No niin, eipäs anneta taas lipsua liian pitkäksi tämä postausväli. Vähä yli viikko, ei paha.
Se sit kylmyys meni, ja kuumuus tuli. Kävi ihan niinku oli aavistuskin. Sit kun lämpes, mentiin vähä liian lämpöisiin keleihin. Mä tykkään kesästä ja lämpösestä, mut jos mennään liian helteiseksi, ei oo hyvä. Ensin masenti kun oli kylmää ja sateista, mut nyt tää kuumuus, vähä tuntuu et tää on vielä pahempi. Ei ainaskaan oo päässy liikkeelle sen kummemmin.
Tuntuu et kesä tuo mulle jonkinlaista painetta näitten liikkumisten suhteen. Sitä niin oottaa kesää, sit kun se tulee, tuntuu et pitäs toteuttaa kaikenlaista. Kesä sanoo, nyt mä tulin, tee nyt sit jotain mistä haaveilit, no liikkeelle. Sit mun ajatukset menee tätä rataa. Siis apua, nyt se kesä ois, nyt pitäs lähteä todellakin toteuttaan niitä haaveita. Mitäs jos mä en uskalla, en pysty, kesä menee ohi.
En tiiä miten mä saisin sen pelon ja jännityksen hallintaan, ja ajatuksiin päällimmäiseksi sen innon mikä mulla kuitenkin on siellä jossain syövereissä, tehä asioita. Sen kyllä välillä tuntee, et se into on todella voimakas, se yrittää puskea sieltä pelon läpi esiin. Ja kuitenkin, mä tiiän, miten paljon mä saan, miten onnellinen mä oon, jos mä uskallan tehä jonkun pelottavan asian. Ehkä tota asiaa pitäs vaan takoa tonne päähän, et muista, miltä se on joskus tuntunu, kun on menny läpi pelon, ja onnistunu.
Ens maanantai, siinä päivä, johon on nyt vähä suunnitelman poikasta. Pitäs hakea Miisulle erikoisruokaa eläinlääkäristä Seinäjoelta, ja sit mennä vanhempien luo krillaileen, kun jäi sillon juhannuksena menemättä. Oon kyllä aika innos, jos nyt vihdoin pääsis ees pyörahtään Seinäjoella.
Jospa tuo päivä avais taas vähä lukkoja ja antais rohkeutta, intoa, iloa elämään. Ois niin hienoa kun nyt ees jotain kesäunelmia sais toteutettua.
Et tällänen vähä niinkun toiveikas loppu tähän postaukseen. Tosta nyt vasta puhuttiin emännän kans, mut eiköhän toi vanhemmillenikin mahda sopia.
Näillä aatoksilla tänä yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti