Jouluaamu täs painaa jo päälle, mut silti nyt tuli sellanen fiilis, et vielä ennen unia, on aika kirjottaa tänne taas jokunen lause. Aikaa on taas kulunu viimme postauksesta, ja elämää kulettu eteenpäin. Elämän polkua, joka oli nyt syksyllä mulle tosi kivinen kulkea. Vaikka välillä tuntu, et nyt tästä suosta noustaan, niin sit kuitenkin tuli taas romahdus. Tossa viimme kuussa sit, oli pakko myöntää, et mä en selviä tästä ilman ammattilaisten auttajien apua. Se kynnys oli tosi tosi korkea ylittää. Pelotti ja jännitti ihan hirveesti. Mut se askel, sen kynnyksen yli oli vain otettava, ja mä otin sen. Helppoa tämä ei ole ollut, mut nyt tiedän, astuin oikealle polulle. Oon saanu nyt täs viimme viikkojen aikana sekä ruumiillista, että henkistä apua. Muutos on hidasta, ja vaatii kärsivällisyyttä, mut nyt mulla on ihmisiä käytettävissä jotka auttaa mua. Tämä on ollu niin äärettömän raskasta, ja voimia vievää, et en oo jaksanu kirjotella tännekkään . Mut nyt tuntu siltä, et on aika vähä kertoa, missä mennään. Jotenkin sellanen olo, et tästä ois nyt apua, kelata täällä viimme aikojen tapahtumia. Joten, tähän aiheeseen palataan tarkemmin, varmastikkin lähi päivinä, tai siis öinä.
Mut nyt, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti