Täs nyt on oltu sit taas vähä niinku jumissa täällä kotona, tais nyt olla jo sit kolmas päivä putkeen. Alkaa kyllä jo vähä olla levoton olo, mikä toisaalta on hyvä merkki. Sitä jo alkas niin tottua siihen, että melkein joka päivä oli jonnekkin päin menos.
No, meillä on nyt se suurin liikuttaja, sanotaanko pakkolomalla, eli koira. Sille tehtiin eilen aika iso leikkaus, niin leikkauksia toisensa perään, ihmisille ja eläimille. Hyvinhän se meni tämäkin leikkaus, vaikka haava on kyllä aikasta iso. Sitä täs nyt sit pitää parannella jonkun aikaa, ilman liikuntaa. Sitä ei voi jättää kyllä yhtään yksin, kun sillä on sellanen tötterö päässä, tuhoaa sillä vielä paikat. Se on välillä tosi levoton, kolistelee joka paikkaa sillä torvellansa. Haava on tietenkin kipee, ja hermothan siinä menee kun tollanen tötterö päässä pitää kulkea.
Huomenna pitäs ottaa jonkullainen irtiotto, kun on suunniteltu emännän kans käydä pyöräilemäs. Saadaan koiralle hoitaja siksi aikaa, ja kaupaskin vois taas yrittää käydä. Oli vähä eilen aikomus yrittää sinne Ylistaroon peliin, mutta jäi sit kun tuli tämä koiran leikkaus samalle päivää. Nyt näkee sit viikonloppuna telkustakin noi itä-länsi pelit.
Mullahan tietenkin ois vapaus lähtee ihan koska vaan, minne vaan. Mutta on se vaan yllättävän hankalaa saada yksin lähettyä minnekkään. Kait siinä on jotain menettämisen pelkoa, vaikka tietää, että ei emäntä täältä minnekkään katoa, varsinkaan nyt kun on tota koiran hoitoa. Mutta, vielä on kesää jäljellä, ja aikaa tehä vaikka mitä ihme tempauksia. Eikä elämä kesään lopu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti