, mut eipä oo ennen tullu käytyä. Nyt tuli sekin sit tsekattua, ihan äärestä.

Tämä nyt ei liity mihinkään pitempään reissuun, kun vaan kotoiseen lenkkiin koiran kans. Mut tämmönen hirvitys oli yks ilta tos autoliikkeen pihas. En tiedä miks se siinä oli, mut se ei pitkään siinä viihtyny.

Oltiin Vaasan suunnalla, Raippaluodossa, missä on kyllä ennenkin oltu, mut aina siellä on kyllä mukava käydä. Meri on toisaalta pelottava, toisaalta niin rauhoittava, ihana katseltava. Vielä kun tuolloin oli melko tyyntä.

Sitten, niin, sanoisinko sain kokea todella tärkeän, ja arvokkaan hetken. Kummisedän ikiuneen nukahtamisesta tulee jo kaksi vuotta tos loppu vuodesta. Nyt koitti mulle kuitenkin se hetki, kun sain jättää hänelle lopulliset jäähyväiset. Vihdoinkin sain hiljentyä hänen hautansa äärellä, ja viettää kuvitteellisen juttu tuokion, vielä kerran.

Näin, tässä tällänen pieni kertomus kuvien kera, meidän kesän retkistä.
Hyvää kesän jatkoa kaikille. Moro!

Pronssinen viikonloppu

Taas on pari viikkoa täs hurahtanu viimme postailusta, et hirmusta vauhtia se aika vaan tuntuu menevän. Mut aattelin et eipäs anneta paussin olla nyt tän pitempi, kun sisällä kummiskin on nyt tunteita tältä viikonlopulta.

Oli hienoa päästä taas seuraamaan pesistä pitkästä aikaa netistä, Joensuun SM-halli turnausta. Onnittelut vaan jyväskylään naisten mestaruudesta. Tiukkoja pelejä oli taas, ja näin meni tällä kertaa, et Lapua jäi pronssille. Mut hieno saavutus on sekin. Tästä matka jatkuu kohti kesää ja syksyä, jolloin katsotaan taas kuka on kuka, ja minkä väristä mitskua kaulaan laitetaan, ja kenelle. Matka on pitkä, raskas ja kivinen, mut täydellä sydämmellä oon valmis jälleen sitä kulkemaan, mun rakkaan suosikki joukkueeni, Virkiän kanssa.

Sit oli tää toinen pronssinen saavutus, nimittäin Kaisahan sen mitallin hienosti sieltä ampumahiihdon puolelta taas nappasi. Viimmeinen mahdollisuus näissä kisoissa, ja sieltähän se tuli. Lähellä oli hopeakin, mut hyvä näin. Nyt sit Venäjälle, ja se on siinä tämä kausi paketissa. Sitten taas ootellaan miten on jatkon laita. Jos Kaisa lopettaa, niin meneehän siinä vähä mielenkiinto koko lajiin. Niin paljon kun toivois muittenkin onnistuvan, mut kun ei. Tosi surullista toi Marinkin tilanne, kun onnistumiset on vain pieniä välähdyksiä. Mut jospa se tason nousu sieltä vielä joku päivä putkahtaisi pysyvämminkin.

Muuten täs on ollu vähä vaikeita päiviä ton olon kanssa. Mulla kyl on yleensäkkin ollu tää kevät, vaikka sitä odottaa, ja rakastaa, niin silti välillä mieli on maassa. Joka ei kyl ilmeisesti mielenterveys potilailla oo mitenkään harvinaista. Mut kyllä tää viikonloppu oli piristävä, erityisesti kun näki taas pesistä pitkän odotuksen jälkeen. Ja, enää tasan kaksi kuukautta, niin Lukkarilassa alkaa pelit, hui!!

Nyt, ei muuta kun hyvää kevättä kaikille, palataan.

Kevät, kuulumiset, ja urheilu.

Moi kaikille, taas pitkästä aikaa. Siis onks tosta taas jo noin pitkä aika, kun viimmeksi postailin. Tammikuun 13. niin se näyttää olevan. Tällästä tää nyt on, mun postailut ja videot. Hetken innostus, sit taas hiljasuus. Näyttäs kuitenkin siltä, et tää blogi, on kuitenkin enempi mun juttu, kun videot. Tänne on nyt viimme kuukausina innostunu kirjottaan useammin, kun tekeen videoita. Onhan tänne tietenkin paljo helpompi kirjottaa, kun puhua kameralle. Mut kurjaa kun se aina lopahtaa, ja tulee pitkiä pausseja. Mut näillä mennään, ja jatketaan.

Niin, kuulumiset. No, melko tyytyväinen kait saa olla. Ylistaros on käyty, tavattu siskon kans siellä taas, kun se oli talvilomalla. Lenkkeilty on melko mukavasti, nytkin verettiin pitkät lenkit molempina päivinä viikonloppuna. Sit oltiin Seinäjoella grillillä syömäs, jota ei oo tapahtunu ainakaan pariin kolmeen vuoteen. Normaalistihan toi ei oo mitään, mut mulle se oli kova juttu. Et, pikku hiljaa, yhä suurempiin juttuihin alkaa pystyyn, kun vaan jaksaa tsempata, vaikka välillä tulee alamäkeä, mut sehän on tätä elämää.

Nyt ollaan sit jo taas maanantain puolella, ja karkauspäivässä. Ja mikä alkaa tiistaina. No, sehän on kevät, hurraa!! Mulle alkaa kevät maaliskuusta, on ilma sit mitä vaan. Mä jaan vuoden kolmen kuukauden jaksoihin, ja nyt on vihdoin pitkän talven jälkeen aika nauttia keväästä. En tiiä, voi olla et kevät on se mun ykkös vuodenaika. Sillon luonto herää, aletaan mennä kohti kesää, aurinko alkaa lämmittää. Siitä kaikesta tulee vaan niin uskomattoman hienot fiilikset. Varsinkin nyt kun mulla oli tosi vaikee syksy, ehkä raskain mitä ikinä on ollu. Mut, tässä ollaan, ja valo alkaa voittaa taas.

Sit, on tää urheilu. Siis todella mielenkiintosia taistoja tulossa. On monta lajia, jotka huipentuu nyt keväällä, siis sellasia jotka mua kiinnostaa. On, hiihtoa, ampumahiihtoa, curlingia, lätkää, ja tietenkin se kaikkein rakkain, eli pesis. Nythän maaliskuussa pelataan pesis halli-sm Joensuussa, missä Virkiäkin on taas vuoden paussin jälkeen mukana. Todella mielenkiinnolla odotan sitä viikonloppua. Toivottavasti netti näyttää ne pelit. Ja voi sitä ihanaa toukokuun päivää, kun kesän sarja taas pyörähtää käyntiin.

Että tälläsin miettein kohti keväisiä päiviä. Oli ihanaa jälleen palata tänne kirjottaan ajatuksia. Ei voi ymmärtää ittee, miksi tulee noita monen viikon pausseja. Nytkin on niin hyvä olo, kun sai itestä näinkin pitkän postauksen ulos ajatuksia. Mutta, palataan, toivottavasti pian.

Pientä alamäkeä välillä

Niin kun otsikkokin sanoo, pientä tsempin puutetta on ollu välillä, täs lähipäivinä. Mut jospa pieni postailu auttas. Jotenkin mieli on karannu välillä taas vähän synkemmälle puolelle. Niin kun edellisessä postauksessa jo kirjotin, siitä haasteitten loppumisesta. Kait täs on edelleen siitä kyse. Ja noi pahuksen pakkaset, kun ne ei meinannu hellittää ollenkaan. Mut nyt näyttäs olevan hiukan lämpöisempiä päiviä edessä, onneks. Eilen oltiinkin heti pieni lenkki tekees, vaikka oli kyllä sit heti kylmä tuuli. Heti pitää olla sit toi tuuli, kun vähä lauhtuu pakkanen. Mut hyvä näin, pääsi vähä taas etäämmälle tästä omasta ympäristöstä. Jotakin auto keikkaakin kyllä pitäs pian kehitellä, ettei vaan ala taas menemään vanhaan loveen, tämä homma. Mut, nyt kun innostun taas tänne kirjottaan, on kait hyvä merkki. Tsemppi on nousussa.

Oon täs miettiny mitä ostas noilla synttäri lahjarahoilla, joita kerty aika paljon. Ostasko jonkun suuremman, vai muutaman pienemmän. Aikamoinen pulma, kun ei nyt ihan mitätöntäkään haluis niillä ostaa. No, kait mä jotain keksin.

Videoittenkin tekoa ois nyt mukava jatkaa, noitten synttäri videoitten perään. En haluis taas pitää pitkää paussia, silläkään puolella. Se oli toi synttäri päivä, mistä halus tehä muistoksi videon. Ja sen takia sai lisä rohkeutta alkaa filmata. Ois kyllä  pari aihettakin mieles, mistä vois videota värkätä, katellaan.

Ehkäpä tää oli nyt tässä. Palataan taas, uusin aihein. Moi!

Kylmä arki

Nyt on sit kaikki vuodenvaihteen juhlapyhät ohitse. Alkaa sanan mukaisesti kylmä arki. Kyl on ollu tosi kylmiä päiviä, nyt täs viimme päivät. Uskomatonta, sen lauhan alku talven jälkeen, et  näinkin kylmäksi meni, tää Suomen sää. Lunta vaan ei paljoa oo, vaikka ei sen niin väliäkään. Paitsi valoisuutta se kyllä heti tuo, näin vähäinenkin määrä, ainaskin pikkusen.

Mulla on taas vähä heikompi olo. En tiiä onko se vähä niinkun, henkinen krapula. Niin hyvin suoriuduin, näistä suunnitelluista reissuista, viimme viikkojen ajalta. Ne myös toisaalta oli henkisesti erittäin raskaita tsempata. Nyt ei sit oo mitään sillai suunniteltu tulevaa, mihin pitäs tsempata. Vaikka ainahan sitä voi jonnekkin lähteä, ihan ilman suunnitelmaakin. Mut kuitenkin sellanen olo, et nyt saa vähä löysäillä, mut kuitenkin tuntuu myös siltä, et haluis aika pian taas jotain haastetta. Ehkä mä annan itselleni nyt jotenkin periksi huonolle ololle, kun siihen on tilaisuus. En tiiä ymmärrättekö tästä taas yhtään mitään, kun selitän ihan ittenikin pyörryksiin. No, ehkä te jotain ymmärrätte.
Mut, tottahan se on, et nyt ei saa antaa huonolle ololle periksi, ja jäädä kotiin, vaik tälläsellä pakkasella se ehkä nyt taitaa kuiteskin olla hyväkin idea. Mut luulis, et kai nää pakkasetkin nyt kohta alkaa hellittää. Tulevia tavoitteita vois ainaskin olla, kunnon lenkki, emännän ja Väinö-koiran kans. Kattoo kuinka se sujuis taas pitkästä aikaa. Ja missään kaupassa sisällä, en oo käyny varmaan ainakaan vuoteen, vai oisko pitempikin aika, ei muista. Mut siinä tavoite, jonka toteutuminen ois hirmu kova askel taas eteenpäin.

No, tässähän näitä tsemppi tavoitteita kuiteskin löyty. Et, näillä mennään, kohti parempaa huomista.

Viiskymppinen

No niin, nyt sitä sit ollaan viiskymppinen. Voiko tää olla totta, no kai se on uskottava. Runsas tunti täs nyt ollaan virallisesti oltu sit viiskymppinen. Tasan kolme vuotta sitten kirjotin myös näin synttäri yönä tänne. Sillon paljon vailla kokemuksia, koska se oli mun eka postaus. Paljon oon saanu aivan ihania kokemuksia, näitten kolmen vuoden aikana. Ihan joka kerta se on tuntunu tosi hyvälle, saada kirjottaa tänne, mitä sisälläni tunnen, ja ajattelen. Huomata miten ympäri maailman, mulle riittää lukijoita, aina jokunen sieltä, jokunen täältä. Vaikka luvut ei mitään valtavia olekkaan, niin mulle ne on suuria. Eli, suuri kiitos, teille jokaiselle, jotka ootte kulkenu mun matkassa, ja lukeneet tätä blogia. Ilman teitä, tätä blogia ei olisi. Tästä on hyvä jatkaa.

Tämä yö on ollu uskomaton. Mä oon tehny youtubeen kaksi synttäri videota. Tosin toista ei ollu tarkotus tehä, mut kun se katkes jostain syystä, ja jäi vähä niinkun kesken, niin teimpä jatko videon samantien. Mut, että monen kuukauden jälkeen video, huikeeta. Mut paikka oli nyt otollinen, tehä jotain eritystä, niin miksi ei.
Sit huomasin yllättäin, et guuglekin onnittelee mua. Mulla on ihan henkilökohtainen onnittelu guuglen etusivu. Vähä olin hämmästyny, mut ihan mahtavaa ja upeeta. Kiitos guugle!

Elämä ei oo koskaan itsestään selvyys, joten kiitollinen saan olla näistä viidestä vuosikymmenestä, jotka oon saanu elää. Vaikeeta ja raskasta on ollu paljon, elämän polkua kulkiessa, mut aina on eteenpäin päästy, vaikka sit itkua vääntäen. Mielenkiinnolla lähden kulkemaan polkua eteenpäin, toivoen taivaan enkeleitä seurakseni. Olkoon polkuni hiukan tasaisempi tulevina aikoina, niin toivon, ja uskon.

Liikkeellä taas

Tänään oltiin reissussa taas, siellä Ylistaros vanhempieni luona. Juhlittiin mun synttäreitä vähä etuajassa. Ja nehän ei oo mitkä tahansa vuodet, jotka meikäläisellä täyttyy täs neljäs päivä, eli maanantaina. Viisikymmentä tärähtää mittariin. Ensin käytiin hakees Seinäjoelta kakku, että tuli sielläkin sit käytyä pitkästä aikaa. Paikalla oli sen joulu vierailun ihmisten lisäksi vielä kummi-täti. Me tavattiin nyt eka kertaa sen jälkeen kun kummi-setä nukkui pois. Tulihan siinä tunteet pintaan, kun aiheesta juteltiin. Uskon, että hän siellä jossain onnittelee mua, ja on hengessä mukana.
Monethan juhlii viiskyppisiä suurestikkin, mut mä oon tyytyväinen, kun nyt edes tälläseen pieneen juhla hetkeen pystyin. Emännän kans sit vielä vähä juhlitaan täs kotona, kun ihan oikea päivä koittaa.

Voin kyllä olla todella tyytyväinen taas, mitä sain tänään aikaseksi. Nyt on todella liikkuminen alkanut onnistumaan paremmin. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin.

Toiveita ja unelmia

Nyt kun vuosi on vaihtunu, tuli tällänen aatos, tehä vuoden eka postaus, heti näin ensimmäisten tuntien aikana. Ja heti vähä tällänen erikoispostaus. Eli, teen tälläsen listan, tai mikä tää nyt sit lieneekään, asioista joita toivon tai unelmoin, tältä vuodelta 2016. Joten, tässä se tulee.

- Oma ja läheisten terveys.
Toivon, että tää mun olo alkas tästä meneen edelleen parempaan suuntaan, ton lääkityksen myötä.
Että, emännän syöpä pysyisi poissa, vanhemmat ja sisko, sekä muut läheiset pysyisi terveenä.

- Toivoisin saavani elämän takas.
Pääsisin taas liikkeelle enempi, tapaamaan läheisiäni, ja muutenkin ihmisten pariin.

- Maailman rauhaton tilanne.
On niin kaikenlaista pahaa tapahtunu viimme aikoina, et rauhaa ja rakkautta ihmisille.

- Kesän sää.
Viimme kesä oli sään suhteen tosi heikko, et nyt vois kyllä tulla taas kunnon kesä.

- Lapuan Virkiä.
Tähän liittyy kaksi asiaa. Ehkä se mun suurin unelma tällä hetkellä on, istua Lukkarilassa, katsomassa Virkiän matsia, jospa ens kesänä vihdoinkin!!
Sitten tietenkin, hyviä ja jännittäviä pelejä taas ens kesälle. Niin että, syksyllä pokaali nousee taas Virkiäläisten toimesta kohti taivaita, mestaruus laulun kera.

- Nettiin enempi omaa matskua.
Tänne blogiin nyt toivoisin saavani enempi postauksia, kun viimme vuonna. Toivottavasti nyt intoa löytyis enempi, ettei tulis vaan näitä pyrähdyksiä, mitä nyt on ollu enimmäkseen tää mun postailu. En tiiä, miks se aina lopahtaa. No, varmaankin se on tää mun henkinen terveys, joka sitä säätelee, intoa kirjotella tänne. Videon tekokin täs taas on kyllä ollu mielessä, joka ois aivan ihanaa sekin toteuttaa.   Mut, katotaan mitä täs aikaseksi alkas taas saada.

Tässäpä näitä asioita muutama. Enempikin niitä vielä vois keksiä, mut ehkä nää nyt tällä kertaa oli tässä. Näin siis alkas mun blogi vuosi, joka taitaa sit olla jo neljäs, jos oikein muistelen.
Ei muuta kun eteenpäin, ja kohti kevättä. Moro!