Suojeleva enkeli

Tänään päätty sit vihdoin pitkä piina, kun sain tietää kummisedän tilanteesta, mikä se nyt lopulta sit on. Voisin kuvata sitä nyt sit vaikka näin. Suojelus-enkeli saapui kummisedän luo, tarttui hellästi häntä kädestä kiinni, ja sanoi: "älä pelkää, kaikki on hyvin, sinä selviät ja paranet, koska minä suojelen sinua". Eli tämän päivän uutiset oli todella hyviä. Leikkaus on onnellisesti ohi, ja kaikki meni hyvin. Kasvain on poissa, etäispesäkkeitä ei ole, ja kaikkein ihanin uutinen oli, että kyseessä ei sittenkään mahdollisesti ollutkaan syöpä. Jos näin on, niin siitä ei voi kun lähettää kiitosta ylös päin, että sieltä lähetettiin suojelus-enkeli, antamaan rakkaalle kummisedälle lisää elon päiviä.

Tämä oli raskasta aikaa, oottaa näitä tietoja, mutta nyt kaikki näyttäs kuitenkin kääntyneen parhain päin. Aina tällänen pysäyttää, aattelemaan tätä elämää, miten se voi yllättäin kääntyä rakkaan läheisen kohdalla, ja myös itsen kohdalla. Sitä ei voi koskaan tietää, kenen vuoro täältä on seuraavaksi lähteä.

Itellä on nyt säilyny pitemmän aikaa jo hyvä meno päällä. Ei oo ollu yhtä päivää pidempään, että ei ois lähteny jonnekkin. Koiraa on lenkitetty, pyöräilty, vietetty juhannusta Ylistarossa, joka oli ihan mukava päivä. Rillailtiin, pelattiin mölkkyä ja muuta hauskaa. Oltiin siellä siis päinsä, kun porukat oli Hesas.
Että tosi tyytyväinen täs saa olla kun on saanu itteä liikkeelle, täältä neljän seinän sisältä, mutta tavoitteita riittää. Ehkä täs nyt saa voimia taas yrittää näitä muita tavoitteita toteuttaa, kun toi tosi iso murhe, alkaa vähitellen helpottaa.

Hyvää juhannusta

No niin, oli täs taas vähä taukoa pidempään, mut nyt tuntu siltä, että olis postauksen paikka. Ei vaan oo jaksanu kirjottaa, mutta näitä sattuu aina välillä, tälläsiä aikoja.

Niin, vähä on sellanen fiilis keväästä ja kuluvasta kesästä, että oon pettynyt itseeni. Sillon talvella oli kovat tavoitteet, ja osittain ainakin, metsään on menty, ja pahasti. Kaikenlaisesta toiminnasta oli haavetta, mutta empä ole pystyny niitä, ainakaan kaikkea toteuttamaan. On täs nyt tietysti ollu ulkoisillakin tekijöillä suuri osuus, mitkä on vieny tsemppiä. Mutta suurin ja sellanen asia, mikä riippuu vain musta itestäni, on toi kun ne pesis matsit on edelleen jääny menemättä. Kun sitä niin ootti, että ne alkais, ja nythän runkosarja on jo puolivälis, ja yheskään pelis en oo ollu. Sitä luuli, että se valtava mielenkiinto, mikä mulla ois nähä peli paikanpäällä, voittas pelon ja jännityksen, mutta ei. Tämä on tosi raskasta välillä hyväksyä tappio pelolle. Mut nyt kun keskiviikkona oli Lapualla kesän kovin peli, siis tähän asti, joka tietenkin vähä aina lisää mielenkiintoa. Niin, täytyy sanoa, toivo ei ole mynnyt. Vähä jo oli sellasta ajatusta siinä päivän aikana, että jos vaikka uskaltais. Toiveita siis on, en luovuta.

Nyt ollaankin sit jo juhannusaaton puolella, keskikesän juhlassa, tai mikä lieneekään. Ollaan menossa Ylistaroon, mun kototalolle, viettään aattoa. Sieltä vaan on porukat lähteny Hesaan, systerin luo viettään jussia. Että ollaan ihan kolmistaan siellä, emännän ja koiran kans. No, vaihteeksi näinkin, ei siinä mitään. Pitäs jotain video matskuakin taas saada aikaseksi siellä. Jos vaan sää sallii, niin eiköhän sieltä jotain ulko kuvaa synny.

Ei muuta kun, hyvää juhannusta kaikille!

