Siis, en tiiä, miks tuli nyt kun tulin tänne omaan blogiin, sellanen liikutus. Liikutuin siitä, että mulla on oma blogi. Paikka missä voin olla oma itseni, ja uskallan myös sen tehdä, olla juuri se minä, mitä olen. Tämä tuntuu juuri nyt taas niin ihanalta. Videollakin kyllä yritän olla oma itseni, mutta siinä se on paljon haastavampaa. Jännitys tuo väkisten siinä sellasta, pikkusen ehkä, ei niin itseä. Varsinkin nyt kun videot on jääny vähä vähemmälle, sitä jännittää enempi. Mutta sain mä nyt taas videonkin tehtyä täs eilen.
Mut tää blogi, täällä ei tarvi jännitellä, täällä kaikki mitä kirjotan, tulee täysin aitona suoraan sydämmestä.
Juuri se, että uskallan ja saan avautua teille rakkaat lukijani, on mulle tosi tosi iso asia. Oon niin onnellinen, että vielä näinkin vanhana, löysin tälläsen harrastuksen. Ja sit kun saa huomata, miten kaukanakin täältä Suomesta, teitä kiinnostaa lukea mun blogia. Se on niin ihmeellisen ihanaa. Mut tietenkin kaikki lukijat, lähellä ja kaukana, ootte mulle yhtä tärkeitä, joka ikinen.
Niin, viikko täs on vanhettu taas, sitten viimme postauksen. Että mitä mulle on tapahtunu, eipä juuri mitään. No, tänään taas käytiin kaupas, sit tein sen videon, siinä mun viikon saavutukset. Että, tota pihaa edemmäs en täs kauppa reissujen välis päässy. Emäntä on ollu vähä flunssainen, että lenkilläkään ei sit oo oltu. Enkä yksinkään oo sit minnekkään saanu itteäni raahattua. Tällästä tää on, mun elämä. Mut hyvä nyt kuiteskin jos ees kerran viikos onnistus toi kauppa reissu. Se nyt tuntu taas tänään hyvältä kun siihen pysty, ja tuntuu ettei siinä nyt suurempia ongelmia, tällä hetkellä ainakaan, oiskaan. Pitäs vaan saada nyt muutakin liikettä, ja sosiaalista toimintaa, niin eiköhän tämä tästä. On täs kyllä vähä suunnitelmiakin, siihen suuntaan.
Mutta, kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea taas mun höpötyksiä. Ootte tärkeitä mulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti