Kiitos

Haluan nyt kiittää teitä rakkaat mun blogin lukijat. Oon niin onnellinen siitä kun oon noista tilastoista katellu, että teitä löytyy Suomen rajojen ulkopuoleltakin aika paljon. Ensin aattelin, että mahtaako ketään kiinnostaa lukea näitä mun tarinoita. Mutta niin se vaan kävijä määrä kasvaa ja kasvaa.
Silloin kun mua kiusattiin koulussa, mulle tavallaan taottiin päähän ajatus, minä olen huono ihminen, en kelpaa ystäväksi kenellekkään. Kukaan ei välitä musta, mun ajatuksista, mielipiteistä. Siitä seurasi sitten se arkuus ja pelko yrittää ihmisten parissa yhtään mitään. Oli vain ajatus, en kumminkaan osaa, mulle vain nauretaan.
Oon täs miettiny miksi mun tilanne meni täs taas niin huonoksi, kun se oli pahimmillaan. Koska sehän oli jo parempikin välillä. Sellainen ajatus tuli, että en osannu elää parisuhteessa. Kun se elämä ajautui jo lähes eroon, niin elämä muutenkin romahti. Nyt kun oon oppinu, että toista ei voi omistaa, on annettava vapaus. Niin nyt meillä menee loistavasti. Ja nyt riittää energiaa taistella näitä mun pelkoja vastaan.

Te joka ikinen lukija siellä jossain, ootte mulle äärimmäisen tärkeä. Toivon ja uskon, että nyt musta välitetään, mun ajatuksia luetaan, saan kuulua tasavertaisena tähän isoon blogin kirjoittajien joukkoon.
Vielä jos jollekkin tuo lohtua ja toivoa jollain tapaa elämään nämä mun kertomukset, niin se ois mulle tosi tosi ihana asia. Jotenkin on tullu myös sellanen auttamisen halu. Haluais luoda uskoa ihmisiin, että niin pahaa paikkaa ei olekkaan, josta ei selviäisi. Aina löytyy joku ulospääsy, sieltä pimeimmästäkin mielen tilasta.
Minäkin oon joskus ollu aika syvällä, joten tiedän sen tunteen kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle.

Kiitos vielä kaikille yhdessä ja erikseen jotka luette mun blogia!!