Kaisa teki sen

Jälleen takana upeat neljä jännityksen täyteistä urheilu päivää. Torstaina se alko Kollenilla, taistelu mc voitosta. Ja miten se tänään päättyi, oli aivan järkyttävän jännä kisa. Sehän oli lopulta kaksintaistelu, Kaisa vastaan Tora, Suomi vastaan Norja. Tilanne oli jo kääntymäs Norjan voitoksi, mut sit yks ammunta, käänsi tilanteen. Voi Kaisa minkä teit, toit kuitenkin voiton kotiin. Tämän päivän kisa, kaikkine piste koukeroineen, oli kyllä jännittävin ampumahiihto kisa ikinä, minkä oon nähny. Tunteet oli kyllä pinnas, kun Kaisa nosti kristallipallon ylös. Oon onnellinen jälleen tästäkin taistosta, jonka sain elää mukana. On ees jokin kanava, joka jollain tavalla korvaa mun elämästä puuttuvia alueita. Hyvä Kaisa, upea päätös vaikealle kaudelle.

Oon telkusta kattonu nyt tota Noora Karman huikeita temppuja. Ne on kyllä uskomattomia, pelottaviakin jotkut. Silloin kun mennään henkimailman asioihin, se on jotenkin pelottavaa. Otetaan yhteyksiä kuolleisiin, tai kun Noora ite käy jopa rajan toisella puolella. Mulle on pelottavaa esim. nähdä kuollut ihminen, vaikka se ois ollu mulle kuinka läheinen ja rakas, niin silti se pelottaa. En tiiä, kai se on oma kuoleman pelko, mikä sen tekee. Mut siis, Nooralla on siinä ohjelmas tullu eräs seikka esille, joka on jääny mun mieleen. Tämä ihmisen mieli, ajatukset, tunteet, miten suuri voima se meillä kaikilla on. Kun sen voiman käyttää oikein, saa ihmeitä aikaan. Ja pelko, sen täytyy kohdata, mennä päin, käyttäen sitä omaa mielen voimaa. Se voima on myös mun sisällä, joka ajoittain sieltä otetaan käyttöön, mut liian harvoin. Ehkä mä en luota tarpeeksi siihen, että mä todella voisin tahdon voimalla hallita näitä pelkojani. Jospa nyt täs kun kattelee Nooraa, näitä jaksoja, vois saada itelle myös luottoa siihen, et mä pystyn jos tahto on tarpeeksi kova.

Et, tälläsin aatoksin taas uutta viikkoa aloittelemaan.

Talven paluu

Siis, eihän tällästä näkymää enää pitäny tulla. Talvenhan piti olla jo ohi, ja kevään saapua. Mutta niin vaan tuli lunta tänään, ja paljon. Oikein veti mielen matalaksi, tälläset maisemat.

Pupukin takaoven ikkunalla oottaa jo kovasti pääsiäistä. Meidän piti tänään mennä sinne Seinäjoelle, mutta herätessä kun oli tälläset maisemat, niin fiilikset katos saman tien. Ei huvittanu lähteä tänään minnekkään. No, kai se kevät sieltä vielä tulee.

Super virkiä viikonloppu

Olipahan huikee urheilu viikonloppu. Katoin netistä pesistä, halli-sm turnausta Raumalta. Sieltä näytettiin kaikki matsit, et nyt sain nauttia todella siitä urheilusta, joka on mulle se kaikkein rakkain laji. Hienoja pelejä kaikki, kruununa tietenkin finaali, Lapua-Jyväskylä. Täytyy myöntää, että mulla jo tuli aatos, että nytkö jäädään hopealle. Mutta niin vaan alkas Virkiän kone rullata taas, ja tuloksena oli jälleen mestaruus. On siis niin upea joukkue taisteleen ahdingosta voittoon, että ei voi kun olla onnellinen Virkiän kannattaja. Tämä lupaa hyvää kesää ajatellen.

Sitten on tämä meidän Kaisa. Kolme kotikisaa Kontiolahdella, ja kolme voittoa. Voiko sitä enää paremmin palkita järjestäjiä ja yleisöä, no ei voi, se oli täydellinen viikonloppu Kaisalta. Nyt sit vain Norjaan lunastamaan mc-kisan voitto kotiin, ja näillähän esityksillä se myös sieltä haetaan koko capin voitto. Mari nyt ei enää sit onnistunu sen torstain malliin, mut uskon kyllä, että Marikin vielä tulee pysyvämmin kärki taistoihin mukaan.

Että näin urheiltiin tänä viikonloppuna.

Urheilun riemua

Tänään sain kokea urheilun saralta riemukkaita hetkiä, ja vieläpä tutuista maisemista, Kontiolahdelta. Aika jännä tunne oli katella sieltä ampumahiihtoa, jolla stadionilla ite käppäilin toissa kesänä. Sen reissun muistot tuli mieleen. Mutta, siis aivan mahtavaa, Kaisa voitti, ja Mari paras mc sijoitus sen uralla, kolmas. Oli sykähdyttävää nähä kaksi suomalaista palkintopallilla. Tämä oli kyllä Suomen ampumahiihdon riemun päivä. Erityisen onnellinen oon Marin puolesta. Vihdoinkin vuosien työ urheilun eteen kantaa hedelmää. Ja Kaisa taistelee mc voitosta, upeeta että kunto löytyi vielä näin loppu kaudesta. Tulee huikee urheilu viikonloppu. Pahasti vaan mielenkiintosia tapahtumia menee päällekkäin. Yleensä en urheilua kato tallennettuna, mut nyt ehkä niin täytyy tehä.

Tässä on mun elämän yksi piriste, urheilu. Välillä ei sitäkään jaksa paljoa kattoo, jos ei tuu menestystä Suomelle. Mutta sit tälläset päivät, niistä pystyy ammentamaan sitä tsemppiä myös omaan elämään. Niinkun nyt vaikka Marin esimerkki, kun jaksaa vain yrittää ja yrittää, niin lopulta onnistuu.
Kiitos Kaisalle ja Marille ikimuistoisesta urheilu päivästä.

Kevään aatoksia

Ihanaa kun saa pitkästä aikaa surffata tällä isolla tv ruudulla. Väinön takia ei oo uskaltanu vetää piuhoja, mut nyt aattelin koklata, eikä vielä oo kaveria ees näkyny. Eiköhän se pikkuhiljaa opi nää mun netti systeemit. Viikonloppuna ainaskin pitäs kattoo pesistä netistä, ja saada kuva tähän isolle ruudulle. Virkiä taistelee halli mestaruudesta Raumalla, toivottavasti hyvin tuloksin.

Tänään oli taas ihana käydä lenkillä, päivän kotona olon jälkeen. Tuntuu niin hyvältä päästä ees lenkille, pois kotoa. Sitä on nyt tullu lähettyä lähes päivittäin lenkille, emännän ja Väinön kans. Ehkä täs kevään innottamana rupeis taas saamaan muutakin toimintaa itestä irti. On sellanen kaipuu, tai halu, niin vois kai sanoa, haluais elää. Kaipaa kokemuksia, elämyksiä, myös sitä pelottavaa sosiaalista kontaktia ihmisten kanssa. Jotenkin se sosiaalisuus, sen tarve, on mun sisällä voimakkaana. Itestä ainakin tuntuu, että mun sisällä on hyvyyttä ja lämpöä, jota haluis jakaa. Suoraan sanottuna, haluis olla kiltti ja ystävällinen. Tässä kai törmää taas siihen, mitä ite on aikoinaan kokenu. Mua sattui niin paljon, kun mulle oltiin ilkeitä, että jotenkin ite haluis välittää päinvastasta käytöstä. Mutta, miksi kaiken pitää olla niin pelottavaa. Elämältä vois saada niin paljon enemmän.

No, jospa täs ens viikolla käytäs Seinäjolla, jossa en aikoihin taas oo käynykkään. Ehkä jossain kaupas sisälläkin meikäläinen, ainaskin krillillä vois käydä syömäs. Pitkään aikaan ei oo tullu taas käytyä missään kaupas, että haastehan se on, mut tiedän kuinka hyvältä se tuntuu, jos toi reissu tehään. Jospa tämä tästä lähtis taas parempaan suuntaan.

Kiitos, että sain purkaa ajatuksiani taas teille lukijani. Tuntuu niin hienolta taas kirjotella tänne.

Avautumista

Oiskohan niin, että alkais taas maistua tämä blogin postailu, kun nyt kuulette musta näinkin pian. En kyllä voi luvata mitään, mutta ois tosi hienoa itestäkin, jos saisin taas innostuksen päälle.

Kevät ja tunteitten herkistyminen, siinä mulla ainakin asiat jotka kuuluu yhteen. Sitä aivan kun herää eloon talven horroksesta. Tänään tuolla kevät auringossa, kun vaellettiin koiran kans, tuli välillä vaivuttua omiin syvällisiin mietteisiin, jollaisia kyllä on ennenkin ollut. Mentiin siinä koulun ohi, ja ajatus karkas omaan kouluaikaan. Miten se aika oli lopulta tosi hienoa aikaa. Lähinnä tarkotan alaluokkia, sitä ihanaa pientä koulua, jossa sain ensimmäiset kuusi vuotta olla opin tiellä. Vaikka alku oli hankalaa, niin näin vuosien jälkeen, oon tosi kiitollinen niistä ala-aste vuosista. Sain kuitenkin kuulua joukkoon, yksinäisenä välillä, mutta joukon jäsenenä. Miksi kaiken piti yläasteella sitten suistua raiteilta. Kumpa koulu ois voinu jatkua myös siellä paremmissa merkeissä. Peruskoulu ois menny loppuun kunnialla, ammattikoulu, työelämään pääseminen. Sitä monesti miettii, kumpa kaiken vois alkaa alusta. Miten hienoa ois käydä koulua, opiskella, olla osa yhteiskuntaa, kuulua ylipäätään johonkin, hyväksyttynä, tasavertaisena.
Yhä edelleen kaikki tän suuntanen on tietenkin mahdollista. Muuttaa elämän suuntaa, mutta, niin siinä on iso mutta vastassa. Mä oon periaatteessa niin kaukana, niin ulkona kaikesta, että ison muutoksen tekeminen vaatis tosi paljon voimia. Ne voimat on vuosien saatossa kyllä murentunu pois, että ei mitään suurta, sitä ei mun kohalla enää tuu tapahtuun. kunhan jotain pientä sais itestä vielä irti, niin sekin ois jotain. Kesä ja pesismatsi, niin, siinähän se mun suuri unelma oottaa toteutumista. Sitäkään ei voi luvata, mutta katellaan, kunhan pelit taas alkaa.

Kaippa nää aatokset paljonkin on seurausta siitä kiusaamisesta, minkä uhriksi aikoinaan jouduin. Siitä on jääny niin paljon, niin paljon, epävarmuutta mun elämään. Mutta, kaikkeen tottuu, niin myös tälläseen elämään. Kuitenkin välillä tulee näitä hetkiä, kumpa kaikki ois paremmin, kaikki ois menny toisin. Näin oli kohtalo mun elämän kuitenkin määrännyt menemään, ja siihen on tyydyttävä.

Näillä eväillä elämää eteenpäin, keväästä nauttien.

Elämän virta

Niimpä se kuukausi taas täs vierähti viimme postauksesta. No, olihan täs noi olympialaiset joita seurasin tiiviisti. Mutta nyt ollaan päästy vähä tähän mun normaalimpaan yö tietsikka rytmiin.

Oli se vaan urakka katella noita kisoja, niin paljon oli tarjontaa. Mutta jänniä hetkiä sai kokea, ja ihan tyytyväinen oon Suomen menestykseen. Paremminkin ois voinu mennä, mutta ihan hyvä toi viisi mitskua. Ja se kultainen hetki, se oli ihan mieletön seurata. Olihan siinä vähä kolarointia, mutta kun tuomaristo sanoi kaiken menneen sääntöjen mukaan, niin kultamitalli on meidän. Hienot kisat Venäjä järjesti kaikkinensa, kaikista epäilyistä ja uhista huolimatta.

Nyt on sitten jo maaliskuu, että kohti kesää mennään Väinöä kasvattaen hyväksi koiraksi. Välillä tuntuu aika hurjalta meno, että tuleeko tästä mitään, mutta sit huomaa, että onhan se sentään jo jotain oppinutkin. Kaippa se siitä tasaantuu, kun ikää tulee lisää.
Kaiken tän kesän odotuksen keskellä, on kuitenkin iso murhe ja huoli, kuinka rakas kummisetä jaksaa vaeltaa tässä elämän virrassa eteenpäin. Lähes joka hetki, kuljen ajatuksissa hänen luo, ja toivon, toivon sydämmeni pohjasta, että voimat vielä palautuisi. Viimme päivinä on mieleen monesti tullut ne mukavat hetket joita kummisedän kans on saanu kokea. Erityisesti nyt mun aikuisvuosina, on hänestä tullu mulle todella tärkeä juttukaveri, ystävä. Sellainen ihminen joita mun elämäs on aivan liian vähän. Siksi tuntuu todella pahalta, jos syöpä on nyt viemässä sellaisen ihmisen multa pois. Taistelu on nyt käynnissä, lääketiede auttaa sen minkä voi, mihin se riittää, sen Luoja yksin tietää, ja Hänen tahtoon on meidän kaikkien lopulta tyydyttävä.