Jälleen pala elämästäni

Liikkeellä on oltu taas mukavasti. Koiran kans lenkillä eilen ja tänään. Sade vaan vähä häirinny, että vähä on kastuttu, mut ei onneksi mitään kovaa ryöppyä oo tullu. Tänään sitten oltiin yhessä siinä kyseisessä kaupassa sisällä, jonka pihas seisoskelin pari päivää sitten. Menikin taas aika pitkään, kun viimmeksi olin ollu kaupas sisällä. Mut hyvinhän se taas meni, kun vaan pakotti itsensä liikkeelle. Myönnän kyllä, vähä se taas vaati itsensä tsemppausta, mut nyt oon onnellinen kun sen taas vain tein. Aina näis vaikeissa paikoissa pitäs muistaa, tää ihana tunne minkä niistä saa palkinnoksi, kun onnistuu. Juuri toi on parasta, kun tuntuu vaikeelta lähtee, ja pystyy kuiteskin pelosta huolimatta lähtemään, ja huomaa, tein sen, onnistuin voittamaan pelon. Mä ehkä vähä toistan itseeni näis postauksis, tästä pelon voittamisesta. Mut se vaan tuntuu aina joka kerta niin upeelta, ja merkitsee mulle niin paljon, että mun on vaan pakko kertoa siitä teille. Yrittäkää kestää.

Tämä blogi on nyt aika selvästi ollu täs jonkun aikaa mulle se ykkös foorumi. Tästä koen saavani nyt eniten täällä netissä. Pystyn purkamaan tunteitani kirjottamalla, ja kun on ruvennu tuleen noita kommenttejakin ihan mukavasti, jotka lämmittää sydäntä tosi paljon. Elikkä, videoitten teko ei nyt oikein tahdo luistaa. Sitä haluis niin kovaa tehä tuolla ulkona videota, mut kun se ei aina tilanteet oikein salli sitä. Ulkopuoliset ihmiset, nehän siinä aina jännittää, ja mulla vielä kun ne jännittää muutenkin. Kuvata siinä nyt sitten rennosti, vaikeeta mulle.
Tuntuu tosin monella muullakin oleen videot lujassa. Aiheita ei taho löytyä, ja tällästä. Mut siitä en nyt paineita ota. Videot syntyy sit kun fiilistä ja aihetta löytyy. Ja kyllä niitä nyt täs taas tuleekin, kunhan saan intoa taas enempi, tehä niitä.
Mut nyt loppu tää postaus tällä kertaa tähän.