Oli talvinen marraskuun päivä, kun alkoi taistelu, vihollista nimeltä syöpä, vastaan. Siitä alkoi kuukausien puolustus taistelu. Homma eteni palaa kerralla eteenpäin. Välillä huilattiin, kunnes tuli taas jännä päivä, joka kertoi emännän koko elämän tulevaisuudesta. Elettiin kauhun sekaisia jännittäviä hetkiä. Pelättiin sitä päivää, jos ei kaikki meniskään hyvään suuntaan, tilanne kääntyis.
Sitä päivää ei onneksi tullut, vaan kaikki meni koko ajan, oikeastaan niin hyvin kun tässä tilanteessa voi vain mennä. Sitten tänään koitti odotettu päivä. Hoidot on nyt ohi, vihdoinkin. Lääkäri oli sanonut, että olet entinen syöpä potilas. Toi kuulostaa tosi ihanalta. Olemme saaneet yhteisen elämämme takaisin, josta täytyy olla tosi kiitollisella mielellä tuonne ylös päin. Toivottavasti tämä paha tauti jättäs nyt meidät sitten rauhaan, niin eläimet kuin ihmisetkin.
Tänään oli mullakin jotenkin sellanen parempi olo, kun tää kaikki on nyt onnellisesti saatu päätökseen. Jospa se alkas tästä sujumaan, ja pääsis tästä taas vauhtiin. Sais vaikka sen videonkin tehtyä, joka edelleen odotuttaa. Se kova intokin tehä se, katos jonnekkin. Mut kyllä se vielä syntyy, ennen kesää, sen uskallan luvata.
Mut tälläset pääsiäisen jälkeiset tunnelmat täältä pohjanmaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti