Tarinat jatkuu taas

Nyt on kyllä aika taas kirjotella tännekkin jotain. Taas tuli tällänen hirvee tauko, mutta sen voin sanoa, et lopettaa en aijo. Aina kun sellasta mietin, niin muistutan itelle, et miten paljon tää mulle kuitenkin on antanu, ja merkinny. Se että oon uskaltanu tähän ryhtyä, olla avoin, kertoa mitä tunnen, se merkitsee niin paljon mulle. Eli, tätä kanavaa en tahdo sulkea lopullisesti, vaikka into välillä on kadoksissa. Mutta, nyt oon taas valmis tähän, ja toivotaan että intoa nyt piisais taas edes jonkun aikaa.

Niin, miten mulla menee, eli kuulumisia. No, sanotaan että, elämä on ollu aikalailla taas lukossa viimme ajat. On se vaan ollu taas niin vaikeeta toi lähteminen, yleensä minne vain. Koti jumitus on taas iskeny pahasti päälle. Hyvä kun äitienpäivillä pysty käymään Ylistaros. Sen jälkeen en ollukkaan tätä kotitonttia pitemmällä, kunnes tänään sit oltiin pienellä lenkillä. Vaikka se ei ollu kun ihan pieni pyörähdys tuolla tiellä, niin voi että se tuntu hyvältä. Pääsin hiukan irti näistä oman mielen kahleista. On tämä siis niin järkyttävää. Välillä pystyn liikkumaan paljonkin, asiat onnistuu, pelko vähenee. Sit  yhtäkkiä, ollaan taas täysin jumissa täällä kotona. Kaikki on taas jääny, Seinäjoen reissu, kauppa keikat, lenkkeily, ja tietenkin pesis myös. Niin, pelit on taas alkanu kotipelienkin osalta voitokkaasti. Tiukasti kuitenkin kuljetaan Virkiän matkassa joka pelissä mukana täällä kotonakin. Pelin seurantaan löytyy netistä kyllä hyvä palvelu, mut nyt on taas koko kesä aikaa tehdä se iso tempaus, marssia lukkarilaan paikanpäälle. Kyllä tää olotilakin täs kyllä taas on antanu merkkejä paremmasta, et jospa täältä ahdingosta alkas taas tulla kohti elämää.

Niin, jokohan se kesä nyt on tullu, joka meinasi jo tulla tos hyvinkin ajoissa. Todella ihanaa kun rupeaa tarkenemaan istua tuolla takapihalla. Sinne vaan ei nyt voi mennä kovin helposti, kun on tämä meidän Miisu karkulainen, jota pitää varoa päästämästä vapaana ulos. Sille itelle ei vaan meinaa mennä jakeluun, että ulkona ollaan kiinni remmessä. Ymmärtää tietenkin kun se oli niin kova reissaamaan, vaikka olihan se jo siellä koiratarhallakin sisätiloissa. Onhan tää ollu välillä aikamoista sähellystä, kun Väinökään ei vielä oo täysin sisäsiisti. Mattoja ei kannata vielä haaveilla lattiaan, joita kyllä jo monen kuukauden jälkeen kaipais. Mut kaippa se tästä.

Huomenna, tai siis periaattees tänään, on urheilu jännitystä ilmassa. Lätkän mm-kisat alkaa huipentua, kun alkaa pudotuspelit. Suomikin pääsi mukaan Sveitsin avustuksella, että siitä iso kiitos sinne suuntaan. Nyt vaan on sit kova koitos, kun pitäs Kanada tiputtaa, ups! Joo, en oo kovinkaan toiveikas, että onnistuis, mut hienoa kun päästiin ainaskin kokeileen. Sen verran on ollu leijonien touhu huteraa, mut jospa nyt irtois. Täytyy toivoa, ja jännittää.

On muuten ihanan lyhyt jo toi täysin pimeä aika yöllä. Näin kun valvoo öisin, sen huomaa. Ei täs enää ehdi nukkumaan pimeessä, niinkun nytkin on jo aurinko nousemas kovaa kyyttiä.
Mut joo, tää oli taas tosi ihanaa kertoa kuulumisia teille kaikille. Saattaapi olla, et jatkoa seuraa jo ens yönä. Tuun kertoon mun lätkä tunnelmista, ainaskin jos Suomi voittaa. Katellaan.