On mennyt monta vuotta kaiken tämän koulu ja muun hässäkän jälkeen.Elämä on tavallaan rauhoittunut sinne kotiin,omaan vinttihuoneeseen.Rakas pikkusisko on muuttanu pois kotoa.Mun elämä alkaa olla yhä yksinäisempää.Kirjoittelen naisten kanssa,joitain tapaankin,mutta yleensä vain kerran.Yksinäisyys alkaa käydä raskaaksi.Iltaisin kuuntelen musiikkia kyyneleet silmissä.Tämäkö on mun kohtalo,ikuinen yksinäisyys.
Sitten se tapahtuu,yllättäen josta olen jo pitkään unelmoinut.Saan kainalooni naisen joka hyväksyy mut juuri tällaisena kun olen.Jälleen on kyynelten aika,mutta nyt ne on elämäni onnellisimpia kyyneleitä.Sain kokea jotain aivan uskomatonta,sain rakastua.
Siitä on nyt runsas 15 vuotta aikaa.Helppoa ei ole aina ollut,tosi vaikeetakin välillä.Pitkään oli aikaa että pidin liikaa kiinni,en antanut vapautta mennä,olin mustis.Mutta nyt viimme kuukausina olen tajunnut sen että kun pitää liikaa kiinni voi menettää toisen kokonaan.Kun antaa vapauden,toinen tulee lähemmäs,näin se on.Me ollaan kuin rakastuttu uudelleen,niin hyvältä on näinä päivinä tuntunut elää yhdessä.
Ihmiset,älkää olko pahoja toisillenne,vaan rakastakaa toisianne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti