Ajatuksia pohjanmaan yöstä

Tää on ihanaa kun tulee tunne et nyt täytyy taas kirjottaa tänne. Et se ei oo sellasta pakon sanelemaa, vaan tästä tosiaan nauttii. Kun ei yritäkkään aatella, et täytys lähes joka päivä postailla, vaan tekee sen aina sillon kun siltä tuntuu. Ja nyt tuli taas se tunne, et tästä mennään.

Tänään olin taas Kimmo psykologin kans keskustelemas. Pystyin  meneen taas tonne toimistolle, vaik ei se aina niin helppoo ookkaan. Tosin toi oli nyt viimmenen kerta nois tilois, kun se yritys lopettaa tossa laajuudessa. Mut onneks voidaan Kimmon kans jatkaa, kun se rupee pyörittään tota hommaa omalla toiminimellä. Homma jatkuu sit taas kotikäynteinä, ainakin toistaseksi. Mulle ois ollu vaan hyvää terapiaa käydä kodin ulkopuolella, mut sille minä en nyt voi mittään. Mut tosi hyvä kun voidaan kuiteskin jatkaa, tätä nyt lähes vuoden kestänyttä yhteistyötä. Kun vertaa vuosi sitten, mikä mun tilanne oli, niin onhan tää nyt paljon parempi. Oon kyl tykänny Kimmosta het alusta asti, ja kun tulostakin on saatu aikaan, niin mikas täs on jatkaessa.

Tänään alkas taas yks mun lemppari tv-sarja, kadonneen jäljillä. Mä rakastan tollasia ohjelmia yli kaiken, jossa on elämän suurista tunteista ja asiosta kyse. Vieläpä kun mennään ihan ihmisten oikeisiin tunteisiin ja tapahtumiin. Kun löytää jonkun läheisen, jota on monet vuodet kaivannu, niin on se jotain uskomatonta ja ihanaa. Tulee kyl omatkin tunteet tosi voimakkaasti pintaan. Sitä elää noitten toisten kautta jotenkin omaa elämää. Kun on niin vähä ihmisten kans tekemisis, niin kai toi on jonkinlainen korvike sille, mitä elämyksiä tosta ruudun kautta saa. En tiiä onku täs nyt taas mitään järkeä, mun aatoksis. Tosi vaikeasti selitettävä asia, mut ehkä jotain ymmärrätte.

Niin muuten, onnittelut Vimpeliin. Vihdoinkin saitte sen kaivatun mestaruuden, ja Sotkamon putken poikki. Näin katkes putket molemmissa, naisten että miesten superis. Mielenkiintosta nähä ens kesänä, onko ilmiöt pysyvämpiäkin, vai kuinka käy. Tietenkin ainakin naisis toivon, et palataan vanhaan tuttuun mestariin, mut miehis vois mestari tulla vaikka tuolta Seinäjoen suunnalta. No, tuskin ne nyt vielä niin ylös yltää, mut kukas sen tietää.
Nyt on sit kentät hiljentyny, ja jäädään oottaan ens kevään matseja. Haikeeta, mut mahtuuhan tähän väliin paljon kuiteskin mielenkiintosia urheilu tapahtumia. Kuten Lahden mm-hiihdot, ehkä kaikkein kuumimpana juttuna. Toivottavasti nyt ei sit douppinki sotke niitä kisoja, niinkun viimmeksi käytiin.

Mut, tämä täältä pohjanmaan yöstä tältä kertaa. Pärjäilkäähän, kukin omalla elämän polullanne, ja muistakaa välittää toisistanne. Moikka!

Syksyinen ajelu reissu

Tänään toteutettiin pieni ajelu reissu, jota ollaan jo jonkin aikaa suunniteltu. Ensin ajettiin Laihian kautta Koskenkorvalle. Emäntä vei sinne yhelle kirppikselle tavaraa. Ja kun Koskenkorvalla oltiin, niin mun ehoton paikka minne piti päästä, oli tietenkin pesis stadioni. Sitä kun en ollut vielä koskaan nähnyt, mitä nyt tv-kuvasta joskus.

Ihan hieno stadioni Kossulla pelata. Värikkäät istuimet oli osassa katsomoa, ja katettakin ihan mukavasti.

Vähä tollanen kaukalo mallinen näytti olevan, et läpi lyönnit ei mee varmaan kovin pitkälle. Mut varmaan on tiivis ja kova tunnelma kesän peleis. Toivoisi niillekkin vaan sitä isoa menestystä vielä joskus. Tämä kausi oli kyllä jo taas paljon parempi kun viimme vuonna. Varmaan ois hienoa saada finaali pelejä tällekkin kentälle joku syksy. Vimpelissähän lauantaina ratkee nyt sit miesten mestaruus. Täytyy toivoa et Vimpeli vihdoin onnistuis mestaruuden nappaamaan. Vähä oli kyllä haikeetakin seistä täällä Kossun hiljaisella, talvea oottamaan siistityllä kentällä. Mut hienoa kuitenkin oli päästä näkemään tämäkin stadioni.

Sieltä sit ajettiin ihmettelemään isomman pallon uutta upeeta stadionia. Eli, Seinäjoen jalkapallo stadionia. Hieno ja mahtava laitos on kyllä sekin. Nähtiin kylläkin se vain ulkoa päin, kun näytti olevan niin paljon porukkaa, että oliko kenties joku matsi menos. Hienoa kun saivat viimmekauden mestarit noin hienon peli areenan, pelata potkupalloa. Sit käytiin vielä syömäs krillillä. Oikein oli maukkaat käristeet, joka yleensä on mun perinteinen krilli ruoka.

Täs välillä ollu taas vähä hankalempiakin päiviä henkisesti. Yks päivä masenti oikein kunnolla, jollasta en ollu taas hetkeen kokenu. Tää syksy, pimeyden lisääntyminen, sehän se meinaa väkisin puskea mieltä matalaksi. Mut, tämä päivä oli taas aivan ihana. Esim. vaikka nyt kun taas hetkeen ei ollu ajanu kaupungis, vaikka ei nyt ihan keskellä kylää ajettukaan, mut kuiteskin. Niin, kun pystyi ajamaan Seinäjoella, vieläpä oli vähä ruuhka aikakin, ilman törttöilyjä. Se tunne mikä siinä itelle tulee, kun käy seisomas pesiskentällä, kattelemas uusia paikkoja, syömäs krillillä, ajaa kaupungis. Se on jotain aivan upeeta mulle, kodin vangille. Sitä on tosi vaikee selittää, sitä tunnetta. Mut mä toivon, et se antaa mulle jatkossa rohkeutta yhä suurempiin tekoihin, rohkeutta liikkua ihmisten parissa. Hakeutua yhä useammin ja useammin niihin tilanteisiin, mistä saa sen hyvän tunteen. Näinhän se pitäs mennä.

Näillä tämän päivän hienoilla hetkillä, jaksaa taas paremmin puskea tähän syksyn pimeyteen. Näillä ajatuksilla lähden kohti viikonloppua, iloisin ja tyytyväisin mielin. Palaillaan taas pian. Heippa!

Pelit on pelattu

Näin täs nyt sit kuitenkin käytiin. Tappio tuli, ja Kirittäret juhlii mestaruutta. Eka jakso taisteltiin voitoksi, mut sen jälkeen, ei mitään jakoa. Pientä hermoilua oli taas, eli jännitystä oli liikaa.
Mut, paljon onnea vaan Jyväskylään, olitte parempia tänä vuonna, siitä ei oo mitään epäselvyyttä.
Ansaitsette mestaruuden, koko kauttakin aatellen, pelasitte paremmin. Hienoja läpi lyöntejä, vaihtoja, nopeaa etenemistä, olette hieno joukkue. Se oli sit Virkiän putken loppu se. Viisi mestaruutta putkeen, mahtava saavutus. Ja ei tää hopeakaan mikään huono ole, ei todellakaan. Sitä kannattaa myös juhlia, raskaan kauden päätteeksi. Nyt se tuntuu pahalta, mut kyllä parin päivän päästä sekin on jo voitettu mitalli.
Näin on Lukkarila hiljentynyt tämän kauden osalta. Kiitos likat hienosta matkasta, jonka sain jännätä taas teidän mukana. Tänä vuonna matka päättyi hopeisesti. Onnittelut siitä. Ens keväänä taas, uudelle matkalle. Naisten superpesis on vaijennut.

Vähän on haikee tunnelma, mut elämä jatkuu, ja blogi elää sit taas muilla aiheilla, kun niitä ilmaantuu. Et palaillaan.

Huikee peli

Tänään finaalit sit jatku Jyväskyläs. Sain myös mukavaa jännäri seuraa, tähän mun omaan peli katsomoon. Isän kans saatiin seurata ja jännätä yhessä, aivan kun aikoinaan Lukkarilan katsomossa. On se mukavaa kun on toinen Virkiän kannattaja seurana. Ja muutenkin sain tavata äitiäkin, kun ei oltu hetkeen taas nähty.

Mut, peli oli siis aivan huikee. Me jo oltiin iskän kans jakamas Lapualle hopea mitskuja, kun yllättäin saatiinkin peli rullaamaan, ja juoksuja alkas syntyä. Oltiin hävitty eka jakso, ja Jyväskylä johti toistakin jo 6-2. Sit niitä juoksuja vaan alkas tippuun meidän laariin, ja hupsista, hetkessä tasoitettiin, mentiin ohi, ja lopulta jakso olikin meidän 6-9. Superis Jyväskylä teki yhen, ja jälleen tuli mieleen, näinkö kuiteskin hävitään. Mut sitten Paula paukautti kunnarin, ja toi vielä voitto juoksunkin, kaverin sössiessä pallon maisemiin. Näin se voitto, tuli kun tulikin sieltä kotiin, ja Lapualla finaalit jatkuu huomenna.
Siis, aivan mahtavan hieno nousu kuilun partaalta, oli tänään. Eiköhän huomenna Lukkarilas panna taas hurmos päälle, ja ratkaisu viidenteen peliin viikon päähän. Ja mitä tämä peli opetti. Koskaan ei kannata luovuttaa, aina kannattaa taistella loppuun asti. Nyt sit totta vieköön taistellaan loppuun asti koko täs sarjas, ja otetaan se kuudes mestaruus putkeen. Huomista jännäriä ootellen, moi.

Kaksi tappiota

Nyt on sit viikonlopun finaalit ohi, ja huonostihan ne Virkiältä meni. Kummastakin matsista saatiin poistua tappio niskassa. Jyväskylällä tuntuu olevan nyt kullan kiilto silmissä. Tuli sellasta tykitystä, mille Virkiä ei voinut mitään. Vaikka täytyy kyllä sanoa,et pelattiin tosi huonoa pesistä välillä. Tietenkin jotkut jyväskylän suoritukset oli ottamattomia, mut lahjaksi myös annettiin tilanteita ja juoksuja. En tiiä onko nyt paineita siitä kun päästäis samaan kuuden mestaruuden putkeen, mikä on jyväskylällä hallussa, kaikkien aikojen enkka. Tuskin se nyt paljoa vaikuttaa, mut ehkä alitajunnas sillä voi olla jotain vaikutusta. No, nyt sit pitäs voittaa kolme peliä putkeen, muuten juhlat on tänä vuonna Jyväskyläs. Mahdollista se on, mut kyllä nyt ollaan aika kovassa paikassa. Toivotaan et joukkueella löytyy vielä uskoa ja taistelu tahtoa, vaikka se näin fanilla pikkusen jo tahtoo hiipua.
Mut, ens viikonloppuna finaalit jatkuu, ja toivottavasti vielä myös Lukkarilas.

Tällänen pieni päivitys viikonlopun fiiliksistä, ja tapahtumista. Sattuneesta syystä, ei nyt oikein oo kirjotus intoa tämän pitempään. Toivotaan et viikon päästä ois kuiteskin vielä ilosten fiilisten paikka.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Moi!

Omenoita hakemassa

Tänään oltiin tos Orismalan kyläs, vähä omenoita hakemas. Eli, kummisedän syntymä kodin pihalta, saatiin hakea omenoita. Mökkinähän se nyt on ollu jo pitkään. Siitä tulikin mulle sosiaalisempi reissu, kun osas aatellakkaan. Ketäänhän siellä ei nyt ollu, mut naapurin isäntähän sinne sit paukahti. Jouduin siis yllättäin sosiaalisen tilanteen eteen. Mut täytyy sanoa, et oon tosi onnellinen, kun näin pääsi käymään. Siis, toi on just niitä tilanteita mitä mun elämä kaipaa, mistä saan uskoa ja voimaa, et mä selviän jännistäkin tilanteista. Jännittihän siinä, mut tää naapurihan oli tosi mukavan tuntunen mies, eli jännitys oli aivan turhaa. Ja omasta mielestäni selvisin tästä juttu tuokiosta erinomaisesti. Pitäs vaan saada se varmuus ohjelmoitua tonne päähän, et sä pystyt, sä pystyt. Vielä kun mä toisaalta nautin tosi paljon tollasesta tilanteesta, kun juttelee vieraan ihmisen kans. Siitä tulee niin tyytyväinen ja upee olo, et ei oo tosikaan.
Mun oli pakko tulla jakaan tää ihana kokemus teille heti tänne blogiin, niin oon nyt taas ylpee itestäni.
Muutenhan siellä oli vähä haikeeta käydä. Ne mukavat juttu hetket kummisedän kans, siinä pihallakin, mitä monesti on käyty, nehän ne palasi väkistenkin mieleen. Mut, hän on nyt poissa, et näillä muistoilla täytyy nyt pärjätä, muuta vaihtoehtoa ei oo.

Näin, tällänen postaus tähän väliin. Palataan.

Jännitys kohoaa

Tulin tossa yö kaffilta, ja oli sellanen tunne, et nyt taas blogi kutsuu. Mut mitä vielä, tää masiina näytti, ei internet yhteyttä. En tiiä mikä häiriö täällä oli tullu, mut onneksi sain sen takas. Yks puoli tuntia siinä vaan melkein tuhraantui, pahuksen yhteyden saantiin. Suututtaa vaan heti tollanen, kun joku perus homma takkuaa. Mut nyt pelittää, ja saatte mun tunnelmia.

Ei oo varmaan vaikeeta arvata missä ajatukset pyörii mulla tällä hetkellä. Ens lauantai, kello 13.00, Jyväskylä, Hippos. Tuolloin, ja sieltä, suora ylen lähetys, hui! Eka finaali, ja sit mennään, ja taistellaan. Tätä sitä on oottanu koko kesän, ja kohta jysähtää. En tiiä koska näille Jyväskylä-Lapua finaaleille tulee loppu, niin tuttua tää jo näin syksyllä on. Vaikka eihän siinä mitään, kyllä tää mulle sopii mainiosti, mut kun aattelee muita joukkueita, niin onhan tää niille aika turhauttavaa, ja tylsää. Mielenkiintosta vaan nähä, kumpi ensin tekee tilaa muille, vai tiputaanko kenties yhtäaikaa finaaleista, tulevina kausina.

Muuten täs syksy on lähteny ihan mukavasti käyntiin. Välillä vähä meinaa olla synkempää oloa, mut onneks ei mitään suurempaa ongelmaa oo nyt viimme päivinä ollu. Pientä lenkkiä on tehty, ja tänään oltiin kaupas, tai siis emäntä oli, mut autos istuin, ja kattelin ihmisiä. Esim. vuosi takaperin, en pystyny ees tuohon, et tää on parempi syksy nyt, sitä yritän koko ajan itelleni jankuttaa. Tos maanantaina kun oltiin lenkillä, tuli oikeen sellanen hyvä olo. Jotenkin vaan raikas syksyinen ilma, tuntui yllättäin jopa hyvältä. Ei se nyt niin paha oo, vaikka kesä on ohi. Uusi tulee taas sit aikanaan. Et hyvällä tsempillä täs tallataan eteenpäin, näitä elämän polkuja. Jospa täs  jonkinlaisen paremman elämän sais vielä aikaseksi. Toivotaan nyt et tää blogi into säilys vihdoinkin vähä pitempään, tai ei tulis noita pitkiä pausseja enää ollenkaan. Nyt ainaskin tuntuu ihanalta taas tää kirjottaminen tänne. Ehkä siitä viimme vuoden kurjasta syksystä, on nyt apua. En missään nimessä halua kokea sellasta syksyä uudelleen, niin kait se pistää nyt tsemppaamaan entistä kovempaa, hyvä niin.

No niin, palaillaan varmaan sit viikonlopun kuumissa finaali tunnelmissa asiaan. Aivan kylmät väreet telee, kun aattelee kui lähellä ne jo on.      Moi, tällä kertaa.

Finaalit odottaa

Hurraa!! Kuten otsikosta voi päätellä, finaaleihin mentiin, että heilahti. Oikein lopulta murskattiin Rauma. Eka jakso oli taas tiukkaa vääntöä, kuten loppu numerot 1-1 kertoo, mut sitten toisella jaksolla nähtiin sellastakin tykitystä Virkiältä, että huh huh. 14-0, aivan uskomattomia, hienoja suorituksia. Tietenkin Raumalta meni jo intokin siinä lopussa, et ei ne nyt ihan noin huonoja ollu, mitä noi numerot näyttää. Mut siellä ollaan taas, finaaleissa. Ja vastustaja on tuttu Jyväskylä jälleen. Ennustaisin tosi tiukkoja finaaleita, ehkä menee viiteen peliin. Nyt vaan sit ootellaan sitä eka peliä, kun pääsee ylen mukana Hippokselle, ja siit sitten vuorotellen, siellä ja Lukkarilas, niin pitkään kunnes toisella on kolme voittoa. Tulee ihania, nautinnollisia, jännittäviä hetkiä, naispesiksen parissa. Siitä kiitos ylelle, et saan nää kaikki finaalit tänne omalle ruudulle, kun en nyt  vieläkään pysty paikan päälle lähteen. Mut sekin aika vielä koittaa, et istun Lukkarilas hurraamas, ihan varmasti.
Eka finaalihan on vasta ens viikon lauantaina, et vähä pitää turhan pitkään ootella. Mut, hyvää kannattaa aina oottaa, näinhän se on.

Niin, nyt se on  kait syksy virallisesti alkanu, kun ollaan siirrytty syyskuun puolelle. Mut ei hätää, syksy tuo kaikkea mielenkiintosta mukanaan. Näinhän sitä pitää pyrkiä aattelemaan. Tv piristää pimeitä iltoja, kuivan kesä ohjelmiston jälkeen. Alkaa taas vanhoja tuttuja ohjelmia, ja uusiakin varmaan, jotka kiinnostaa. Ja on täs syksyn tuoksuissakin, jopa pimeydessä, siinä on jotain hohtoa, positiivistä tunnetta. Oho, mitä mä oikein tänne kirjotan. Mut mahtavaa, et pystyn nyt  pesis huumas aatteleen näin. Yritän muistaa tän, sit kun syksy meinaa näyttää niitää synkkiä puolia, niin eiköhän täs mennä paremmissa merkeissä tänä vuonna syksyä eteenpäin.

Eipä muuta kun, hyvää syksyn alkua kaikille. Tavataan taas seuraavan postauksen merkeissä. Heippa!