Jälleen pala elämästäni

Liikkeellä on oltu taas mukavasti. Koiran kans lenkillä eilen ja tänään. Sade vaan vähä häirinny, että vähä on kastuttu, mut ei onneksi mitään kovaa ryöppyä oo tullu. Tänään sitten oltiin yhessä siinä kyseisessä kaupassa sisällä, jonka pihas seisoskelin pari päivää sitten. Menikin taas aika pitkään, kun viimmeksi olin ollu kaupas sisällä. Mut hyvinhän se taas meni, kun vaan pakotti itsensä liikkeelle. Myönnän kyllä, vähä se taas vaati itsensä tsemppausta, mut nyt oon onnellinen kun sen taas vain tein. Aina näis vaikeissa paikoissa pitäs muistaa, tää ihana tunne minkä niistä saa palkinnoksi, kun onnistuu. Juuri toi on parasta, kun tuntuu vaikeelta lähtee, ja pystyy kuiteskin pelosta huolimatta lähtemään, ja huomaa, tein sen, onnistuin voittamaan pelon. Mä ehkä vähä toistan itseeni näis postauksis, tästä pelon voittamisesta. Mut se vaan tuntuu aina joka kerta niin upeelta, ja merkitsee mulle niin paljon, että mun on vaan pakko kertoa siitä teille. Yrittäkää kestää.

Tämä blogi on nyt aika selvästi ollu täs jonkun aikaa mulle se ykkös foorumi. Tästä koen saavani nyt eniten täällä netissä. Pystyn purkamaan tunteitani kirjottamalla, ja kun on ruvennu tuleen noita kommenttejakin ihan mukavasti, jotka lämmittää sydäntä tosi paljon. Elikkä, videoitten teko ei nyt oikein tahdo luistaa. Sitä haluis niin kovaa tehä tuolla ulkona videota, mut kun se ei aina tilanteet oikein salli sitä. Ulkopuoliset ihmiset, nehän siinä aina jännittää, ja mulla vielä kun ne jännittää muutenkin. Kuvata siinä nyt sitten rennosti, vaikeeta mulle.
Tuntuu tosin monella muullakin oleen videot lujassa. Aiheita ei taho löytyä, ja tällästä. Mut siitä en nyt paineita ota. Videot syntyy sit kun fiilistä ja aihetta löytyy. Ja kyllä niitä nyt täs taas tuleekin, kunhan saan intoa taas enempi, tehä niitä.
Mut nyt loppu tää postaus tällä kertaa tähän.

Pieni hetki elämää

Oon todella tyytyväinen siihen, että viimme päivinä oon päässy pois todella hyvin täältä neljän seinän sisältä. En nyt niinkään kovin sosiaalisiin tilanteisiin, mutta ulos kuitenkin.

Eilen oltiin taas pyöräilemäs, nyt vähä toisella suunnalla. Emäntä kävi siinä akkiä kaupassa, ja mä ootin siinä kaupan seinustalla. Aatelkaa, siinä mä olin kaikkien töllättävänä. Tämä varmaan tuntuu tyhmältä, kertoa tällästä ihan normaalia asiaa, niin normaalia yleensä, mut mulle se paikka ei ollu normaali. Mut, se mitä mä täs haluan teille kertoa, on se tunne ja ajatukset mun päässä. Olin siinä ihan rauhallinen, ei jännitystä, pelkoa, ei mitään, eli olin ihan oma itseni, normaali. Aattelin, että katsokoot ihmiset jos tykkää, mutta minä oon nyt tässä. Se miten rauhallinen ja hyvä olo mulla oli siinä, oli mulle jotain kummallisen ihanaa, tollases tilanteessa missä on tottunu vähä toisenlaisiin fiiliksiin. Se oli pieni mitätön hetki, mutta joka antaa mulle taas toivoa ja uskoa tulevaan.

No, tänään oltiin sitten taas koiran kans lenkillä. Lähettiin tos ennen ilta yhdeksää, eli aika myöhään. Oli ihanan rauhallista, ihmisiä ei paljon näkyny. Tätä myöhään lenkkeilyä pitää kyllä harrastaa enempikin, ihan vaan koirankin takia, kun on viileämpi ilma iltaisin. Nythän on kyllä luvattu viileämpää säätä muutenkin, jopa pakkasta yöksi, hyi hirveetä. Siinäkö se kesä nyt oli, ei kai sentään, vastahan se alko.

Tämä tästä tällä kertaa. Palailen sitten taas kun aihetta on, purkamaan sisintä tunne maailmaani, teille ihanat lukijani.
Hyvää viikon alkua kaikille!

Pyöräilemässä

Tänään tehtiin kesän eka pyörälenkki. Meillä on molemmilla uudet pyörät, tai siis aivan uusi on emännällä. Mä otin äidin vanhan pyörän käyttöön, kun oma oli jo niin vanha ja kärsiny. Aika vanha on tämäkin, mutta tykkään kyllä, että on parempi kun se mun oli. Jotenkin kulkee kepposammin, että oli kyllä hyvä vaihdos.
Ihan mukava pyöräily sää oli, aurinkoa ja vähän viilentävää tuulta. Vaikka kyllähän se vähä voimillekkin otti, kun ei ollu sitten viimme kesän taas ajanu noin pitkään. Mutta, mukava ja piristävä reissu, noin henkisesti.

Rajuilma autoilua

Nyt oon parina päivänä vähän päässy irti näistä koti kuvioista, mistä oon tyytyväinen. Eilen oltiin koiran kans lenkillä, ei kovin pitkällä, mutta vähä pääsi taas tuonne tielle ihmisten pariin.
No, tänään sit oltiin Seinäjoella, jossa en taas ollu käyny moneen kuukauteen. En tosin ollu missään kaupas sisällä, mutta tosi tyytyväinen oon tähänkin, et uskalsin lähtee sinne. Yllättävän kovaksi jännittämiseksi se vaan taas meni. Mutta voitin pelon, ja nyt tuntuu hyvältä. Takaisin tullessa iski hirvee rajuilma. Salamat löi, ja vettä tuli, siis aivan hirveesti. Monet siellä jo pysähtyi, kun näkyvyys oli niin heikkoa. Voi sanoa kyllä, että yksi hurjimmista ilmoista mitä oon kohdannu. Onneksi sitä pahinta ryöppyä ei kestäny kovin monta kilsaa.

Toivon nyt kyllä hartaasti, että tämä elämä tästä taas lähtis piristymään. Pystyisin ruveta nauttimaan kesästä, ja liikkumaan enempi. Videonkin tein tos viimme yönä, joka vähä on kans täs tökkiny. Toivottavasti löytäs nyt ulkona aiheita kuvata, kun on tämä kaunis kesä.
Hyvin on Virkiän pelit lähteny meneen, kun tänäänkin Vihti oli vain vastaan tulija. Sisäpelikin nyt lähteny rullaan, alku kankeuden jälkeen. Jokainen peli on tuottanu täyden pistepotin, joten tästä on hyvä jatkaa.
Kun vaan nyt pääsis itenkaas sopimukseen, että lähtis paikanpäälle katteleen. Niinpä, niin.

Masennusta

Tänään heitti aikamoisen masennuksen sitten päälle. Ei olekkaan aikoihin ollu näin huono olo. Se lähti ihan pienestä asiasta, mutta taustalla on kyllä ihan muut asiat. Mä oon taas ollu viimme aikoina vaan kotona, jumissa elämääni kunnolla. Mä niin ootin tältä keväältä ja kesältä. Suunnitelmat kerta toisensa perään ne vaan on menny kumoon. Kaikki lähti kait meneen pieleen siitä kun olin niin innos menos sinne serkun luo Vaasaan. Sitten selves että siitä ei tuu mitään, joka oli mulle iso pettymys. Sit olin menos niihin pesis matseihin, joka unelma on nyt tällä hetkellä ainakin kumossa. Ja sit tuli tämä kaikkein kamalin pommi, syöpä uutinen. Et uskon näitten nyt lyöneen tänään sit tän masennuksen päälle. Mutta nää kaikki asiat voi vielä olla paljon paremmin tässä, kun aikaa kuluu, ainakin uskon ja toivon niin.

Emännälläkin alko nyt sitten kesäloma, ja se tietää uusien suunnitelmien toteuttamista. On suunniteltu sellaisia päivän ajelu reissuja tälle kesää. Suuntia ei vielä tiedä, muuta kun ens viikolla ois tarkotus käydä Seinäjoella. Ehkä se siitä lähtis mun uusi nousu, kohti sitä huippu kesää. Kyllä täs nyt jo mieli on parempi, kun päivällä, että eiköhän se taas tästä ala elämä näyttämään valosemmalta.

Onnittelut kaikille ylioppilaille ja valmistuneille!