Blogi 1v.

Yksi vuosi, kuinka lyhyt aika se onkaan lopulta, ihmisen taivalta täällä elämässä. Tuntuu pitkältä ajalta eteenpäin, mutta miten nopeesti se tuntuikaan kuluvan, eka vuosi täällä blogi mailmassa.
Niin, nyt sitä on sit kirjoteltu vuosi tänne erillaisia tapahtumia ja tunteita. Tekstiä siitä mitä elämä mulle on, ja mitä tunteita se tuo pintaan. 84 postausta, mun elämästä. Tyytyväinen oon siihen, että oon saanu ulos itestäni sen aidon minän. Välillä vähän harvemmin ja lyhyemmin, mutta myös aika pitkiäkin postauksia on tullu tehtyä, ja tiheämpään.

Täytyy sanoa, että melko synkissä merkeissähän tämä vuosi kaikkinensa meni. Sairaus nimeltä syöpä, oli se tämän vuoden kirous. Toinen urhoollinen taistelija on jo taivaassa, eikä tämän päivän uutiset kovin hyvää lupaa sille toiselle taistelijallekkaan. Mutta aina on se pieni toivon kipinä, jota ei saa päästää sammumaan, sillä ihmeitäkin sattuu.
Sitten tän kaiken kurjuuden päälle meidän Miisu kissa on ollu kohta kuukauden hukassa. Kurjaa kun ei tiiä mitä on sattunu, onko hengissä enää, tuskin on. Onhan täs toki saanu iloisistakin asioista kirjottaa, kuten Virkiän pesis mestaruus, kolmas jo putkeen. Se oli todella hienoa tykitystä koko kesä. Syysretki tuolla Vaasan rannikko maisemis, oli todella mieleenpainuva, iloinen päivä. Sellainen päivä jonka muistot kantaa pitkään. Ja tietenkin Väinö, vaikka välillä meno on hurjaa, ja meinaa pinna palaa, on se kuitenkin meidän rakas päivänsäteemme.

Mun oma henkinen tilanne on ollu aika vaihteleva, välillä on menty innolla eteenpäin, sit on taas tultu ryminällä alas. Et mitä oon saavuttanu tän vuoden aikana, niin empä juuri mitään edistystä, sellasta pysyvää. Tietenkin kaikki pienetkin asiat mihin on pystyny, on ollu hieno kokea, eikä tietenkään turhia. Ainahan niistäkin jotain saa, vaikka sitä ei aina niin tiedostaisikaan.
Niin, meikäläinen täyttää tänään 48, että hupsista sentään. Pari vuotta ja sit, no ei puhuta siitä nyt. Mitenkähän toi luku menee noin lujaa, mieli ei meinaa pysyä millään peräs. No, itseasias se on puronnu kyytiltä jo ajat sitten, ja hyvä kait niin.

Näin elämä meitä kuljettaa eteenpäin, ja blogi jatkaa kulkuaan sen rinnalla. Mitä tulevat päivät, kuukaudet, vuodet tuo, sitä emme tiedä, onneksi. Niitä haluan edelleen jakaa teidän kanssa, hyvät lukijani. Kaunis kiitos tästä blogi vuodesta, ja homma jatkuu.