Niin se viikko taas kallistuu loppupuolelle, ja mun suunnitelmat, jälleen kerran meni pieleen. Ja kun tuli vähä jo innostuttua, et nyt ruvetaan meneen parempaan suuntaan. On niin paha mieli kun ei nyt taas pääse ees vanhempia tapaan. Mut tällästä tää sit nyt on, ei voi mitään. Onneks ees lenkille pystyn lähteen aika usein, et ei nyt ihan kotona olemiseksi mee. Vähä näkee muitakin ihmisiä, kun naapureita vaan, ja niitäkin yleensä vain vilaukselta. Ja oltiinhan me nyt siellä hautausmaa kierroksella täs joku aika sitten, et sai oikein autoakin ajaa. Siitä lyhyestäkin ajelusta kyllä nautti, niinkun nyt yleensäkin autolla ajaminen on mulle tärkeetä. Saa tuntea tekevänsä edes jotain, johon pystyy, jonka hallitsee, tuntee olevansa hyvä. Siinä ajaessa tulee sellanen tietynlainen vapauden tunne. Murheet, jännitys, huonot olot, jos nyt ei kokonaan katoa, mut ne ainaskin helpottaa siinä ajaessa. Tietenkin jos määränpää on jännityksen paikka, sillon on asia toinen.
Täs kun miettii, niin kait tollanen paikallaan olo, et vaikka jutellaan vaan ja istutaan, on mulle myrkkyä. Sillon sitä on aikaa tarkkailla ja kuunnella omaa oloa. Mitä ei tietenkään tarttis tehä, mut näin se mulla vaan pakkaa olla. Mut sitähän se aikuisilla enimmäkseen on, istumista ja juttelua.
Kait täs kaikkein eniten nyt kaipais sellasta päivän ajelu reissua emännän ja koiran kans. Kun muistelee viimme kesän lopulla kun tehtiin se reissu tonne Vaasan suuntaan, niin se kyllä jäi mieleen tosi virkistävänä ja tärkeänä reissuna. Sellanen tunne mulle jäi siitä retkestä, että sillon sain olla hetken onnellinen ja vapaa. Tollanenkin päivän retki vaan vaatii vähä suunnittelua, ja päätöksen koska mennään. Siinäpä sitä sit taas ollaan, päätös koska mennään. Vaik on tollanen ihana asia kyseessä, niin jostakin mä vaan onnistun kuitenkin kaivamaan ne paineet, ja sit ei pystykkään lähteen. En ymmärrä itteäni, ja tota pahuksen päänuppia, joka aina pilaa kaiken.
Mut nyt täytyy unohtaa hetkeksi meno murheet, ja keskittyä viikonloppuna kattoon netistä pesistä Seinäjoelta. Siellähän pelataan paljon muistoja tuovalla kentällä nyt tänä vuonna itä-länsi pelit. Siltä kentältä lähti pikkupoikana isän innottamana mun pesis innostus. Monet Seinäjoen miesten pelit siellä isän kans tuli hurrattua, ihan mestaruuteenkin asti. Ne oli ihania vuosia, jotka sai jatkoa sit naispesiksen paris, Lapuan pesis kentällä. Paljon on Seinäjoen kenttä niistä ajoista saanu nykyaikaisempaa ilmettä. Mut kyllä sieltä vielä jonkun airan pätkän voi pongata, jonka avulla ajatus lähtee niihin vuosiin, jolloin Pekka pojan asiat, oli paremmin kuin nyt. Ehkä koskaan en saa enää istua pesiskatsomos, katsomassa sitä peliä, jota todella rakastan. Ne ajat on ohi. Vaikka koskaan ei saa sanoa, ei koskaa, niin ei nyt sit kuitenkaan viel niin aatella.
Nyt kuitenkin nautin kun nään itä-länsi pelit netistä, nelosen ruutu palvelun kautta. Toivotaan hyviä pelejä, ja kelejä. Mun suurin mielenkiinto on tieteskin naisten ottelus, ja Virkiäläisten suorituksis.
Hyvää heinäkuisen kesäistä viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti