Nyt sit jysähti Kaisalle pronssi mitalli. Oli kyllä upea taistelu, ei vain Kaisa, vaan koko mitalli taisto. Pelattiin sekunneista, jopa kymmenyksistä. Kaisan loppukiri oli kyllä aivan lentämistä, uskomaton vauhti. Tunnelmaa piisas, kansa huuti Kaisalle vauhtia lisää. Katoin kisaa täs poksissani pimeessä, ja jotenkin pääsi kans aivan kun paikanpäälle tunnelmaan. En ehkä koskaan oo niin liikuttunu, ja ollu onnellinen myös muun maan edustajien menestyksestä kun nyt täs kisas. Oli niin mahtava veto Venäläiseltä, tulla takaa, ja pestä koko porukka. Ensin taistellaan aivan melkein tajuttomaksi, ja sit halaillaan, ja onnitellaan toisia, ollaan kuiteskin ystäviä. Sellasta urheilun kuuluukin olla, sitä on ihana katella.
Mut, näin Kaisa toi jälleen meille ilon hetkiä, joka auttaa unohtamaan viikonlopun pettymykset. Todella mielenkiinnolla ootan sunnuntain yhteislähtö kisaa. Ja kuinka käy mailmancupin, siinäkin on vielä jännäämistä. Moi, tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti