Taas on kohta viikko viimme kerrasta, kun kirjottelin tänne. Siis, tämä on niin kurja tunne. Kun haluis, että nää välit ei venyis kovin pitkiksi, mut kun tuntuu niin tyhjältä välillä, että ei tiiä mitä kirjottas. Mun elämä vaan on kovin tyhjää, mitään ei tahdo tapahtua, että kirjota siinä nyt sit, elämästä, mut mistä elämästä. Pitäs kait ruveta kirjottaan jonkun toisen elämästä, no ei tietenkään. No, tässähän tätä tekstiä nyt kuitenkin taas syntyy, ja juuri sitä mitä nyt tunnen, aitoa sisintäni. Ja tiättekö, tämä helpottaa, kun saan kirjottaa sen tähän, jakaa tunteitani teille kaikille. Parempi näin, kun vaan tuskailla, ja pyöritellä päässä, mitä sitä nyt vois kirjottaa.
No, kyllähän täs nyt pikkuhiljaa alkaa tulla mielenkiintosia asioita taas eteen. Urheilun tämä hiljainen kausi, kun kesälajit on päättyny, ja talvilajeja oottelee, alkaa nyt olla ohi. Rukalla alkaa tapahtua nyt viikonloppuna, ja Ruotsissa hiihdetään pyssyn kans. Joulu on tulossa, uutta vuotta vaihdellaan, ja sit tietenkin se mitä täs nyt eniten oottaa. Meidän pikkunen tassuttelija, saapuu uuteen kotiin. Pientä verryttelyä saadaan jo tossa viikon päästä, kun erään perheen koira tulee meille hoitoon pariksi päivää. Se on kans aika pentuinen vielä.
Ehkä täs nyt saa taas sit muutenkin liikkeelle itseä, joka on kyllä ollu taas vähä jumis, se puoli.
Mutta, katellaan taas eteenpäin toiveikkain ja valoisin mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti