Tänään oltiin sitten emännän kans ruokaostoksilla lähikaupas. Sain sen haasteen mitä olin kaivannu. Kummasti sitä taas jännitti lähteä sinne, kun edellis kerrasta oli menny jonkun aikaa. Mutta sain työnnettyä pelon pois, ja lähdin rohkeasti. Kaikki meni jälleen kerran ihan hyvin, en munannut mitään, kukaan ei ollut ilkeä, päinvastoin, täs kaupas myyjät on tosi kohteliaita ja mukavia. Pystyin lopulta oikeastaan olemaan aika rento siellä kaupassa. Täs illalla oltiin vielä pienellä lenkillä koiran kans. Eli lähdin tänään kaksi kertaa kolostani pois, jes.
Palapeli valmistui eilen, pika vauhtia. Aattelin kokoavani sitä ainakin viikon. Eihän siinä sitten menny kun nelisen päivää. Nyt oon tyytyväinen, että lahja on valmis mun osalta. Isä hoitaa sen sitten seinälle laitettavaan kuntoon, hallitsee sen homman paremmin.
Kuten tämä päiväkin osotti, mun tsemppi on tallella. Mun vaan pitää olla rohkea, vaikka tuntus vaikealta, kurjalta, pitää vaan lähteä. Vaikka mulle sillon koulus oltiin ilkeitä, niin mun ei saa nyt antaa sen tuhota mun suuria tavoitteita. Sillon olin kiltti, en pystyny vastustamaan kiusaajaa, mutta sen aika on nyt. Taistelen tosi kovaa vastaan, sitä mitä se mulle aiheutti. Elämällä on niin paljon vielä mulle annettavaa, kunhan uskallan vain sen kaiken ottaa vastaan. Tämä päivä antoi siihen taas pikkuisen enempi rohkeutta ja voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti