No niin, oli täs taas vähä taukoa pidempään, mut nyt tuntu siltä, että olis postauksen paikka. Ei vaan oo jaksanu kirjottaa, mutta näitä sattuu aina välillä, tälläsiä aikoja.
Niin, vähä on sellanen fiilis keväästä ja kuluvasta kesästä, että oon pettynyt itseeni. Sillon talvella oli kovat tavoitteet, ja osittain ainakin, metsään on menty, ja pahasti. Kaikenlaisesta toiminnasta oli haavetta, mutta empä ole pystyny niitä, ainakaan kaikkea toteuttamaan. On täs nyt tietysti ollu ulkoisillakin tekijöillä suuri osuus, mitkä on vieny tsemppiä. Mutta suurin ja sellanen asia, mikä riippuu vain musta itestäni, on toi kun ne pesis matsit on edelleen jääny menemättä. Kun sitä niin ootti, että ne alkais, ja nythän runkosarja on jo puolivälis, ja yheskään pelis en oo ollu. Sitä luuli, että se valtava mielenkiinto, mikä mulla ois nähä peli paikanpäällä, voittas pelon ja jännityksen, mutta ei. Tämä on tosi raskasta välillä hyväksyä tappio pelolle. Mut nyt kun keskiviikkona oli Lapualla kesän kovin peli, siis tähän asti, joka tietenkin vähä aina lisää mielenkiintoa. Niin, täytyy sanoa, toivo ei ole mynnyt. Vähä jo oli sellasta ajatusta siinä päivän aikana, että jos vaikka uskaltais. Toiveita siis on, en luovuta.
Nyt ollaankin sit jo juhannusaaton puolella, keskikesän juhlassa, tai mikä lieneekään. Ollaan menossa Ylistaroon, mun kototalolle, viettään aattoa. Sieltä vaan on porukat lähteny Hesaan, systerin luo viettään jussia. Että ollaan ihan kolmistaan siellä, emännän ja koiran kans. No, vaihteeksi näinkin, ei siinä mitään. Pitäs jotain video matskuakin taas saada aikaseksi siellä. Jos vaan sää sallii, niin eiköhän sieltä jotain ulko kuvaa synny.
Ei muuta kun, hyvää juhannusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti