Tänään sain ikäviä uutisia tuolta Vaasan suunnalta. Mun kummisetä on sairastunut syöpään. Näin nyt jo toisen kerran, alkaa taistelu tätä niin salakavalaa ja tuhoisaa sairautta vastaan. Asiat etenee nyt kiireellisenä, eli leikkaus on edessä varmaan melko pian. Leikkauksen jälkeen näkee sitten miten vakavasta paikasta nyt on kyse. Tilannehan on vakava, kun syöpä todetaan, mutta tässä vaiheessa, ei missään nimessä toivoton, kaukana siitä. Suomessa on nykyään niin pitkälle kehittyny lääketiede, että syöpä ei todellakaan tarkoita aina kuolemaa.
Surullisin mielin täs nyt kuitenkin on tänään oltu, tälläsen uutisen jälkeen. Sen verran tärkeästä ja läheisestä ihmisestä on nyt kyse, vaikka viimme vuosina vähempi onkin nähty. Mietin, että miks niin hyvälle ihmiselle annetaan tällaisia kärsimyksiä, mutta kaikella on tarkoituksensa, näin kai se on uskominen.
Niin se vaan elämä meitä kuljettaa. Muutama viikko sitten istuttiin täs, mukavan vierailun ja juttujen parissa. Nyt sitten yllättäin ollaankin näinkin vakavien asioiden edessä.
Nyt ei voi muuta, kun toivoa ja uskoa, että kaikki on taas pian ihan hyvin, ja elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti