Tänään päätty sit vihdoin pitkä piina, kun sain tietää kummisedän tilanteesta, mikä se nyt lopulta sit on. Voisin kuvata sitä nyt sit vaikka näin. Suojelus-enkeli saapui kummisedän luo, tarttui hellästi häntä kädestä kiinni, ja sanoi: "älä pelkää, kaikki on hyvin, sinä selviät ja paranet, koska minä suojelen sinua". Eli tämän päivän uutiset oli todella hyviä. Leikkaus on onnellisesti ohi, ja kaikki meni hyvin. Kasvain on poissa, etäispesäkkeitä ei ole, ja kaikkein ihanin uutinen oli, että kyseessä ei sittenkään mahdollisesti ollutkaan syöpä. Jos näin on, niin siitä ei voi kun lähettää kiitosta ylös päin, että sieltä lähetettiin suojelus-enkeli, antamaan rakkaalle kummisedälle lisää elon päiviä.
Tämä oli raskasta aikaa, oottaa näitä tietoja, mutta nyt kaikki näyttäs kuitenkin kääntyneen parhain päin. Aina tällänen pysäyttää, aattelemaan tätä elämää, miten se voi yllättäin kääntyä rakkaan läheisen kohdalla, ja myös itsen kohdalla. Sitä ei voi koskaan tietää, kenen vuoro täältä on seuraavaksi lähteä.
Itellä on nyt säilyny pitemmän aikaa jo hyvä meno päällä. Ei oo ollu yhtä päivää pidempään, että ei ois lähteny jonnekkin. Koiraa on lenkitetty, pyöräilty, vietetty juhannusta Ylistarossa, joka oli ihan mukava päivä. Rillailtiin, pelattiin mölkkyä ja muuta hauskaa. Oltiin siellä siis päinsä, kun porukat oli Hesas.
Että tosi tyytyväinen täs saa olla kun on saanu itteä liikkeelle, täältä neljän seinän sisältä, mutta tavoitteita riittää. Ehkä täs nyt saa voimia taas yrittää näitä muita tavoitteita toteuttaa, kun toi tosi iso murhe, alkaa vähitellen helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti