Taas se viikko hurahti, ja on postauksen aika. Tämä nyt näyttäs olevan tahti, viikko ja postaus. En nyt mitenkään oo tätä tarkotuksella näin ruvennu kirjottaan, mutta näin on vaan nyt menny.
No, nyt oon viimme päivinä päässy liikkeelle täältä asunnosta melko mukavasti. Lenkilläkin on taas käyty, ja autokin on saanu vähä liikettä. Asioita on hoideltu, ja eilen oltiin Ylistaros, mun vanhempia tapaamas. Ihan hienolta tuntuu kun pääsee vähä tonne ihmisten pariin, ettei aivan jumitu tänne sisä tiloihin. Jotenkin vaan tuntuu, että vois olla vielä tyytyväisempikin olo, mitä nyt on. Oon kuitenkin nyt tehny juttuja, mitkä on ollu mulle joskus mahdottomiakin, jännityksen ja pelon vuoksi. Esim. olin mukana emännän autoa katsastamas, jota en oo moneen vuoteen tehny. Silti ei oo tullu sitä voimakasta hyvää oloa, mikä nyt viimme aikoina on tullu, näistä saavutuksista. En tiiä, oonko nyt sitten henkisesti paremmas kunnos, että nää jutut on jo liian helppoja mulle toteuttaa. Pitäs kait sitten nostaa rimaa, nostaa vaikeus astetta. Oisin kyllä onnellinen jos asia näin on. Täytyy kattella mitä täs kehittelis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti