Taas on pari viikkoa täs hurahtanu viimme postailusta, et hirmusta vauhtia se aika vaan tuntuu menevän. Mut aattelin et eipäs anneta paussin olla nyt tän pitempi, kun sisällä kummiskin on nyt tunteita tältä viikonlopulta.
Oli hienoa päästä taas seuraamaan pesistä pitkästä aikaa netistä, Joensuun SM-halli turnausta. Onnittelut vaan jyväskylään naisten mestaruudesta. Tiukkoja pelejä oli taas, ja näin meni tällä kertaa, et Lapua jäi pronssille. Mut hieno saavutus on sekin. Tästä matka jatkuu kohti kesää ja syksyä, jolloin katsotaan taas kuka on kuka, ja minkä väristä mitskua kaulaan laitetaan, ja kenelle. Matka on pitkä, raskas ja kivinen, mut täydellä sydämmellä oon valmis jälleen sitä kulkemaan, mun rakkaan suosikki joukkueeni, Virkiän kanssa.
Sit oli tää toinen pronssinen saavutus, nimittäin Kaisahan sen mitallin hienosti sieltä ampumahiihdon puolelta taas nappasi. Viimmeinen mahdollisuus näissä kisoissa, ja sieltähän se tuli. Lähellä oli hopeakin, mut hyvä näin. Nyt sit Venäjälle, ja se on siinä tämä kausi paketissa. Sitten taas ootellaan miten on jatkon laita. Jos Kaisa lopettaa, niin meneehän siinä vähä mielenkiinto koko lajiin. Niin paljon kun toivois muittenkin onnistuvan, mut kun ei. Tosi surullista toi Marinkin tilanne, kun onnistumiset on vain pieniä välähdyksiä. Mut jospa se tason nousu sieltä vielä joku päivä putkahtaisi pysyvämminkin.
Muuten täs on ollu vähä vaikeita päiviä ton olon kanssa. Mulla kyl on yleensäkkin ollu tää kevät, vaikka sitä odottaa, ja rakastaa, niin silti välillä mieli on maassa. Joka ei kyl ilmeisesti mielenterveys potilailla oo mitenkään harvinaista. Mut kyllä tää viikonloppu oli piristävä, erityisesti kun näki taas pesistä pitkän odotuksen jälkeen. Ja, enää tasan kaksi kuukautta, niin Lukkarilassa alkaa pelit, hui!!
Nyt, ei muuta kun hyvää kevättä kaikille, palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti