On se vaan niin vaikeeta joskus, nimittäin lähteminen pois täältä neljän seinän sisältä. Emännän äiti toi meille tänään vähä ruokaa, kun se flunssa edelleen estää tämän meidän kokin kaupas käynnit. Mulle se näköjään on sitten vielä liian suuri haaste, mennä yksin kauppaan. Tänään oli vähä mieles, jos kuiteskin johonkin ois lähteny. Pitäs hakea se palapeli Ylistarosta, kun isä on sen nyt kehystäny. Mutta kun ei, niin ei millään. Se on kun emäntäkin on nyt saikulla kotona, niin se on mullakin sit vaikeaa lähteä minnekkään. Mut se pesis into, se ei oo kadonnu minnekkään, sinne mennään että heilahtaa. Sillon on kyseessä jo niin kova tahdon voima, että uskon vakaasti, kaikesta huolimatta, olevani valmis siihen haasteeseen. Ja kun sen haasteen selvitän, uskon olevani entistä vahvempi myös muihin haasteisiin.
Välillä miettii tätä meidän asumista, millanen asuinpaikka ois mulle paras. Yhä useammin on ruvennu tuntuun, et haluus asua kaupungis.Siellä ois jotenkin helponpaa päästä kontaktiin ihmisten kans. Esim. jokun kauppakeskus, jossa vaan rohkeasti pyöris, vois tuottaa vaikka ystävän. Mutta maallahan me on kumpikin aina asuttu, mut mä kyllä oisin, ehkä valmis joskus koittaan asua kaupungis. Seinäjoki ois mukavan kokonen ja tuttu kaupunki mulle. Mutta saadappa emäntä sinne muuttaan, niin siinäpä oiskin urakkaa. Se ei kaupungis haluus asua, sen verran on joskus asiasta puhuttu. Kai se meidän yhteinen haave kuitenkin on omakotitalo maaseudulla.
Kyllähän varmasti... Kaupungissa asuminen voisi olla ihan hyvä idea, uskoisin että se voisi muuttaa myös sinunkin elämääsi ja pääsisi paremmin ihmisten kanssa juttusille. Monesti kaupungit ovat hyviä vaihtoehtoja siinä mielessä, että siellä näkee ihmisiä paljon... Kaupungissa ihmiset ovat ehkä hieman vapautuneimpia ja tietysti joillakin on kiire, mutta kyllä suosittelen kaupunkia asuinpaikaksi
VastaaPoistaKiitoksia kommentoinnista, näitä on aina mukava lukea.
Poista