2000 käyntiä mun blogissa, siis jälleen on iso raja ylitetty. Se on mulle tosi paljon, ihmeellistä, ihanaa, mahtavaa, kaikkea. Kiitos tosi paljon kaikille rakkaille lukijoilleni, kun jaksatte lukea mun höpinöitä.
Voisin täs nyt niiku juhlan kunniaksi, tehä tälläsen erikoispostauksen.
5 menneisyyden muistoa
1: Halusin lapsena jostain syystä oppia lentämään. Rakensin pahvista siivet, ja nousin leikkimökin katolle. Sitten tietysti suurin toivein hyppy alas, ja kauhea räpyttely päälle. Mutta ei, löysin aina itseni maassa makaamassa. Eli, ei tullut musta ihmislintua taivaalle.
2: Oltiin eräänä kuumana kesäpäivänä kattoos rallia kummisedän kans. Yllättäin mutkan takaa ei tullutkaan ralliauto, vaan ihan tavallinen vanhempi pariskunta sieltä körötteli kotia kohti. Oli kyllä hurja ja vaarallinen tilanne, josta onneksi selvittiin ilman mitään kolareita.
3: Kaikkein rakkaimpien muistojen lokeroon menee ehdottomasti kaikki hetket jotka sain viettää rakkaan paapan, eli äidin isän kanssa. Ne muistot säilyy ikuisesti mielessäni, enkä ikinä lakkaa ikävöimästä, ja kaipaamasta paappaa, en ikinä. Noin 10 vuotta elämäni alkua, sain asua paapan kans samassa talossa. Niitä vuosia ois saanu, ja voinut olla enempikin, mutta kun taivaan kutsu käy, on mentävä.
4: Emännän kans oltiin siinä vietetty eka iltaa yhdessä, kun tuli aika erota. Yleensä mulla meni noi naisten tapaamiset niin, että toista kertaa ei tullut. Nyt oli kuitenkin synkannu hyvin, ja emäntä tuntu mukavalta ihmiseltä. Ette arvaa miten mua jännitti kysyä jatkosta, olin aika paniikis. Mutta kun vastaus oli myönteinen, niin hypin onnesta mielessäni kattoon. Siitä illasta alko meidän tarina, joka jatkuu, välillä vaikeistakin ajoista huolimatta. Siitä saan olla tosi kiitollinen.
5: Oltiin pikkuserkun perheen mökillä joskus monia vuosia sitten. Pikkuserkku oli päässy ripille, ja kertoili siinä sitten lahjoista. Yhtäkkiä tokaisi, että sai kengän lahjaksi, tarkotti siis kellon. Mutta kyllähän siitä naurut repesi. Se on niin jääny kyllä tosi hauskana hetkenä mieleen. Aina kun tulee puhe kyseisestä pikkuserkusta, niin mieleen tulee aina tuo tapahtuma. Sillon kyllä naurettiin pitkään ja hartaasti. Harmi vaan kun ei oo nähty moniin vuosiin.
Elikkä tälläsiä muistoja tähän paikkaan. Oli kiva muistella teidän kans, että toivottavasti piditte. Kiva välillä tehä tälläsiä spessujakin, ja nythän oli siihen hyvä syykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti