Takapihalla

Tänään olin tuolla takapihalla eka kertaa tänä keväänä, aurinkoa moikkaamas. Monen monta päivää täs menikin ihan sisällä. Ei vaan kertakaikkiaan nyt oo pystyny liikkumaan ulos täältä neljän seinän sisältä. Tällästä se on mun elämä, kun tää paha aika iskee päälle. Henkinen lukko iskee, ihmispelko suorastaan. Sen huomas kun siinä seisoskelin, ja naapuri kävi tupakilla, miten toi homma on niin omasta päästä, ja ajatuksista kiinni. Sen ajan kun se oli siellä, oli päässä heti epävarmempi olo. Ajatteli, mitäs jos se rupeaa sieltä aidan takaa kurkkimaan, ja juttelemaan. Ei siinä mitään, mukava naapuri, ja monesti on juteltukin etupihalla, mut sillon meikäläinen on ollu paremmas kunnos.

Kai vois sanoa, että tästä blogista oli nyt apua. Tuli sellanen inspis, et nyt täytyy saada piha kuvia tänne, kertomaan kevään edistymisestä. Niitäpä sit muutaman siellä näppäsin, ja näin samalla narrasin itteni ulos. On se ihana huomata miten lumet sielläkin on jo sulanu aika vähiin. Laatat tulee esiin, ja muistuttaa et kesä on jälleen tulossa.

Krillikin siellä nurkassa odottaa makkaroita. Ai että, sit kun siellä saa taas istua ja rillailla, paistatella auringosta nauttien. Kyl se vaan helpottaa oloa, kun ovi voi olla auki, ja tulee tavallaan yksi huone lisää. Mut kyllä osa musta huutaa jo päästä niin kovaa tonne tien päälle, ottaan vaikka näitä kevät kuvia lisää. Toivottavasti pian pääsis taas liikkeelle, löytäs sen tsempin ja rohkeuden. Kevät on kuiteskin niin ihanaa ulkoilu aikaa.

Ampumahiihdon mm- kisat sit päätty taas vähä heikommalla esityksellä Kaisan osalta, mut tulipahan se hieno pronssi mitsku sieltä. Nyt vaan sit Venäjälle taisteleen kauden viimmeset taistot. Kappihan on vielä mahollista kääntää voitoksi, mut hieno kausi Kaisalta, kävi miten kävi.

Mut palaillaan taas!