Alkaa olla vuoden viimmeiset hetket. Nopeesti on kyllä taas tultu tämäkin vuosi. Tuntuu, että vuodet vierii yhä nopeammin, mitä enempi tulee ikää. Mulla tulee täs ihan kohta vuosi siitä, kun aloin kirjottaa tätä blogia. Sillon vois sitten muistella mennyttä vuotta, tapahtumia, tunteita, mitä elämä on tuonut, ja sitä kautta mitä tänne mun ekana blogi vuotena, oon kirjotellu.
Väinö on nyt sit ollu meillä viikon, ja täytti tänään kaksi kuukautta. Joulu täs hurahti ihan kotona ollessa, kun ei sen kans oikein voi vielä reissata. Oli meillä toisena joulupäivänä mun vanhemmat ja systeri kyläs, ja ihailemas Väinöä, että vähä saatiin joulu säpinää. Oli taas pitkästä aikaa mukava tavata systeriäkin, jota ei ollu muutamaan kuukauteen nähny. Ihan mukava päivä oli.
On tämä viikko ollu aikamoista koirailua. Väinö on nyt se kaiken keskipiste, oikein todella. Kaikenmoista säpinää se meille järjestää, että ei perässä meinaa pysyä. Järjesti jo säikähdyksenkin meille, että tuli jo mieleen, ei kai tämä epäonni taas iske. No, tulipahan heti lääkäri keikkakin koettua, mutta ei siinä sit mitään hälyttävää ollu, vähä maha sekasin, uudesta ja jännittävästä.
Täytyy kyllä myöntää, on tää toisaalta vähä raskastakin. Nyt ollaan taas jumis, vähä niinkun sillon Hallan sairauden aikana. Lenkillä ei voi vielä Väinön kans käydä, eikä paljo missään. Mutta, eiköhän täs jonkunlainen irtiotto saada, ja päästä vähä tuulettumaan. Pitää hankkia Väinölle hoitaja, niin päästään vähä katteleen ulkomailmaakin. Mutta, on tää Väinö vaan niin ihana, että kyllä tämän alkuhässäkän täs nyt ilomielin kestääkin, se on selvä asia.
Hyvää uutta vuotta kaikille. Palataan mun ja blogin synttärien merkeissä, muutaman yön kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti