No niin, vähä tännekkin taas päivitystä. Ollu täs niin rankkaa aikaa, että jääny tämä blogi vähä vähemmälle. Vaikka kyllä mä joka yö kun netissä oon, käyn myös täällä. Kattelen kuinka ootte jaksanu täällä vierailla, vaikka postauksia välillä vähä joudutte oottaan. Ihan oon onnellinen siitä, että liikennettä kummiskin aina jonkun verran on ollu.
Halla-koira täs nyt on ollu pari viikkoa, se elämisen tahdin määrääjä. Jumissa on oltu, ja pahasti. Kun yksin en vaan taho päästä liikkeelle, niin kotona on nyt sit koiraa hoideltu. Tänään oli tikkien poisto, mutta tötterö jäi vielä viikoksi. Tilanne on nyt kyllä erittäin vakava, niin vakava, että Halla kultamme ei siitä tule selviämään. Patologilta oli tullu lausunto: syöpä, pahinta laatua, joka leviää nopeasti. Leikkauksiin tuskin enää lähdetään, Hallaa kiusaamaan. Sitten kun kipuja alkaa tulla, meidän on jätettävä jäähyväiset Hallalle, ja päästettävä hänet rauhaan, missä kivut on poissa.Toivottavasti Halla nyt kuitenkin jaksais vielä jonkun matkaa, tassutella meidän ilona. Niin, tänään todella lääkäri anto luvan lenkkeillä, ja hetihän me pieni tassuttelu tehtiin. Kaikki oltiin ilosia siitä, että vihdoin taas pääsimme tuonne ihmisten ilmoille.
On se vaan tuhoisa sairaus tämä syöpä, vie rakkaita meiltä pois, niin ihmisiä kuin eläimiä. Tulis pitkä lista jos luettelisi kaikki meidän rakkaat ihmiset ja eläimet joita on syöpä koskettanut. Useimmat heistä ei ole enää keskellämme, vaan siellä jossain, paremmassa paikassa.
Mutta, jospa tämä tästä taas alkas elämä luistaa paremmin, ja pesiskin taas houkutella , Ylistaron kentän kautta. Jos mä nyt sinne matsiin vihdoin kans joskus pääsen, niin siitä tuutte kyllä sitten kuulemaan. Se vois kyllä pelastaa aikasta paljon tätä muuten aika pieleen mennyttä kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti