No niin, kyllä nyt on saanu pesistä oikein yliannostuksen. Kyllä siihenkin kyllästyy, kun sitä liikaa tulee. Ei jaksanu varsinkaan miesten peliä kaikkia kattoo. Mut, kaikkinensa koko viikonlopulta jäi mieleen eniten toi Kankaanpään iloinen naisjoukkue. Aivan käsittämättömän hieno suoritus, halli-sm hopeaa, nousija joukkueelta. Kyllä saadaan olla varuillaan Lapuallakin kesällä heitä vastaan. Johan sitä jo Rauman halli karsinnas niiltä tuli turpiin. Toivon todella sydämmestäni heille onnea kesän peleihin, kuin myös toiselle nousijalle Seinäjoelle. Nousijoilla ei ole helppoa, mut jos noin iloista ja pirteää peliä esittävät, niin ei oo mitään hätää. Isoin onnittelu multa menee KaMalle, mut onnea tietenkin mestari Jyväskylä, ja pronssi joukkue Pori.
No, sit oli tämä Kaisa. Hirvee pettymyshän tää nyt oli, viikonlopun tulos. Tänään nyt ei tarvinnu enää paljoa kattookkaan, kun eilen jäi niin kauvaksi kärjestä. Onhan se, kotikisat, kauheet odotukset itellä, sekä meillä katsojilla. Sit vielä eilen olosuhteet oli tosi haastavat. Tehä siihen sit huippu suoritus, ei oo helppo homma, vaik kuinka ois kausi menny hyvin. Kaikkensa Kaisa kuiteskin yritti, ja oli vielä pahoillaan kun ei pystyny antamaan katsojille sitä mitä me odotettiin. Surullista, mut näin tällä kertaa. Ei muuta kun keskiviikkona uutta taistoa päin, ja uusin toivein.
On ihanaa, että oon taas löytäny intoa kirjotella tänne. On tuntunu pahalta kun on vaikuttanu välillä siltä, et tää homma kuivuu kokonaan. Mut, niin ei saa vaan käydä, koska tää on niin hieno kanava tunteitten purkuun. Vielä kun pystys alkaan tehä videoita taas, niin oisin tosi tyytyväinen itteeni. Sekin on paljon pyöriny mieles, mitä siinä puhus, pitkän paussin jälkeen. Et, intoa ois, mut riittääkö rohkeus. Sellanen kutina nyt on, et kohta vois vaikka riittääkkin, ja video jysähtäis eetteriin. Mut, tästä blogista mä lupaan nyt pitää taas parempaa huolta, enkä anna postaus välien venähtää liian pitkiksi. Joten, tavataan taas pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti