Tänään oltiin Ylistaros, mun kotona. Niin, sitä kokee sen vielä kodiksi, vaikka virallisesti se ei sitä enää ole. Kaipuu sinne, ja yleensä Ylistaroon ei kai sammu koskaan. Tunnen edelleen olevani Ylistarolainen, vaikka vuosiin en oo siellä asunu. Mut tällästä on elämä.
Niin, katteltiin siinä puutarhasta kun juoksijoita kipitti ohitse. Siellä oli sellanen juoksu tapahtuma, eli komiankirkon hölkkä. Se oli sillon aikoinaan aina kevään traditioita, katella sitä juoksua. Nyt vasta sit, eka kertaa sen jälkeen kun muutin kotoa pois, tuli lähettyä seuraamaan tota hölkkää. Et siitä syystä varmaan iski aatos tästä kotiseutu kaipuusta.
Päivä oli kyllä kaikkinensa hyvin piristävä. Pääsi pois näistä normaali kuvioista, vähä autoileen pitemmälle. Väinökin käyttäytyi autos iha mallikkaasti, ehkä se alkaa tottua siihen touhuun. Auto sai kesäkumit alle, ja lenkilläkin käytiin. Pääsin käymään Ylistaron pesiskentällä, jee. Siitä tuli ehkä taas pieni ripaus intoa lisää kesää aatellen. Tunsin jälleen sen kaipuun päästä tuntemaan livenä, niitä suuria tunteita mitä tuo laji voi tarjota. No, aika näyttää.
Et, tällänen oli tämä päivä, joka yöksi on jo taas kääntyny. On aika jälleen uuden viikon, uusien haasteiden, ja elämysten. Hyvää viikon alkua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti