Nyt on sit kaikki vuodenvaihteen juhlapyhät ohitse. Alkaa sanan mukaisesti kylmä arki. Kyl on ollu tosi kylmiä päiviä, nyt täs viimme päivät. Uskomatonta, sen lauhan alku talven jälkeen, et näinkin kylmäksi meni, tää Suomen sää. Lunta vaan ei paljoa oo, vaikka ei sen niin väliäkään. Paitsi valoisuutta se kyllä heti tuo, näin vähäinenkin määrä, ainaskin pikkusen.
Mulla on taas vähä heikompi olo. En tiiä onko se vähä niinkun, henkinen krapula. Niin hyvin suoriuduin, näistä suunnitelluista reissuista, viimme viikkojen ajalta. Ne myös toisaalta oli henkisesti erittäin raskaita tsempata. Nyt ei sit oo mitään sillai suunniteltu tulevaa, mihin pitäs tsempata. Vaikka ainahan sitä voi jonnekkin lähteä, ihan ilman suunnitelmaakin. Mut kuitenkin sellanen olo, et nyt saa vähä löysäillä, mut kuitenkin tuntuu myös siltä, et haluis aika pian taas jotain haastetta. Ehkä mä annan itselleni nyt jotenkin periksi huonolle ololle, kun siihen on tilaisuus. En tiiä ymmärrättekö tästä taas yhtään mitään, kun selitän ihan ittenikin pyörryksiin. No, ehkä te jotain ymmärrätte.
Mut, tottahan se on, et nyt ei saa antaa huonolle ololle periksi, ja jäädä kotiin, vaik tälläsellä pakkasella se ehkä nyt taitaa kuiteskin olla hyväkin idea. Mut luulis, et kai nää pakkasetkin nyt kohta alkaa hellittää. Tulevia tavoitteita vois ainaskin olla, kunnon lenkki, emännän ja Väinö-koiran kans. Kattoo kuinka se sujuis taas pitkästä aikaa. Ja missään kaupassa sisällä, en oo käyny varmaan ainakaan vuoteen, vai oisko pitempikin aika, ei muista. Mut siinä tavoite, jonka toteutuminen ois hirmu kova askel taas eteenpäin.
No, tässähän näitä tsemppi tavoitteita kuiteskin löyty. Et, näillä mennään, kohti parempaa huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti