Uusi vuosi alkanut taas

Näin on taas vuosi vaihdettu, ja joulu juhlittu. Mun suunnitelmat meni oikeestaan ihan nappiin,tai siis meidän,mut täällähän nyt puhutaan enimmäkseen musta, ja mun elämän koukeroista.
Jouluaatto oli ihan rauhallinen kotona.Syötyä tuli ihan mukavasti kinkkua ja muita herkkuja. Perinteinen puhelu tuli siinä ennen puolta päivää vanhalta naapurilta. Hän asui tos seinän takana muutaman vuoden. Oli mukava juttu kaveri aina kun tos pihassa törmäiltiin. Sai sit vakavan sairauskohtauksen, ja lopulta joutui muuttamaan lähemmäs poikansa asuin paikkaa. On ollut nyt sit vähä turvallisempaa, kun yksin asuva mies on. Me lähetetään sille aina joulukortti, ja se sit soittaa aina aattona, ja vähä muulloinkin soitellaan. Sillon kun se makas sairaalas teholla, tuli huolestunu olo meillekkin, aivan kun joku läheinen ois ollu kyseessä, niin mukava naapuri hän oli. Mut onneksi nyt kaikki on hyvin, ja tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä. Siinä ois kans mun yksi tavoite, et lähettäis tapaamaan häntä tonne Alavudelle, jonne nyt tästä ei kovinkaan pitkä matka ole.Ehkä joskus vielä.
Niin, sit toisena joulupäivänä oltiin siellä Ylistaros, viettämäs mukava jouluinen päivä. Nyt torstaina vietettiin niitä mun synttäreitä sit siellä samassa paikassa. Mä menin jo päivällä vähä ennemmin, ja emäntä tuli sit myöhemmin eläinten kans. Meidän Masa-kissakin oli siellä nyt eka kertaa. Hyvin kyllä sopeutui heti, ei mitään ongelmia. Paitsi auto kyytistä ei oikein olisi perustanu. Vähä oli kuulemma maukumista tullu. Emännällä painoi työpäivä päälle, et se ei kovin myöhään voinu olla. Mut mullahan siellä menikin sit ihan yöhön asti. Eihän sieltä malttanu lähteä aikasemmin, niin oli juttua siskonkin kans, joka oli paikalle kans saapunu Hesasta. Ei oltu nähty taas aikoihin. Oli kyllä ikimuistettava syntymäpäivä. Siinä oli niin paljon sellasta erillaista, joka ei mun päiviin yleensä kuulu, eli vaati pientä tsemppiä. Ensinnäkin lähdin täältä kotoa yksin Ylistaroon, ja jäin sinne vielä moneksi tunniksi, kun emäntä lähti, on todella ihmeellistä. Se vaan on mulle ollu todella vaikeeta mennä sinne yksin, vaikka se oli mun koti sellaset runsas 30 vuotta. Miksi näin, niin siitä voisin vaikka tehä ihan erillisen postauksen, ja pohtia sitä asiaa. Sitten saatiin siskon kans tavata pitkästä aikaa, mikä oli huippu juttu. Et oon todella kiitollinen ja tyytyväinen näihin syttäreihin.

Että näillä ajatuksilla lähdetään taapertamaan vuotta 2018 eteenpäin, toivoen siitä taas hiukan parempaa kuin edellisestä.    Hyvää loppiaista kaikille!