Niinhän sitä oltiin sit lätkäs finaalis asti, mitä tos tuli jännättyä. Aivan upeet kisat Suomelta lopulta, vaikka alku oli niin huono. Venäjälle vaan onnittelut, olitte tänä vuonna selvästi paras joukkue, siitä ei oo mitään epäselvää. Mut tää Suomen nuorekas taisteleva joukkue, se oli todella mahtavaa taistelua loppuun asti. Oon kyllä täysin tyytyväinen hopeaan, kun aattelee mikä sukellus uhkas ilman Sveitsin apuja. Kun saatiin mahdollisuus jatkaa, käytettiin se todella upeesti hyväksi.
Mut nyt on kisat sit ohi. Ei ainaskaan vielä tunnu kovinkaan haikeelta, vaan päinvastoin. Kyllä sitä lätkää on taas saanu katella, että hyvä vaan kun loppu. Et se niistä taistoista.
Nyt tää Virkiä fani saa keskittyä taas pesikseen enempi. Pari esimerkkiä siitä kuinka todella mun sydän sykkii Virkiälle. Tänään niillä oli matsi Sotkamossa, jota tietenkin seurasin superin seurantapalvelun kautta, enkä kattonu esim. lätkän pronssi peliä. Jos ois saanu valita kahen välillä, joko Virkiälle tänään voitto, tai Leijonille kultaa, niin oisin valinnu Virkiälle voiton. Ja näinhän se nyt menikin, Virkiä voitti hienosti. Täs yks yö katoin sellasta Virkiän tunnelma videota tulevalle kaudelle. Siinä fiilisteltiin viimme syksyn ratkaisu peleillä. Oli hyvä musa taustalla, tuuletuksia, hyviä muistoja. Sitä katellessa, omia fiiliksiä tarkkaillen, aattelin juuri tätä, mitä tässä nyt yritän teille kaikille kertoa. Kuinka tärkeä mulle on Lapuan Virkiä. Sitä videota katellessa viimme syksyn mestaruus hetket palas mieleen, ja silmät kostui. Nämä kyyneleet oli liikutusta vielä siitä viimme kauden saavutuksesta, mut myös surua siitä, et pääsenkö enää koskaan kokemaan noita hetkiä paikanpäälle.
Onneksi on tv ja netti, missä pääsen elämään mulle niin tärkeitä urheilun huippu hetkiä. Tää mun elämä on niin ykstoikkosta, et siks kai sitä elää niin mukana tos urheilus. On ees jotain, jossa sattuu ja tapahtuu, ja jossa voi elää mukana ruudun välityksellä. Toinen on nämä sarjat ja elokuvat. Niihin voi uppuotua mukaan, ja yrittää ees hetkeksi unohtaa omat murheet. Kai tämä on se mun tapa elää, hakea elämää ruudun takaa. Kun en ite pysty elämään, niin teen sen sit muitten kautta, näin se kait sit menee.
No, tällästä tekstiä repes nyt tuleen tänä yönä, en tiiä miltä vaikutti, mut kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti