Koti maisemissa

No niin, jospa taas jotain tarinaa saisin teille aikaseksi.
Eilen oltiin koiran kans pitkällä, keväisen aurinkoisella lenkillä. Mentiin sellasta pientä hiljasta tietä. Siellä oli ihanan rauhallista kulkea. Koirakin nautti, kun sai mennä vähä vapaammin.

Tänään oltiin Ylistarossa mun kotona. Auto sai kesäkumit alleen, on taas vähä kevyempi ajella. Muutenkin se on niin ihanaa kun tiet on sulat, ja kesä kelit alkanu. Hyvä fiilis ajella aina näin keväisin.
Palapelikin sitten matkusti peräkoslas, odottamaan kehyksiä. Vähä jännitettiin mahtaako pysyä ehjänä siellä perällä, mutta hyvin pysyi. Siitä tulee upea lahja, kun isä laittaa sen kehyksiin.
Oli mukava käväistä taas koti maisemia katsomas. Kohta päästään oleilemaan ulkona siellä. Sitä hetkeä kyllä oottaa aina keväisin innolla. Siellä voi olla vapautuneemmin ulkona, kun tälläses rivitalos. Täällä saa aina varoa sanojansa, kun istuu tuolla takapihalla. Että ei vaan tuu möläytettyä jotain, joka ei sovi naapurin korville. Naapurit kun on niin pahuksen lähellä. Kumpa joskus vielä ois kunnon oma koti.

Enää vajaa neljä viikkoa, kun Lapualla on eka superin peli. Mä oon niin innossa siitä, ettei mitään rajaa. Joka päivä mä aattelen käveleväni sinne kentälle. Joo kyllä, myös jännittää, pelottaa ja ties mitä. Mutta oon valmis taisteluun, jonka aijon voittaa. Ne pelit oli ennen niin tärkeä osa mun elämää, niin miksi se aika ei vois palata. Mä haluun, että se palaa, ja voin olla jälleen osa sitä tunnelmaa.